keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Arvaamattomia arvoja vai arvojen mukaista tekemistä?

Vierailijakirjoittaja Lasse Seppänen on Trainer4You:n koulutuspäällikkö sekä Oulun toimipisteen yksikönjohtaja

Nyt on juuri oikea hetki pohtia sitä, miltä tulevaisuuden haluaisi näyttävän. Kyse on huomisesta, ensi viikosta, ensi vuodesta ja seuraavista vuosikymmenistä. Kyse ei ole halusta haluta, vaan nimenomaan halusta tehdä asioita, joiden haluaisi tulevaisuudessa toteutuvan.

Parempaa elämää pidempään?

Nykyinen sukupolvi on ensimmäinen laatuaan, jonka ei tarvitse ponnistella jatkuvasti "hengissä pysyäkseen", vaan voimme panostaa hyvinvointiimme kukin tavallaan ja omilla resursseillaan. Jos palaamme ajassa taaksepäin noin sadan vuoden verran, oli perheeseen synnytettävä 6 lasta, jotta edes kaksi heistä eläisi yli 40 -vuotiaaksi. Tänään todennäköisyys elää yli 70 -vuotiaaksi on lähes jokaisella. Sata vuotta sitten miehet liikkuivat 4 -5 tuntia enemmän kuin tänä päivänä, naisetkin noin 3 -4 tuntia. Luvut ovat karuja, mutta todellisia.

Huono kunto tappaa varmimmin

On selvää, että visio huomisesta oli erilainen sata vuotta sitten kuin tänään. Satojen vuosien kova pyrkimys hengissä selviämiseen on muuttunut rumasti sanottuna itseään hautaan saattelevaan suuntaan. Ajatus kiiltokuvamaisesta tulevaisuudesta on pelkkä harhainen mielikuva, varsinkin kun vertaamme sitä tämän hetken todellisuuteen: 11 -vuotiasta harrastaa suosituksiin nähden liikuntaa vain 50 %:n verran. 15 -vuotiaissa lukemat ovat heikommat; vain 20 % täyttää liikuntasuositusten minimin. Pahimmalta näyttää työssäkäyvän sekä ikääntyvän sukupolven tilanne, sillä työikäisistä vain n. 10 % ja eläkeläisistä vain alle 5 % kykenee täyttämään terveysliikunnan vähimmäisannoksen. Hallituksen esittämä eläkeiän korotus on siis vain teoreettinen lupaus, sillä harva tulevaisuudessa on 68 -vuotiaana enää työkykyinen.

Ruutu on paras kaveri!

Samaan aikaan kun fyysinen kunto heikkenee, ihmiset etääntyvät toisistaan ja psyykkinen pahoinvointi lisääntyy. Ihmiset eivät osaa enää vuorovaikuttaa toistensa, ainoastaan asioiden kanssa. Silmiin katsominen on ulkoistettu näyttöpäätteelle, käden puristus taas hiirelle. Kaverista ei enää aidosti välitetä, vaan annetaan muiden välittää meidän puolestamme. Tyypillistä tälle ajalle on myös vapaa-ajan optimoiminen. Työkulttuurin hurja tahti jää päälle myös kotona. Vapaa-aika on niin aikataulutettua, että ystävillekin pitää varata kalenterista aika. Liiallinen optimoiminen aiheuttaa haluttomuutta sekä riittämättömyyden tunnetta. Maksimi on siis harvoin optimi!

Jonkun se on maksettava hyvinvointivelkakin!

Nykyinen sukupolvi on perinyt ”tulokset” vanhemmiltaan, jotka ovat verta, hikeä ja kyyneleitä vaatineiden ponnisteluiden myötä pystyneet turvaamaan selviytymisen kurjista oloista. Nämä ansiot ollaan nyt tuhlattu oman navan ympärysmitan kasvattamiseen sekä itsensä viihdyttämiseen. Lisäksi on perustettu lihavuuden vastaisia päiviä sekä komiteoita. Näiden lisäksi olemme ottaneet niin sosiaalista kuin fyysistä velkaa tulevilta sukupolvilta. Tilanne alkaa muistuttamaan Portugalin taloussotkua, jossa veroja pudotettiin, jotta kansa sai pitää hauskaa ja päättäjät nauttivat kansalaisluottamusta. Palkanmaksun aika tulee. Ennemmin tai myöhemmin!

Mitkä ovat Sinun arvomerkkisi?

Toivoisin Sinun miettivän, millaisen perinnön haluat jättää jälkipolville. Ajattelua voit jalostaa esimerkiksi kysymällä itseltäsi: mitä arvoja haluaisit Sinussa tunnistettavan, kun olet kiikkustuolissa ja kerrot 2010 -luvusta lapsenlapsille.

Terveiden arvojen puolesta,

Lasse Seppänen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti