keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Karvainen arkitreenari! Vol 1

Pitkän harkinnan ja lasten vuosia kestäneen, vanhempiin kohdistuneen, pehmennystyön tuloksena päätimme hankkia uuden, karvaisen perheenjäsenen. Rotuvalinta oli melko helppo. Koirakirjoista ja netistä löytämämme luonnekuvaus sopi meille täydellisesti:

"Novascotiannoutaja eli tolleri on luonteeltaan iloinen, vilkas, energinen ja toimelias. Houkutteluominaisuuksien ansiosta tolleri tekee monesti vapaana ollessaan syöksähteleviä liikkeitä, salamannopeita käännöksiä ja hyppelee ketterästi kiveltä toiselle iloinen virne naamallaan, muistuttaen näin meitä alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Tollerilla on loputon toimintatarmo, ja se yrittää kaikin tavoin saada omistajansa innostumaan yhdessä leikkimisestä. Tolleria voisi kuvailla koiramaailman sirkuspelleksi, joka tempuillaan koettelee jatkuvasti omistajansa nauruhermoja ja venymiskykyä. Luonteenpiirteistä löytyy myös aimo annos itsepäisyyttä sekä herkkyyttä. Tolleri suhtautuu kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Silti oman lauman ihmiset ovat aikuiselle tollerille ne tärkeimmät, ja vieraat ihmiset voivat monesti olla tollerille täysin merkityksettömiä".

Päädyimme siis Tolleriin. Koiraa käytiin katsomassa useampaankin otteeseen Mäkiharjun kennelissä, Raahessa. Iloinen ja energinen yhdeksän söpöliinin pentue ei jättänyt ketään kylmäksi. Yksi käynti riitti vakuuttamaan rodun iloisuudesta, energisyydestä, hyväntahtoisuudesta ja meille sopivuudesta. Toinen kerta vakuutti meidät siitä, ettei allergiarektioita ilmennyt edes yhdeksän pennun ja lukuisten aikuisten yksilöiden kennelissä. Niitä siis tuskin ilmenisi meillä kotonakaan. Vielä yksi vierailu naapurin Leoon (7 kk ikäinen Tolleri) tutustuen sai meidät vakuuttumaan rodun sopivuudesta perheemme vauhdikkaaseen arkeen.

Pumaksi ristimämme kahdeksan viikon ikäinen tollerinpentu on ollut meillä nyt reilun viikon. Ja kaikki on mennyt hienosti! Se oppi jo ensimmäisenä päivänä oman reviirinsä. Kodinhoitohuone, kylppäri, keittiö ja olohuone oli sille varattua lääniä, mutta makuuhuoneisiin sillä ei ole asiaa. Ei myöskään sohvalle tai sänkyihin. Eikä asian kanssa ole tarvinnut "riidellä". Puma pysähtyy ovelle seuraamaan tilannetta ja odottamaan makkarissa käymässä olevaa "lauman edustajaa". Myös unirytmi on ihanteellinen! Kymmeneltä petiin ja seiskalta ylös. Eikä yksin kodinhoitohuoneeseen, vauvaportin taakse, jääminen ole ongelma. Ensimmäisenä iltana pieni vikinä ja ujellus kesti viitisen minuuttia. Muina iltoina sitä ei ole ollut juuri lainkaan. Sisäsiisteidessä on vielä parantamisen varaa: Kun Puma ottaa rennosti ja tarkkailee tilannetta, ehdimme hädän iskettyä hyvin vielä pihalle pissille. Iltavillin iskettyä ja leikkien ollessa kiivaimmillaan pissejä saa siivota alvariinsa eri puolista huushollia.

Koiran kasvatus vaatii jämptiyttä. Täytyy olla johdonmukainen! Selkeät säännöt ja niiden noudattamisesta koituva palkitseminen sekä rikkomisesta koituva nuhtelu sekä lempeä rangaistus kuuluvat asiaan. Samoja johtamisen taitoja voisi soveltaa suoraan työelämään. Moni johtaja olisi varmasti parempi esimies johtaessaan alaisia kuten koiraansa!? Välitön palkinto ja kehu hyvästä yrityksestä/ onnistumisesta sekä suoraviivainen, mutta lempeä puuttuminen epäkohtiin ja virheisiin johtaisi varmasti parempaan tulokseen, työhyvinvointiin ja tyytyväisyyteen kuin kyräilevä, käskyttävä tai ongelmat sivuuttava, välinpitämätön johtamisote!

No takaisin asiaan: Koira tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen virikkeitä, liikuntaa, laadukasta ravintoa, runsaasti lepoa sekä rakkautta ja huolenpitoa. Etenkin viekas, ketusta "polveutettu" Tolleri turhautuu, tylsistyy ja jopa masentuu, jos se ei koe uusia virikkeitä sekä saa mahdollisuutta uusien taitojen oppimiseen.
Liikuntaakin Tolleri kaipaa kovasti. Sen on kuitenkin pentukoiralla oltava progressiivista eli hiljalleen tehostuvaa. Määrää ja tehoa on siis lisättävä asteittain, ettei pentukoiran lonkat ja muut liikuntaelimet vahingoitu kasvuvaiheessa. Liian pitkiä lenkkejä tulee välttää ja määrää on lisättävä maltillisesti. Ulkoilemaan lähdetään useasti, mutta vähän kerrallaan mentaliteetillä. Ihan kun olisi kuullut tällaisen mallin toimivuudesta jossain toisessakin yhteydessä?!
Ravitsemuksenkin tulee olla kunnossa. Säännöllisen, neljä kertaa päivässä toistuvan aterian tulee olla täysipainoinen, terveellinen ja ravitseva. Ruoka-aikojen ulkopuol
ella napostelua tulee välttää ja vettä tulee olla tarjolla jatkuvasti.

Levossa kehittyy! Koiran tulee saada levätä tarpeeksi virikkeiden, liikunnan sekä aterioiden välissä. Joku viisas on tutkinut ja keksinyt levon olevan lähes yhtä tärkeää koiran kehitykselle ja terveydelle kuin riittävän liikunnan ja ravitsemuksen!:)

Kuulostiko tutulta? Koira, ihmisen paras ystävä, ansaitsee erinomaisen kohtelun! Mutta niin ansaitset Sinäkin. Kohtele itseäsi kuten koiraasi: Rakkaudella, lämmöllä, sopivalla vaativuudella sekä arkisella aktivoinnilla! Pidä huolta itsestäsi - Olet sen arvoinen:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti