perjantai 3. kesäkuuta 2011

Tavoitteellisuus on tervettä!

750 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä, uni- ja nukahduslääkkeet mukaan luettuina. Viidellätoista prosentilla Suomen kansasta on siis psyykkistä oirehdintaa. Melko dramaattista, kun puhutaan kuitenkin hyvinvointivaltiosta!

Mistä masentuneisuus ja psyykkiset ongelmat johtuvat? Voi kun sen tietäisi. Mielipiteitä on varmasti monia, joten rohkenenpa itsekin osallistua arvailuun.

Muutos on pysyvä olotila

Nykypäivänä muutos on pysyvä olotila. Virikkeitä vilisee, eikä mikään tunnu olevan pysyvää. Toiset kykenevät sopeutumaan kovassa tahdissa, toiset taas jäävät muutokset sekä virikepaljouden jalkoihin. Jotkut taas ovat mestareita sulkemaan virikevilinän ulkopuolelleen ja saattavat jopa kärsiä niiden vähyydestä. Hallittava määrä virikkeitä, uutta opittavaa ja haasteita pitää elämän parhaiten raiteillaan.

Tavoitteet sitouttavat ponnistelemaan pitkäjänteisesti

Tavoitteetkin ovat tärkeitä. Ne sitouttavat ponnistelemaan säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja omiin rajoihinsa tutustuen. Tämän päivän vitsaus tuntuu olevan elämän helppous ja nautintojen rajaton kulutus. Lyhyen tähtäimen nautinto johtaa useimmiten huonovointisuuteen pitkällä aikavälillä. Se joka makaa eniten, lepää vähiten. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Unelmat ovat parasta psyykelääkettä

Oletko törmännyt masentuneeseen maratoonariin, nukahtamislääkkeitä nauttivaan kilpaurheilijaan tai vakavasta työuupumuksesta kärsivään kuorolaulajaan? Heitäkin varmasti on, muttei läjäpäin. Oli harrastus tai intohimo mikä hyvänsä, on se usein riittävä syy sängystä ylös kampeutumiseen aamulla, säännölliseen elämänrytmiin päivällä ja uuden opetteluun harrastuksen parissa. Se voi myös olla hyvä motiivi päihteistä ja nautintoaineista kieltäytymiseen sekä terveellisemmän vaihtoehdon valintaan. Sopivan haastava ja mielihyvää tuottava työ voi hyvin ajaa saman asian. Pääasia on, että elämässä elää unelmia ja tavoiteltavaa, jonka vuoksi ponnistella.

Tavoitteettomuuden tuuliajolla

Treenarina työskennellessäni törmäsi usein kysymykseen, tarvitseeko liikunnankin olla tavoitteellista. Eikö sitä vain voisi liikkua liikkumisen ilosta? Ilman muuta voi, varsinkin jos tilanne on niin hyvä, että liikunta todellakin tuottaa käyttäjälleen ilon tunteita sekä onnistumisen elämyksiä. Valitettavasti aina ei kuitenkaan ole näin. Joillekin liikkeelle lähteminen on vaikeaa ja liikkuminen tuottaa ainakin aluksi epämiellyttäviä fiiliksiä.

Sopivin ponnistuksin saavutettavat välitavoitteet ja realistinen, mutta sitoutumista vaativa päätavoite antaa syyn liikkeelle lähtemiseen. Ja liikkeessä pysymiseen. Sen avulla on myös mahdollista ja suotavaa aikatauluttaa matkan etenemistä. Vanha sanonta, ”miksi kiiruhtaa perille, kun voi nauttia matkasta”, kannattaa kuitenkin pitää kirkkaana mielessä. Pääasia on, että arkiponnistukset tuottavat iloa, onnistumisia ja syyn jatkaa valitsemallaan tiellä!

Uskalla unelmoida!

En väitä liikunnan ratkaisevan mielenterveysongelmia, vaikkakin apua ja helpotusta väitän säännöllisen reippailun tuottavan. Sen sijaan uskon unelmien ja tavoitteiden voimaan. Jos jollain elämäsi osa-alueella elää unelma, joka saa Sinut innostumaan ja ponnistelemaan ahkerasti sekä pitkäjänteisesti, pysyt mitä todennäköisemmin vireänä, nuorekkaana ja erossa psyykelääkityksen kahleista. Unelmakesää toivottaen,

T. Riku

PS: Kyseinen aivo-oksennus sisältää ainoastaan allekirjoittaneen (ei pidä yhdistää edustamani yrityksen valmennusfilosofiaan) jäsentymätöntä ajatusten virtaa arjen huoliin, murheisiin, oivalluksiin ja onnistumisiin liittyen.

4 kommenttia:

  1. Olen koko elämäni elänyt tavoitteellisesti. Suunnannut valmistumiseen, pärjäämiseen, uusiin työpaikkoihin. Pikkuisen tai samoihin aikoihin ennen masentumistani aloitin liikunnan ja laihduttamisen.

    Paria kuukautta myöhemmin minulla diagnosoitiin vaikea masennus ja paniikkihäiriö sekä muunlaista mielenterveydellistä oireilua.

    Masennus muutti minua ihmisenä. En minä jaksanut olla kiinnostunut työstä, opinnoista tai ihmisistä. Liikunta pysyi mukana säännöllisen epäsäännöllisesti. Elämässä ei tuntunut miltään, vaikka näennäisesti kaikki oli hyvin.

    Mää tosi varovaisesti heittelisin tuollaista ainakaan suoraan masentuneelle ihmiselle, nimittäin kyllä nekin masentuvat, joilla elämässä on kaikkea. Masentuvat siitä huolimatta, että puitteet ovat kunnossa, ja elämä on mallillaan.

    VastaaPoista
  2. Joannan kommenttiin viitaten uskoisin, että Rikun ajatukset pätevät ehkä hieman lievempiin alakulon ja masennuksen tunteisiin. Esimerkiksi itselläni on ollut aina ongelmia itseni hyväksymisen, itsetunnon ja kehonkuvan kanssa, ja liikunnan ja terveen elämän löytäminen toi tosi paljon itsevarmuutta ja paransi elämää kaikilla osa-alueilla. Yliopistokaveritkin kommentoivat kerran, että olen kuin aivan eri ihminen verrattuna neljän vuoden takaiseen, erittäin hyvässä mielessä eri ihminen. Masennus on kuitenkin ihan oikea sairaus, joten siihen ei pelkkä harrastamisen ilo tai tavoitteisiin pyrkiminen tehoa - lähipiiristä löytyy valitettavan paljon esimerkkejä. Toisaalta minusta tuntuu, että ihan oikeita unelmia kohti ponnistelu, ei vain pärjäämisen ja täysien kymppien tavoittelu, voisi ennaltaehkäistä joitain psyykkisiä ongelmia.

    VastaaPoista
  3. Terve,

    Vakava masennus on tosiaan asia, johon ei liikunnalla ole ilmeisesti parantavia vaikutuksia saatu mutta lievään masennukseenhan liikuntaa suositellaan "lääkkeeksi" käypähoitosuosituksissakin, koska liikunta keskeyttää masennusajatuksia, kääntää huomion pois ikävistä ajatuksista, ja mikäli liikuntaa harrastetaan ryhmässä, se tuo myös sosiaalista tukea.

    Tuossa tavoitteita kohti ponnistelussa on varmasti hyvä erottaa toisistaan tietynlainen "narkomania" tai addiktio, joka ei ole omassa kontrollissa sekä intensiivinen omistautuminen tekemiselleen. Uskonpa, että toinen näistä tuo elämään merkittävää sisältöä ja toinen nakertaa sitä. Polenkan kuvaus unelmista kuvaa tätä erinomaisesti!

    Seuraavassa ajatuksia tekemiseen asennoitumisesta kirjasta Syty ja sytytä - Valmentavan johtamisen filosofia:

    "Oman ryhmänsä muodostavat henkilöt, jotka ovat omistautuneet sekä työlleen että jollekin merkittävälle harrastukselle. Toisin kuin voisi kuvitella, nämä molemmat ruokkivat ja inspiroivat toisiaan. Joskus tilannetta on kuvattu sanomalla: paneutuessaan työhön henkilö on lomalla harrastuksestaan, ja paneutuessaan harrastukseensa hän on lomalla työstään. Työ ja harrastus rytmittävät elämää..."


    Tapani/T4U

    VastaaPoista
  4. Tervehdys! Kiitos avoimista ja erinomaisista kommenteista. Arvostan niitä kovasti! Olen ehdottomasti Joannan kanssa sama mieltä siitä, ettei liikunnalla ja tavoitteellisella suhtautumisella työhön sekä harrastamiseen torjuta läheskään aina masennusta saati muita psyykkisiä ongelmia. Todellisesta sairaudesta on siis kyse, joka voi todellakin koskettaa ketä tahansa!

    Etenkin henkilö, joka on saavuttanut paljon ja jolla on jo "kaikkea", voi olla vaikeaa iloita pienistä asioista ja tavoitella arkisia onnistumisia. Koen aktiivisen elämäntavan sekä tavoitteellisuuden merkitykselliseksi etenkin siksi, että ne ohjaavat elämää usein säännöllisempään, tasapainoisempaan ja parhaimmillaan myös kohtuullisempaan suuntaan.

    Liian kovat tavoitteet, ajankäytön optimointi ja itsensä turhan kova "kurittaminen" taasen voivat johtaa yhtä lailla loppuun palamiseen kuin viriketyhjyyskin.

    Tasapainoista ja kohtuullista kesää,

    T: Riku

    VastaaPoista