lauantai 14. toukokuuta 2011

Karvainen arkitreenari vol 2: ”Ei ole koiraa karvoihin katsomista!”

Aloitettiinkin eilen meidän pienimmäisenkin kanssa harrastustoiminta. Siis tuon meidän karvakorvan toko eli tottelevaisuuskoulutus. Edellispäivänä kävimme 10 –vuotiaan tyttäremme kanssa vielä kuulemassa parituntisen luennon koiran kasvattamisen sekä kouluttamisen perusperiaatteista.

Voittajat rakastavat valmistautumista!

Saimme siellä hyvät ohjeet ensitapaamiselle: Sopivasti nälkäinen koira, taskut täynnä herkkupaloja, lempi lelu mukaan, lämpimän ilman sattuessa runsaasti vettä ja juomakuppi sekä pahimmat höyryt pihalle pikku lenkillä ennen koulutukseen tuloa. Toimimme ohjeiden mukaisesti.

Intoa enemmän kuin järkeä!

Saavuimme siis paikalle pienen lenkin kautta taskut pullottaen ja koiruus maha muristen. Talutushihna kiristyi ja halu päästä leikkimään toisten koirien kanssa konkretisoitui riehakkaana hyppimisenä, läähätyksenä sekä yltyvänä vikinänä. Koiria ei saanut kuitenkaan päästää toisiaan villitsemään ja nuuhkimaan. Se aika oli vasta treenien jälkeen.

Salliva ja välittävä ilmapiiri

Ekoissa toko –treeneissä harjoittelimme kontaktin ottamista, leikkimistä, istumista sekä luokse tuloa. Pikkukoiruudet selvisivät mielestäni tehtävistä hienosti. Tehtävät olivat suhteellisen helppoja, niitä oli sopivan vähän ja ilmapiiri oli lämpimän suvaitsevainen. Virheet sallittiin eikä epäonnistumisista rankaistu. Onnistumista sen sijaan kehuttiin, paijattiin, palkittiin ja iloittiin yhdessä!

Mielen syövereistä

Luennolta mieleeni jäi etenkin ohjeet koiran sopusuhtaisuuden arvioimisesta: Kädet kylkiin ja niiden liikuttelua edestakaisin. Helppoa! Jos kylkiiluut tuntuvat selvästi on koira sopusuhtainen. Jos taas eivät, on koira liian lihava. Jos taas kylkiluut törröttävät, on koiruus aliravittu. Vyötärön täytyy erottua selvästi, eikä vartalo saa olla tasapaksu pötkylä. Ylipainosta näet seuraa terveydellisiä ongelmia, muun muassa lonkkavaivoja.

Ravitsemus kuntoon!

Keskustelimme myös koiriemme ravitsemuksesta. Aikuiselle koiralle ruokaa pari kertaa päivässä, pennulle taasen kolmesti. Koosta riippuen jotakuinkin desin verran kuivanapsuja sekä runsaasti vettä. Makkaroita, leikkeleitä, nakkeja ja herkkuja vain kohtuullisesti. Ja niiden energiamäärä pois seuraavalta aterialta, muuten kaverista tulee pullukka. Eikä kukaan halua koiransa näyttävän tasapaksulta pökkelöltä, eihän!?

Edustuskämppä, kiiltävä auto ja ränsistynyt kroppa?

Jep jep. Koiran täytyy olla linjakas. Auton täytyy kiiltää. Ja kämpän täytyy säteillä. Mutta oma kroppa, terveys ja hyvinvointi ovat tabuja! Kuinkahan koiranomistaja tai –kouluttaja suhtautuisi kommenttin, ”sulla on tainnut jäädä penturuokinta päälle”? Tai testiin, jossa käsiä liuútellaan pitkin kylkiä ja todetaan liikakiloja uuman muodoista? Peilin edessä hyppiminenkin menee samaan kastiin edellisen kanssa.

Tee niin itsellesi, kuin teet koirallesi – vai miten se nyt oli?

On hienoa, että omasta koirasta pidetään hyvää huolta. On upeaa, että koiria koulutetaan positiivisen johtamisen mentaliteetilla. On hienoa, ettei pentukoiralta vaadita enempää kuin terhakkaalta pikkuvesseliltä voidaan vaatia. Vielä hienompaa olisi, jos me omistajat ja koirattomatkin lajitoverimme noudattaisivat samoja terveellisen ravitsemuksen, aktiivisen elämäntavan sekä positiivisen vuorovaikutuksen periaatteita omassakin elämässään!

Pidä huolta itsestäsi, näin koirasikin saa aktiivisen elämänkumppanin!

T: Riku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti