Maailman lihavuusepidemian syy: Vol 1

Miksi ihmiskunta lihoo?

Pikaruoka, suuremmat annoskoot, rasva, sokeri, lisäaineet ja epäsäännölliset ruokailuajat? Valitsetko jonkun tai jotkut näistä antamaan vastauksen otsikon ongelmaan? Ruokavalio, sen muutokset ja trendit ovat saaneet aikaan kiihkeää keskustelua mediassa, mutta yksi vastaus lihavuusongelmaan saattaakin löytyä kiihkeimpien keskustelujen ulkopuolelta.

Tuttua lihavuuspelottelua

Lihavien ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuodesta 1980 tähän päivään mennessä lihavien ihmisten määrä on yli kaksinkertaistunut, ja ensimmäistä kertaa maailmassa on enemmän ylipainoisia kuin nälkää näkeviä ihmisiä. Hyvinvointivaltiot johtavat lihavuustilastoja, mutta keski- ja matalatuloiset maat ovat tulossa hyvää vauhtia perässä. Lihavuus on syy ennenaikaisille kuolemille sekä useille johdannaissairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle, korkealle verenpaineelle, aivoinfarktille, uniapnealle ja useille syöville. Ihmisten lihomista onkin alettu oikeutetusti kutsua pandemiaksi.

Miksi sitten lihomme?

Yksinkertaisimmillaan lihominen johtuu energiansaannin ja -kulutuksen välisestä epätasapainosta. Syömme enemmän kuin kulutamme, tai kulutamme vähemmän kuin syömme, ja ajan myötä huomaamme pelastusrenkaan kasvavan vatsalihastemme suojaksi. Kun väestön vuosien lihomistrendi jaetaan yksilöä kohti lyhyemmälle aikavälille, havaitaan keskimääräisen energian ylijäämän olevan vain n. puoli kiloa vuodessa, mikä johtuu vain n. 10-15 kilokalorin päivittäisestä plussalla olevasta energiatasapainosta. Koska useilla ihmisillä energiatasapaino on enemmän plussalla ja energian varastoiminen itsessään kuluttaa energiaa, ovat tutkijat päätelleet 100 kcal päivittäisen energiansaannin vähentämisen tai energiankulutuksen lisäämisen estävän lihomisen lähes koko väestöllä¹. Vastaus otsikon kysymykseen jäi kuitenkin vieläkin saamatta: kumpi puoli tästä piinaavan yksinkertaisesta yhtälöstä onkaan muuttanut sikspäkit onepäkeiksi?

Lautaset pullollaan ja lenkkarit naftaliinissa?

Energiansaannin muuttumisesta on ristiriitaista tietoa, mutta suurin osa tutkimuksista osoittaa energiansaannin pysyneen samana tai jopa hieman laskeneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessa toteutetun Finravinto –tutkimuksen mukaan päivittäinen energiansaanti on laskenut miehillä lähes 600 kcal ja naisilla lähes 400 kcal vuosien 1982 ja 2002 välillä², joskin lasku on hieman tasaantunut viime vuosina³. Siis mitä? Mäkkäri, Hese ja kapitalistiset ruuantuottajat saavatkin synninpäästön? Eikö ruokakeskustelu tarjoakaan syytä pyöristyville pötseillemme?

Katsotaanpas sitten energiayhtälön toista puolta, eli energian kulutusta. Terveysliikuntasuositusten mukaan hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa tulisi harrastaa vähintään puoli tuntia mieluiten useimpina päivinä viikosta (ja tähän pari lihaskuntotreeniä päälle). Suomalaiset ovatkin ottaneet onkeensa suosituksista ja aktiivisiksi (2-3 kertaa 30 min viikossa) luokiteltujen ihmisten määrä on kasvanut noin 40 %:sta yli 60 %:iin viimeisten 30 vuoden aikana⁴.

Hetkinen, nyt en ymmärrä? Liikunta on lisääntynyt ja syöminen vähentynyt, mutta ihmiset vaan lihovat?

Onneksi energiankulutukseen kuuluu paljon muutakin kuin kuntoliikunta, ja voimme käyttää olkapäiden kohauttelua muuhunkin kuin epätietoisuuden osoittamiseen: nimittäin arkiliikuntaan! USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin eri ammattien energiankulutusta ja ammattinimikkeiden esiintyvyyden perusteella arvioitiin työn fyysisen rasittavuuden muutosta vuosien saatossa. Tulokset osoittivat, että keskimääräinen työn vaatima energiankulutus laski miehillä 140 kcal ja naisilla 124 kcal viimeisten 50 vuoden aikana⁵. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös Suomessa⁶. Kun yhtälöön lisätään trendi suomalaisten työmatkaliikunnan vähenemisestä⁴ sekä tieto siitä, että lihaksemme ovat käyttämättä jopa 70% päivästä⁷, aletaan olla vastausten äärellä...

Vierailijakirjoittaja-asiantuntijana liikuntafysiologian tohtorikoulutettava Arto Pesola Trainer4You Jyväskylän tiimistämme.