maanantai 14. maaliskuuta 2011

Herää ajoissa – pääset vähemmällä!

Olen huono käymään hammaslääkärissä. Tai siis pelkään hammaslääkärin tuolia ihan julmetusti. Olen yksi niistä, jotka haaveilevat hammashoidoista nukutuksessa, mutta piheys voittaa pelkotilan. Tai lykkää ongelmaa eteenpäin. Siihen asti, että muita vaihtoehtoja ei ole kuin ryhtyä googlettamaan päivystävien hammaslääkäreiden yhteystietoja.

Legot kuntoon!

Pari vuotta sitten äitynyttä hammastani hoidettiin. Liian pitkälle päässyt karies oli porautunut hermojuureen saakka ja kipu oli sanoin kuvaamaton. Otin yhteyttä päivystävään, yksityiseen hammaslääkäriin ja pääsin pian hoitoon. Vaivat hävisivät puudutuksen myötä kokonaan, mutta juurihoidoissa sain käydä reilun puolikymmentä kertaa.

Viimeisellä, tai itse asiassa toiseksi viimeisellä kerralla, kun jynssättyyn monttuun laitettiin väliaikainen paikka, luulin päässeeni pälkähästä. Juhlistin hammashoitojen taittumista ja vähän muutakin kavereiden kanssa illallisella ja kuinka ollakaan puraisin jotain kovaa. Se taisi olla siemen tai joku vastaava. Kuului raks! Ja jokin painoi ientäni. Luulin ruoankappaleen menneen hampaiden väliin, muttei sieltä mitään löytynyt.

Viimeinen voitelu

Seuraavana päivänä menin ”viimeistä kertaa” vastaanotolle. Kävin hymy kasvoillani selinmakuulle ja vedin syvään henkeä. Se oli sitten siinä, ajattelin. Ja niinhän se olikin! Hammaslääkäri totesi heti leegolaatikkooni kurkatessaan: ”Sehän on sitten halki, poikki ja pinoon!”. ”Njiihn Mjhgä?”, kysyin suu täynnä pumpulia ja letkuja. ”No se hammas”, hammaslääkäri totesi. Eikä kuulemma auttanut muu kuin repiä hammas juurineen päivineen pois rivistöstä. Viereistä hammasta vähän porailtiin vielä kosmeettisista syistä ja sekin paikka mureni suuhun, autolle lekurireissulta kävellessäni.

No, asia unohtui ja elämä ilman kulmahammasta on sujunut lähes entiseen tapaan. Mitä nyt joskus jokin kurkkupastilli tai miniporkkana hampaanväliin takertuu. Hoidoissa en kuitenkaan ole viitsinyt asian takia käydä. En edes määräaikaishuolloissa, vaikka hammaslääkäriasemalta on useampaan kertaan oltu yhteydessä.

Lomalla sattuu ja tapahtuu! Tai ainakin sattuu...

Juuri päättynyt hiihtoloma tuli tarpeeseen. Töitä on tullut paiskittua urakalla, joten keho ja mieli kaipasivat hellyyttä ja huolenpitoa. Mutta kuinka ollakaan, niin olisi kaivannut hammaskalustokin – ja jo vähän aikaisemmin! Se suuhun murentunut paikka olisi ehkä kannattanut joskus uusituttaa. Tai ainakin käydä tarkastuksessa, kun siihen tarjottiin puhelimitse useita vaihtoehtoisia aikoja. Mutta ei! Tyhmästä päästä kärsi nyt koko kroppa, mieli ja perhekin.

Hammas kipeytyi tietenkin loman alettua ja äityi koko ajan pahemmaksi. Aluksi kipu kaikkosi Buranalla. Pian vaikutus lakkasi, ja oli vaihdettava Ibusaliin. Sillä pärjättiin muutama tunti, jonka jälkeen oli vaihdettava järeämpään kalustoon. Panacod vei kivun ja tajunkin joksikin aikaa. Sunnuntaipäivä kun oli, ajattelin sinnitteleväni arkeen ja halvempiin vastaanottohintoihin. Illalla ei enää panacodista ollut apua. Ei edes kahdesta. Ainoa helpotusta tuova hoito oli jääpala hampaiden välissä. Kun se oli sulanut suuhun, kipu äityi puolessa minuutissa sellaiseksi, että puoli päätä tuntui räjähtävän.

Jäätävä yö

Tuli nukkumaanmenoaika. Tai itse asiassa muu perhe oli painunut sänkyihinsä jo tunteja sitten. Telkkaristakin tuli enää pelkkiä tietovisoja ja zumba –mainoksia. Koetin ummistaa silmäni. Se onnistui aina jääpalan ajaksi, mutta sen sulettua, alkoi jomotus. Pistinkin nukkumaan jääpaloilla täytetyn ämpärin kanssa. Ne kuitenkin hupenivat nopeammin kun pakastinarkkumme kykeni uusia valmistamaan. Juoksin paniikissa ulos ja huidoin harjan varrella jääpuikkoja räystään alta. Keräsin tyytyväisenä jääpalaset ämpäriin ja menin jatkamaan unia. Nukahdinkin, mutta vasta klo 6:32. Ja vaimon herätyskello herätti meidät kahdeksan minuuttia myöhemmin...

Fiksu herää ajoissa!

Tyypillinen tarina suomalaisesta, jääräpäisestä ja mukamas (itsensä mielestä) urheasta miehestä, joka pärjää omillaan eikä apua kaipaa. Asioihin tartutaan ja apua pyydetään sitten, kun on jo liian myöhäistä. Eikö yhdestä kerrasta jo voisi oppia? Onko sen tosiasian tajuaminen liian vaikeaa, että heräämällä ajoissa, toimimalla ennaltaehkäisevästi ja tekemällä pieniä asioita oman hyvinvointinsa eteen jatkuvasti, voisi säästää vaivaa, rahaa ja paljon kipua!!

Ennaltaehkäisy ja suunnitelmallisuus hienojen termien takana

Puhutaan paljon varhain välittämisestä, työkyvyn johtamisesta ja strategisesta hyvinvointikumppanuudesta. Kaikessa ydinajatuksena on suunnitelmallinen, pitkäjänteinen ja ennaltaehkäisevä toiminta henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvä juttu! Eteenpäin mennään. Puhe ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on toimittava – ja nopeasti! Muuten sammutellaan taas tulipaloja, paikkaillaan haavoja ja kalkuloidaan sairauspoissaoloja.

Sairauspoissaolot aiheuttavat vuositasolla 25 miljardin euron loven työnantajien kukkaroon. Työhyvinvoinnin edistämiseen käytetään rahaa n. 2 miljardin euron verran samassa aikayksikössä. Se on kuitenkin vain ”kärpäsen kakka” verrattuna siihen, maksetaan sairauksien hoidosta, kuntoutuksesta sekä ”tulipalojen sammuttelusta”. Etenkin kuin varhaisella välittämisellä voitaisiin vaikuttaa myös ilmapiiriin, yritysimagoon, sitoutumiseen sekä henkilöstötuottavuuteen positiivisesti!

Herää ajoissa välittämään itsestäsi ja henkilöstöstäsi – niin minäkin aion tehdä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti