maanantai 22. marraskuuta 2010

Missä menee kohtuuden raja?

Usein kuulee taivasteltavan liikunnan suhteen aktiivisten liikunta-annosta. Joku treenaa viidesti viikossa, toinen päivittäin ja jollekulle treenikertoja kertyy jopa pari päivää kohti. Aktiiviselle ryhmäliikunnanohjaajalle vedettäviä tunteja saattaa kertyä jopa reilut kaksikymmentä viikossa. Missä menee kohtuuden raja liikunnan annostelussa? Mikä on liikaa? Ja mikä sopivasti?

Edellistä kysymystä ja omaa kantaani siihen olen saanut perustella useasti. Muutaman kerran telkkarissakin saakka. Vastasin silloin ja vastaan edelleen seuraavasti: Mielestäni kolme kertaa viikossa liikuntaa voi olla liikaa. Toisaalta kolmesti päivässäkin voi olla ihan sopiva annos. Riippuen henkilön taustoista, kunnosta, innostuksesta sekä liikunnan monipuolisuudesta.

Monipuolisesti kehon eri järjestelmiä, eri kehon osia sekä muutenkin monipuolisesti kroppaa kuormittavaa liikuntaa voidaan harrastaa usein pelkäämättä liiallista rasittumista sekä siitä aiheutuvia vammoja. Jos taas treenataan yksipuolisesti, samoja lihasryhmiä ja samaa elinjärjestelmää aina rasittaen, ei keho pääse palautumaan riittävästi liikuntakertojen lomassa.

Kun pohjakunto on luotu vankaksi peruskestävyysharjoittelua sekä kestovoimatreeniä painottaen, voidaan hiljalleen lisätä tehokkaamman liikunnan osuutta peruskuntotreenin kustannuksella. Toinen työ on toisesta lomaa: Kun harjoitusohjelmassa vaihtelevat kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta kehittävät liikuntatuokiot, voidaan liikkua suhteellisen usein ja tehokkaasti.

Sopiva määrä liikuntaa riippuu siis henkilön kuntotasosta, motivaatiosta, liikunnan monipuolisuudesta sekä huoltotoimien huolellisuudesta. Tärkeintä on maltti ja nousujohteisuus. Hyväkuntoiselle päivittäinen tai jopa parikin kertaa päivässä toteutettu liikuntatuokio ei välttämättä ole ollenkaan huono juttu – päinvastoin! Kunhan siitä ei tule pakkomiellettä.

Sitä vastoin mielestäni liikkumattomuus on kohtuutonta ja oman kehonsa laiminlyöntiä. Jos pelto- tai metsätöissä ponnisteltiin vielä sukupolvi sitten helposti työpäivän verran viikonloppuvapaita ja pekkaspäiviä tuntematta, niin voiko muutaman tunnin fyysinen ponnistelu monipuolisen liikunnan merkeissä olla kohtuutonta ja liikaa? Etenkin kun nykyisin ruokahuolto ja varustustaso on melko hyvällä mallilla sukupolven takaiseen verrattunaJ.

Terveysliikuntasuositukset kannustavat karkeasti liikkumaan tunnin joka päivä. Kyseiseen annokseen voidaan laskea kuuluvan kaiken sohvan välttämisen, niin kunto- kuin terveysliikunnankin. Painonpudottamiseen tarvitaan karkeasti kymmenisen tuntia fyysistä aktiivisuutta. Lapsille ja nuorille annos saa olla aikuisiin verrattuna kaksinkertainen. Puhutaan siis 14 viikkotunnista normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ja 16-18 tuntia kilpaurheilijan uraa tavoiteltaessa. Summa summarum: Liikunta on siis kohtuullista ja lähes välttämätöntä. Liikkumattomuus on kohtuutonta!


Kuvan lähde: Les Mills


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti