perjantai 10. kesäkuuta 2011

Tuulipukukansa?

Tuulipuku on suomalaisten kansallisasu. Sitä täydentävät mainiosti lenkkarit ja lippis. Asukokonaisuus on mukava ja se mahdollistaa aktiivisen elämäntavan. Koska tahansa voi hilppaista juoksuun tai osallistua hyötypuuhasteluun. Olosuhteet ovat siis kunnossa. Mutta missä kunnossa ovat suomalaiset?

Tuulipuku on hyvä startti, mutta riittääkö se?

Melkein puolet 12-14 -vuotiaista lapsista liikkuu terveytensä näkökulmasta riittävästi. Pari vuotta myöhemmin aktiivisuus kuitenkin romahtaa ja vain kolmannes 16-18 -vuotiaista täyttää kyseiset kriteerit. Aikuisikään mennessä ollaankin jo pahasti metsässä, sillä vain runsas kymmenesosa työikäisistä pääsee terveysliikunta-annoksellaan edes minimivaatimustasolle. Kstävyysliikunnan osalta tilanne on parempi kuin lihaskuntoharjoittelun: Noin puolet harrastaa kestävyysliikuntaa riittävästi, mutta lihaskunnon puolella vain murto-osa suomalaisista täyttää kriteerit! Eläkeikäisistäkin vain muutama prosentti liikkuu niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin näkökulmasta riittävästi. Kestävyysannoksen saa kasaan hieman yli neljännes, mutta lihaskuntoaan harjoittaa riittävästi vain joka kymmenes.

Jotain on tehtävä ja pian!

Lapset lihovat ja heidän motoriikkansa ja harjoitettavuutensa (urheiluharrastusten näkökulmasta) heikkenee vuosi vuodelta. Nuorista miehistä reilu kolmannes ei kykene suoriutumaan asepalveluksesta fyysisten tai psyykkisten esteiden vuoksi. Työikäiset (25-64 -vuotiaat) istuvat keskimäärin 7-8 -tuntia päivässä, mikä on tutkimusten mukaan haitallista heidän suoritus- ja toimintakykynsä näkökulmasta. Ja eläkeläisten aktiivisuus, toimintakyky ja sosiaalinen verkosto heikkenee jatkuvasti. Huolestuttavaa, surullista ja sairaan kallista sanon minä!!

Paniikkinappi pohjaan vai järkeviä siirtoja?

Tilanne on siis huolestuttava. Etenkin kun tietää huonon fyysisen kunnon olevan suurin riskitekijä ennenaikaiselle menehtymiselle ja kansansairauksille. Monet tutkimukset ovat tämän vahvistaneet. Kun tilanne ymmärretään kyseisessä laajuudessaan, pelkään ratkaisun olevan hätäinen, paniikinomainen ja lyhytnäköinen.

Ainoa keino kansakuntamme terveyden ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseksi on suunnitelmallinen, pitkäjänteinen ja kannustava valistustyö, johon resurssoidaan riittävästi aikaa ja rahaa. Lisäämällä kansalaisten ymmärrystä (tieto), osaamista (taito) ja innostusta (tuki), voidaan saavuttaa kansanterveydellisiä ja -taloudellisia tuloksia. Resursseja on painotettava rohkeasti sairaudenhoidosta ennaltaehkäisevään toimintaan. Puhutaanko sitten varhaisesta välittämisestä, varhain puuttumisesta vai ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta? Ihan sama! Pääasia on, että päätöksiä tehdään, asioita pannaan tapahtumaan eivätkä asiat jää taas terminologian, aikomusten ja puheen tasolle.

Tästä lisää tunnempana:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti