perjantai 21. lokakuuta 2011

Havaintoja onnesta

Onnellisuus puhuttaa: On onnellisuusvalmennusta, life coutsausta ja naamakirjakin pursuaa positiivisuutta sekä onnen autuutta. Silti noin 800 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä, uni- ja nukahtamislääkkeet mukaan luettuina. Ristiriitaista, eikö totta? Mikä mättää?

”Ei se onni tule vastaan

ei karkaa karkuunkaan
ei muuta tuulien mukaan
suuntaa eikä kurssia”

Onni on, antaa onnen olla…

Onnellisuus voidaan määritellä tilaksi, jossa ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja tulevaisuuden valoisaksi. On myös tärkeää kokea itsensä ja oma panoksensa merkitykselliseksi sekä tuntea voivansa rikastuttaa muidenkin kuin itsensä elämää. 

Jatkuvaa onnen tavoittelua

Tasan eivät käy onnen lahjat, onni tulee onnen luo... Jotkut näyttävät silminnähden Hannu Hanhilta, kun taas toisia potkitaan päähän urakalla. Tutkimusten mukaan onnellisuus ei ole kiinni pelkästään perintötekijöistä ja ympärisöivistä olosuhteista, vaan kukin voi todella vaikuttaa omaan onnellisuuteensa.

Onnellisuustutkimusten mukaan onnellisia ihmisiä yhdistää muun muassa kyky keskittyä muissa ihmisissä ja vastoinkäymisissä myönteisiin puoliin, kun taas onnettomia yhdistää huomion keskittäminen tiukasti omaan itseensä ja ongelmiinsa. Tästä johtuen onnettomat eivät kykene havainnoimaan ympäristöään sekä siinä piileviä uusia mahdollisuuksia. Heillä tuntuu olevan myös taipumusta rajoittaa ajattelunsa ja toimintansa onnellisia kapeammin: He eivät esimerkiksi näe uutta ihmistä mahdollisena uutena ystävyytenä tai vaikkapa uutta liikuntamuotoa innostavana uutena harrastuksena. Ensimmäinen reaktio on ei, innostumisen ja kiinnostuksen häräämisen sijaan.  

”Ei se onni kasva puussa
ei makaa maassa
piile täysikuussa
ei turhia puhele joo ei
eikä vaikene”


Onnellisuus -jatkuvaa ilonpitoako?

Eihän onnellisuus edellytä jatkuvaa bling blingiä ja ruusuilla tanssimista. Eikä se kivaa enää olisikaan. Onnellisuuden takana on koko tunneskaalan kaaoottinen tasapaino:Iloa, surua, riemua, raivoa, ylpeyttä, häpeää...
Usein suhtautumisen ja toimintamallien muutos edellyttää kriisiä. Ihminen herää näkemään itsestään selvyyksinä pitämiensä asioiden arvon vasta, kun on menettää ne. Vasta todellinen pysähtyminen saa meidät iloitsemaan ja arvostamaan arkisia, pieniä, mutta loppuviimein arvokkaita asioita.
”Kun on ollut kuolla
tulee iloiseksi siitä että elää
kun on ollut kadota
yhtyy siihen että on
kun on ollut kuolla
tulee iloiseksi siitä että elää”

Onnellisuuspäiväkirja -näe pienet asiat uudessa valossa

Jos elämä tuntuu joskus tökkivän ja onni ontuvan, hyvä keino nähdä valoisampikin puoli voi olla päiväkirjan pitäminen. Kun tapahtumat kirjaa yksityiskohtaisesti ja järjestelmällisesti ylös, voi ainakin jälkeenpäin nähdä ne pienetkin, arkiset ilon aiheet ja onnen avaimet.
Elämä hymyilee ennemmin tai myöhemmin, jos uskaltaa tarttua tilaisuuteen ja uskoo itseensä sekä onnistumiseensa. ”Onni ei ole yhtäkkiä turbaaniin putoava appelsiini, vaan noutopyötä, jonka jokainen kattaa itse” (Richard Wiseman).

Lähde:
Laulun sanat: Kolmas nainen; Ajatuksia onnesta [säv. Pesola san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Kivikangas-Valkama & Kallioniemi]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti