maanantai 27. joulukuuta 2010

Talvilajit vertailussa: Luisteluhiihto

Luisteluhiihto on mainio treenimuoto - hyväkuntoiselle. Jos taas tekniikka on hakusessa ja kuntokaan ei hivele itsetuntoa, kannattaa valita perinteinen versio hiihtomuodoksi. Henkilökohtaisesti itselläni on mennyt kolme-neljä talvea tekniikan opetteluun eikä se vieläkään kestä ihan päivänvaloa. Alusmyssy siis kasvoille ja analyysiä tekemään.

Luisteluhiihdossa etuviistoon suuntautuvaan potkuun ja liukuun yhdistetään aina tasatyöntö, mutta rytmitys vaihtelee eri tekniikoiden välillä. Luistelusukset ovat selvästi perinteisen suksia lyhyemmät ja sauvat pidemmät. Luisteluhiihto vaatii hyvän kestävyyskunnon lisäksi myös hyvää tasapainoa. Vartalon painon tulisi olla yhden jalan varassa suksen päällä liuún aikana. Painoa siis siirretään suksen päältä toiselle ja vaihtoa vauhditetaan potkulla sekä sauvatyönnöllä. Sauvatyönnön tulisi olla mahdollisimman symmetrinen.

Hiihto; luistelutyyli

”lajianalyysi”

Lihaskunto

++

Kestävyys

+++

Liikkuvuus

+

Työskentelevät lihakset

Miltei kaikki päälihasryhmät, erityisesti: Lantion (pakarat, lähentäjät ja loitontajat) ja alaraajojen lihakset, rinta, yläselkä, ojentajat, keskivartalon lihakset

Maksimisyke

165

Keskisyke

139

Kalorinkulutus (60 kg/ 80 kg)

674 kcal / 859 kcal

Tuntemus (Borgin asteikko)

15-16

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti