sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kannanottoa koululiikunnasta: Vol 1

Lasten ja nuorten kunto sekä motoriikka heikkenevät vuosi toisensa jälkeen. Myös ylipaino lasten keskuudessa yleistyy kovaa vauhtia. Sen lisäksi, että vanhempien pitäisi ottaa enemmän vastuuta lastensa aktivoinnista, tulisi koululiikuntaan sekä terveysvalistukseen panostaa ja pian. Muutoin seuraukset kasvavat vaikutuksiltaan pian lähes hallitsemattomiksi. Ohessa hieman pureskeltavaa ja joitakin ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.

Koululiikunnan vähentäminen - äly hoi!

Liikunnan määrää kouluissa ryhdyttiin vähentämään 1990 –luvulla opetussuunnitelmaa uudistettaessa. Vuosien 2000-2007 välisenä aikana kaikille oppilaille yhteisen liikunnanopetuksen määrä on laskenut keskimäärin 17 prosenttia. Alaluokilla liikuttiin vuonna 2007 enää 100 minuuttia viikossa, kun yläluokilla annos oli 102 minuuttia. Vuonna 2000 luvut olivat vielä 116/143 minuuttia. Tänä päivänä niin ala- kuin yläluokillakin yhteistä liikuntaa on enää 90 minuuttia viikossa. Tästäkin ajasta oppilaiden keskimääräinen liikunta-aktiivisuus tunnilla on vain 20-30%, joka ilmenee suurimmassa osassa havainnetutkimuksista. Varstalan (1996, 93) raportissa oppilaiden prosentuaalinen liikunta-aktiivisuus tunnilla oli 49%. Monelle aktiiviselle lapselle annos on aivan sopiva muun harrastamisen ja liikkumisen lisänä, mutta miten lienee harrastamattomien ja passiivisten tilanne?

Koululiikuntako turha oppiaine?

Yhdysvalloissa toteutettujen tutkimusten mukaan koululiikunta on yksi tärkeimmistä keinoista lisätä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä. Siellä tavoitellaankin tulevaisuudessa päivittäistä koululiikuntaa usean tahon toimesta. NASPE:n (National Association for Sport and Physical

Education) mukaan alaluokilla liikuntaa tulisi olla vähintään 150 minuuttia viikossa ja yläluokilla sekä lukiossa viikkoannoksen tulisi ylittää 225 minuuttia. Liikunnan harrastaminen sekä aktiivisuus välitunneilla vähenee yläluokille siirryttäessä, joten määrän kasvattaminen yläluokille siirryttäessä on perusteltua. Liikunnan lisäämistä opetussuunnitelmaan tukee myös tieto siitä, että liikunta on yksi pidetyimmistä oppiaineista myös liikunnan suhteen vapaa-ajallaan passiivisten lasten keskuudessa. Lisäksi on liikuntatuntien jälkeen pidetyillä oppitunneilla todettu oppilaiden häiriköintiä ja levottomuutta huomattavasti vähemmän. Liikunta-annosta voidaankin lisätä ennen kaikkea kaikille suunattujen tuntien lisäämisen, mutta myös valinnaisuuden, liikuntakerhojen sekä välituntitoiminnan kautta.

Lapsi kaipaa tavoitteita ja perustelua!

Helppo ja tehokas tapa lisätä lasten liikuntaa on aktiivisuuden seuranta esimerkiksi liikuntapassin avulla. Kun lapsi saa merkinnän tai tarran passiinsa aktiivisuudestaan, kertyy liikuntaminuutteja viikkoon helposti aiempaa enemmän. Kun passin täyttämiseen liitetään valistusta sopivasta liikunnan annostelusta ja tehosta, oppii lapsi tai nuori terveyteen sekä hyvinvointiin liittyviä asioita passin täytön kylkiäisinä. Fyysisen aktiivisuuden seurannan vanavedessä voidaan lapsia kannustaa hyödyntämään koulumatkat sekä välitunnit liikkuen. Näistä kertyy jo helposti vankka pohja viikon 14 tunnin liikuntasuositussaldosta.

Se, mitä saadaan aikaan liikuntatunneilla on toisarvoista verrattuna siihen, mitä voidaan tehdä tuntien ulkopuolella

Liikunnanopetuksen tulisi tulevaisuudessa olla kilpailuhenkisyyden sijasta aktivoivaa sekä vapaa-ajan liikkumista edistävää. Opettajalla tulisi olla edellytykset (osaaminen, aikaa, resursseja) myös henkilökohtaiseen liikuntaneuvontaan ohjatun ryhmätoiminnan lisäksi. Liikunnanopettajien toimenkuvaa ehdotetaankin kehitettäväksi fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisen suuntaan Valtioneuvoston hiljattain julkaisemassa päätöksessä liikunnan edistämisen tulevista linjoista. Johtopäätöksenä koetaan, että liikunta-aktiivisuuden edistäminen vaikuttaa kansanterveyteen voimakkaammin kuin nykyinen linja, jossa pääpaino on oppilaiden kunnon kohottamisessa.

Yksi idea olisi lisätä liikuntatuntien määrää ns. kuntoilutunneilla, jotka pidettäisiin liikunnan perusopetuksen lisäksi. Tällaisten tuntien tavoitteena olisi herättää oppilaiden omakohtainen kiinnostus omaan terveyteen ja niihin seikkoihin, joihin liikunnan avulla pystytään positiivisesti vaikuttamaan. Lisätunnit linkittyisivät erinomaisesti myös perusopetuksessa annettavaan terveystiedon opetukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti