keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Maailman lihavuusepidemian syy: Osa 2

...Tavoitteiden täyttymisestä syntyikin ongelmia

Liikkumisemme kokonaismäärä on  vähentynyt dramaattisesti viimeisten vuosikymmenten aikana, eikä syömisen vähentyminen ole riittänyt tasapainottamaan tilannetta. Hätähuuto lihavuustilastojen kasvusta on kajautettu ilmoille. Osittain tällainen moralisointi on kuitenkin tekopyhää, sillä todellisuudessa ihmiskunnan tuhansien vuosien pyrkimykset ovat saaneet nyt täyttymyksensä: ruokaa on yllin kyllin ja koneet hoitavat työmme ja liikkumisemme. Ketäpä meistä ei himottaisi tilata pizzaa internetin kautta kotiovelle ja käyttää aikamme intellektuelleimpiin harrastuksiin kuin riistan perässä juoksemiseen?

Liikkumisen luonne on muuttunut radikaalisti
Ongelmia tulee kun mukavuudenhaluisen mielemme lisäksi yhtälöön otetaan raavas kehomme. Silmissämme sykkivät digiajan ihmeet ja pizzataxit eivät ole ehtineet muuttaa kehoamme, vaan lihaksemme ovat edelleen valmiina pitkään saalistusmatkaan ja huonon saalisonnen sattuessa kehomme nerokkaat mekanismit auttavat meitä selviämään paastojaksojen yli. Jos saalista saadaan, vaikkapa sitten internetistä tilaamalla, varastoi kehomme ylimääräisen energian tehokkaasti seuraavaa paastojaksoa (yhteyskatkosta) varten. Vähäinen liikkuminen yhdistettynä pitkäaikaiseen energian ylimäärään onkin uusi ja ihmeellinen tila kehollemme, eikä se ole ehtinyt mukautua dramaattisesti muuttuneisiin elinolosuhteisiimme. Nykyään liikkumisesta on tullut välttämättömän elämäntavan sijasta vapaa-ajan luksusta, mutta kuntosalien jumpassa pari kertaa viikossa vieraileminen ei silti riitä mitenkään ylläpitämään kymmenien tuhansien vuosien aikana kehittyneitä kehomme normaaleja mekanismeja.

”Tallauskeskustelu tänään A-Talkissa”

Miten sitten kääntää kelkka? Vaihtoehtoja on kaksi: liikkumisen lisääminen tai syömisen vähentäminen edelleen. Meidän siis täytyy hillitä luonnollista primitiivistä energiatiheän ruuan himoamme tai keksiä laiskalle mielellemme motivoivia keinoja liikkua muista kuin välttämättömistä syistä. Kuten tilastoista näkyy, yhtälö on odotetun vaikea. Energiansaannin vähentyminen nykyistä tahtia ei tunnu riittävän kelkan kääntämiseksi ja vain 11% suomalaisista arvottaa kuntoliikunnan muita arjen touhuja tärkeämmäksi harrastaessaan sitä suositusten mukaisesti. Liikkumisen pistoksen löytäminen nykyisestä helpon elämän heinäsuovasta tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma. Voisikin olla aika avartaa katseita lihavien ihmisten moralisoinnista ja kuntoliikunnan ilojen ylistämisestä laajemmalle; nimittäin ympäristöömme. Kuka onkaan se tuleva miljonääri, joka osaa yhdistää nykyisen elämänmenon vaatimukset ja kehomme alkuperäisen, normaalin toiminnan? Miten onnistuisikaan digiajan ihmeiden valjastaminen ihmisten liikuttamiseen täysin uudenlaisia elämyksiä tuottavalla tavalla? Mikä saisi päättäjät keventämään aktiivisia työtapoja tarjoavien yritysten verotusta? Liikkumattomuuden seuraukset ovat tiedossa, mutta sen syyt ja niihin ratkaisun löytäminen vetävät vertoja viisasten kiven metsästämiselle.

Kansanterveyttä luomuliikunnalla

Lihavuuden syiden puntarointi pelkästään energiatasapainoon tuijottamalla on tietenkin yksipuolista, ja ruuan energiatiheys, monipuolisuus ja ravintoaineiden suhteelliset osuudet ovat oikeutetusti osa kansanterveyskeskustelua. Milloinkahan luomun kannattajat huomaavat miten kehomme luonnollisia mekanismeja kuritetaan passiivisuutta pursuavassa ympäristössä tai olisiko arkiliikunnan ja työmatkakävelyn intohimoisille kannattajille aika perustaa ”tallaajat” –ryhmä?


Vierailijakirjoittaja-asiantuntijana liikuntafysiologian tohtorikoulutettava Arto Pesola Trainer4You Jyväskylän tiimistämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti