perjantai 29. lokakuuta 2010

Mitä on todellinen lahjakkuus?


Puhutaan paljon lahjakkuudesta. Lahjakkuuksien seulonta aloitetaan jo varhain niin junioriurheilussa, musiikin sekä muiden taiteenlajien parissa. Kun lahjakkuudet on erotettu valtamassasta aloitetaan tasoryhmien mukainen harjoittaminen. Parhaat yksilöt saavat parhaat koutsit, parhaat vuorot ja määrältään eniten harjoittelua. Hyvät yksilöt saavat kohtuulliset valmentajat, kohtuulliset vuorot ja määrältää kohtuullisesti treeniä. Fyysisessä kehityksessä "jälkeenjääneet" yksilöt saavat kouluttamattomat valmentajat, lepakkovuorot ja vähiten harjoitusaikaa. Päätös on siis tehty kaikkien puolesta jo valmiiksi: Edustuskelpoisille on annettu mahdollisuus, muille ei!

Tutkimusten mukaan edustuskelpoiset (esim. All Star -joukkueet, ikäkausimaajoukkueet jne) yksilöt ovat 70 %:sesti alkuvuoden lapsia (tammi-huhtikuu), jos lajin ikäluokan vaihtuma-aika on vuoden vaihde (31.12). Alkuvuoden lapset ovat luonnollisesti kooltaan suurempia, kehitykseltään edellä ja täten myös itseluottamukseltaan pienempiään paremmin varusteltuja. Kun tasoryhmävalinnat tehdään sen hetkisen fyysisen kehityksen ja osaltaan myös koon perusteella, rajataan kehityskelpoisten yksilöiden joukosta yli puolet yksilöistä pois - heille ei siis anneta koskaan mahdollisuutta kehittyä ja menestyä. Onko todella niin, että huhti-joulukuussa ei synny yhtään lahjakasta yksilöä?

Mitä on mielestäni todellinen lahjakkuus? Ja mistä on mestarit tehty? Todellinen lahjakkuus on intoa, tahtoa ja halua. Se on palavaa halua harjoitella sekä viettää aikaa harrastuksensa parissa. Oli kyseessä laji tai taito mikä hyvänsä, yhdistää kaikkia menestyjiä noin 10 000 tuntia määrätietoista ja intohimoista harjoittelua. Siis toistoja, toistoja ja toistoja...

Tutkimusten mukaan myöhemmin kehittyvien, pienikokoisten yksilöiden "herkkyyskausi" eli nopean oppimisen kausi kestää selvästi aikaisin kehittyneitä kavereitaan pidempään. Harjoitusvaste on siis parempi pidemmän ajanjakson aikana. Jos treenimäärä jää kuitenkin selvästi edustusryhmää pienemmäksi, ei etumatkaa kyetä kuromaan umpeen, vaan lahjat jäävät hyödyntämättä ja huomaamatta. Yksi ratkaisu olisi luoda ikäluokkien sisälle pienryhmiä syntymäajan petusteella: Esimerkiksi niin, että tammi-huhtikuussa syntyneet lapset treenaisivat omassa ryhmässään, touko-elokuun lapset omassaan sekä syys-joukukuun lapset muodostaisivat oman ryhmänsä. Jos kaikille ryhmille tarjottaisiin saman tasoiset valmentajat esim. valmentajia pienryhmissä kierrättämällä ja treeniaikaa tarjoutuisi kaikille ryhmille saman verran, saataisiin koko ikäluokan potentiaali käyttöön todellisten lahjakkuuksien seulontaa varten.

Mitä siis on lahjakkuus, kuka menestyy ja miksi? Lahjakkuuden taustalla piilee intohimo, hyvät olosuhteet sekä ympäristön suosio. Sekä tietenkin riittävä määrä treeniä, duunia ja toistoja. Keskimäärin tuon 10 000 tunnin verran. Ei kun treenaamaan!

Blogiteksti pohjautuu Riku Aallon, Lasse Seppäsen sekä Harri Tapion kirjaan Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti