sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ketteryys on katovaista - joustavuusko joutava ominaisuus?

Olimme tyttäreni Ellen kanssa HopLopissa. Ihan kahdestaan. Kun sovittiin lähdöstä himassa, alkoi vimmattu alkulämmittely. Elle (3 v) juoksi ympyrää, hyppi paikoillaan ja kiskoi minua kädestä kohti ulko-ovea.

Ennakkokäsitykseni sisäleikkipuistosta ei ollut kovin korkea. Ajattelin pienten, pulleiden ja hidasliikkeisten lasten juovan kokista ja syövän poppareita. Sekä iskien ja äiskien istuvan iltapäivälehteä lukien. Viimeksi mainittu piti paikkansa. Edellämainittu ei.

Ovesta sisälle päästyämme Elle kirmasi kiipeilytelineeseen. Ja minä seurasin perässä. Portaita ylös, läpi tunneleiden, esteitä väistellen ja liukumäistä laskien. Kyllä ketteryys on katoavaista! Täytyy todeta. Ja polvilumpiot hajoavaiset. Senkin huomasi aika äkkiä.

Olen tiennyt oikein hyvin, että fyysinen kunto alkaa rapistua 20-30 -ikävuosien paikkeilla. Vaikka Kehon ikä -kuntokartoitus osoitti minun elelevän 32 -vuotiaassa kropassa, ei rapistumismuutoksia voinut olla havaitsematta. Kyllä olin kömpelö! Ellen takapuoli katosi horisonttiin kun koetin kontata perässä. "Patellaputkessa" eli muovisessa tunnelissa polvilumpiot huusivat hoosiannaa, esteiden ylitys kävi kuin norsulta ja liukumäessäkin kropan hallinta oli kuin uittotukilla. Lapset vilahtivat aika ajoin kainalon alta, välillä jalkojen välistä ja joskus melkein yli kiiveten. Jos tämä tällaisena jatkuu, ei kymmenen vuoden päästä paljoa naurata. Metsässä kävelykin on silloin extreme -harrastus ja kössissä löydän tuskin ulos pelikopista...

Päätin tänään ja vastedes panostaa hieman myös kehonhallinnan, tasapainon sekä koordinaation harjoittamiseen. Siihen minulta löytyy kavereita ihan himasta. Tytön taitoluisteluharrastus ja pojan palloilulajit sekä lumilautailu tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. Jos muksut vielä huolivat iskän mukaan treenaamaan ja pelailemaan? Toiminnalliset treeniliikkeet sisältyvät taas hetken tauon jälkeen kuntosaliohjelmaani. Enää en väännä hauista tai pumppaa hartiota. Ainakaan pelkästään, ilman muita motiiveja!

KankiKaikkosen ja Jethron kanssi hieman nauratti sitä katsoessa. Eipä naurata enää. Kyllä ketteryys on katoavaista, koordinaatio kuolevaista ja tasapaino taantuvaa lajia. Ellei asialle tee jotain! Siispä kaikki isät ja äidit mukaan kiipeilemään, pelailemaan ja osallistumaan. Niin se aikakin kuluu paljon paremmin ja mukavammissa merkeissä:).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti