sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Sattuu - olen siis olemassa

Olen ollut alalla jo 23 vuotta. Siitä on siis jo lähes neljännesvuosisata kun poljin sinisellä, käyräsarvisella polkupyörälläni pitkin Kuivasjärven rantatietä kohti Avancia –kuntosalia. Se sijaitsi Kaijonharjun ostoskeskuksessa. Samassa ryppäässä, jossa myöhemmin toimimme ystäväni, kollegani ja liikekumppanini Arska Linbergin kanssa yövartijoina. Se on ihan toinen tarina, josta voin joskus, sopivassa seurassa tai pienellä kannustuksella kertoa enemmän.

Ensikosketus kuntosaliohjaajan työhön
Anyway. Aloitan kesätyötäni Kuntokeskus Avancialla. Salilla, jossa olen treenannut ja jonka omistajaan olen tutustunut. Sali on tyypillinen sen ajan kuntosali: Paljon rautaa, reipasta rokkia, rajua vääntöä ja isoja äijiä. Salilla käy päivittäin muun muassa Oulun lahja suomalaiselle ammattilaiskehonrakennukselle, Marko Savolainen sekä Skootterikostajaksi tituleerattu voimamies, jonka nimi ei nyt tule mieleeni. Minulle hän on aina Skootterikostaja. Nimi on tatuoitu muistiini ja muutamat muistot verkkokalvoilleni. Muistan muun muassa kerran, jolloin hän tuli salille ja tuskastui odottelemaan vuoroaan penkkipunnerruspaikalle. Hän pyysikin saada tehdä sarjan kahden voimantunnoissaan olevan nuorukaisen välissä, asteli penkin taakse, nappasi tangon käsiinsä ja väänsi hauista poikien lastaamalla 100 kilolla. Sen jälkeen penkkipunnerruspaikka oli vapaana. Nimenomaan hänelle. Itse tirskahtelin naurusta palvelutiskin toisella puolen.

Tyyppiesimerkki 80 –luvun kuntosalista
Avancia oli tyyppiesimerkki sen ajan kuntosaleista. Niin kuin oli legendaarinen Kuntosali 38 ja monet monet muutkin salit eri puolilla Suomea. Niitä pyörittivät entiset ja nykyiset kehonrakentajat ja myöhemmin Fitness –kisailijat. Harvemmalla salin omistajista oli käytynä kuntosaliohjaajakoulutusta saati liikunnan tai terveydenhuoltoalan pohjakoulutusta. Ja se näkyi asiakkaille tehtävien kunto-ohjelmien hengessä. Oli kyseessä sitten aloittelija, painonpudottaja, kehonmuokkaaja tai kilpaurheilija, oli resepti aina samanlainen: Vähintään kolmijakoinen ohjelma, toistot haarukassa 6-12 toistoa ja paikkaharjoittelu menetelmänä. Ja motto kuului ”No pain no gain!”. Pumppi kuuluu elämään ja jumi se vasta on voimaa!

Kehitys kehittyy –tai ainakin pitäisi kehittyä
Nyt eletään vuotta 2012. Edellisestä hetkestä on kulunut 23 vuotta. Siis lähes neljännesvuosisata. Ja meininki ei ole muuttunut miksikään! Tai on, muttei jokaisella osa-alueella. Jokainen kuntokeskus kertookin havittelevansa asiakassegmentikseen keski-ikäisiä, työssäkäyviä, maksukykyisiä ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneita liikuntanoviiseja. Heissähän piilee todellinen potentiaali. Markkinointiviestikin on puettu lähes pumpuliin: On harmoniaa, kynttilänloimua, kultaista keski-ikää ja hellivän hyvää oloa.

Vaan kuinkas käy kun astut kuntokeskuksen aulaan? Mitä näet, mitä kuulet? Saati sitten kun uskaltaudut ohjatulle tunnille asti? Harmonia ja hyvä yritys karisee hetkessä, kun bassokaiuttimet jyräyttävät maksasta asti kouraisevat ensisaundit. Ja ohjaaja tsemppaa sinut vääntämään tangon, potkaisemaan kiertopotkun, nousemaan ylämäkiosuuteen tai vääntäytymään sellaiseen asentoon, josta ei ole paluuta.

No pain no gain?
Rohkenen väittää, että bodypumpit, combat-treenit, mountain high –spinningit ja astangajoogat eivät osu siihen kohderyhmään, joille palvelua luullaan tarjottavan. Ne ovat superkuntoisen kuntoilijan superrankkoja treenejä, joilla pidetään huoli, ettei potentiaalinen kuntosalikävijämäärä tule koskaan nousemaan tässä maassa yli 5:een prosenttiin väestöstä. Siis todellinen kävijäprosentti, ei kortin lunastaneiden asiakkaiden määrä. Jotain on kuitenkin tehtävissä. Oikeastaan paljonkin. Homma starttaa parhaiten siitä, että kysyy ja kuuntelee. Ja kysyy oikeita kysymyksiä, oikeilta henkilöiltä. Eikä päätä itse mitä asiakas mielestään tarvitsee. Eiväthän nuo kaikki Avanciankaan asiakkaat loppu viimein halunneet kehonrakennuskisoihin osallistua…

Tämä bloggaus saattoi loukata Sinua ja edustamaasi Kuntokeskusta. Jos näin kävi, niin en pahoittele. Toivon, että pysähdyit ainakin hetkeksi miettimään, ovatko edelliset asiat kunnossa Teidän keskuksessanne. Jos ovat, niin kaikki on hyvin eikä tekstistä tarvitse pahoittaa mieltään. Jos taas eivät ole, niin sittenhän tein Sinulle palveluksen, eikö vain?

Kuva: Trainer4You arkisto
Malli: Jarno Alatalo

10 kommenttia:

  1. Erittäin osuvaa ajattelua Riku!
    Jotkut salit ovat tämän ajattelun jo jokseenkin löytäneet mutta vielä kyllä omasta mielestänikin ollaan kaukana siitä missä oikeasti osattaisiin osua oikeaan.

    Itse olen juuri sellainen henkilö joka etsii liikunnasta enemmän kanavaa poistaa stressiä mitä raskas työ ja pitkät päivät tuovat mukanaan. Kropassani on parantamisen varaa, mutta en usko että kovaa ja enemmän ja lujempaa olisi tähän muodonmuutokseen ratkaisu sillä tuota sain taannoin kokeilla erään ohjaajan vinkeillä ja tuloksena oli migreeniä, kolotuksia ja niukkaa ruokavaliota tiukkoine sääntöineen. Hetkelliset tulokset karisivat parin kuukauden jälkeen kun sairastuin ja viikon sängynpohjalla lepäilyn jälkeen oltiin taas alkupisteessä. Uusiksi ei tehnyt mieleni enää ottaa.

    Haasteeksi varmaan muodostuu monelle nuorelle ohjaajalle ymmärtää tälläisen +40 vuotiaan tarpeita ja rajallisuuksia. Kroppa kun ei ole enää sama turbomoorttori kuin ennen. :)
    Mutta pistän artikkelisi ehdottomasti jakoon ja toivotaan, että moni onkisi tämän ajattelun ja suunta muuttuisi!
    Terveisin,
    Normimenijä-Mimmi

    VastaaPoista
  2. Morjens! Ja kiitos kommenteistasi. Halusinkin nimenomaa herättää ajatuksia ja keskustelua. Kiva kuulla, että ainakin joku näkee asian/ ongelman samansuuntaisesti.

    Joku saattaa ajatella, että kylläpä Riku on ukottunut. Siitä ei missään tapauksessa ole kyse, etten pitäisi kovatehoistakin liikuntaa tarpeellisena. Itse asiassa lyhyet ja todella intensiiviset treenit ovat mielestäni loistava keino suorituskyvyn ylläpitämiseen/ kehittämiseen - hyväkuntoisilla. Muun muassa Crossfitin tai functional trainingin kaltainen harjoittelu kun kuormittaa lihaskunnon lisäksi myös hapenkuljetuselimistön kuntoa, tasapainoa, koordinaatiota ja jopa liikkuvuuttakin. Ja lisäksi aikaa sekä energiaa riittää myös arjessa aktivoitumiseen.

    Läheskään kaikki eivät kutenkaan ole hyväkuntoisia. Vaikka itse ehkä kuvittelisivat olevansa. Junnuvuosien kiekkourasta,opiskeluajan ahkerastakin jumpissa juoksemisesta tai toissa talvena umpeutuneesta kuntosalikortista kun ei ole jäljellä juuri muistoja enempää.

    Pointtini ei ollut se, että kuntokeskuksista pitäisi tulla hoivakoteja ja kovat tunnit sekä liikuntamuodot tulisi karsia minimiin lukujärjestyksestä. Toivoisin kuitenkin, etteivät kaikki yrittäisi tavoitella samaa asiakassegmentiä eli kaikkia, suunnaten kuitenkin ohjauspalvelunsa äänekkäiimille eli aktiivisimmille. Sen lisäksi toivoisin, että aamun Wake up -spinning poikkeaisi edes hieman illan maratonveivauksesta. Muutenkin kuin nimen ja keston perusteella:)

    VastaaPoista
  3. Näkemykseesi on helppo yhtyä. Toivottavasti joku uskaltaa pian rohkeasti erottua valtavirrasta. Sille on tilausta ilmassa.

    Pieni nyanssi. Mainitset että olet ollut alalla 23 vuotta. Pikaisen laskutoimituksen mukaan olet siis aloittanut "alalla" 15-vuotiaana ;)

    VastaaPoista
  4. Moikka! Totta puhut. En ihan 15-, vaan 17 -vuotiaana eli vuonna 1989. Silloin siis kesätyöntekijänä ja tarvittaessa tuuraajana mainitsemallani salilla. Palvelutiskin takana ei kuitenkaan tarvinnut kitua, vaan työ koostui laiteopastuksesta, treeniohjelmien laadinnasta sekä ohjaustapaamisista asiakkaiden kanssa. Eikä se ollut pelkästään päivätyö, vaan yöt vartioitiin sitten ostoskeskuksen kiinteistöjä, joihin oli kohdistunut paljon ilkivaltaa:)

    VastaaPoista
  5. Pakko vielä kommentoida, ettei ilkivalta ole hymyilyttävä asia, vaan kaksi 17 -vuotiasta, voimiensa tunnoissa olevaa jangsteria yövartijoina liikekeskuksessa. Joskus tuli treenailtua aamuyön tunneilakin:)

    VastaaPoista
  6. MOikka Riku!
    Hienoa,että otat rohkeasti kantaa asiaan. Olen itse ohjannut "jos jonkinlaisia tunteja" ja käynyt "jos jonkinlaisilla" tunneilla. Monet tuntikonseptit mainostavat tuntikuvauksissan,että tunnilla voi tehdä high-ja lowversioita. Liian usein ohjaaja tykittää sata lasissa koko tunnin, kannustamalla kaikkia mukaan, unohtaen näyttää lowversion. Ohjaajien tietämys, kuinka kuntoa kohennetaan, että täysiä ei tarkoita tehokkainta, on usein liian suppea. Usein tunnit mennään vk-alueella(siis ohjaajan vk-alueella), niin voi vain miettiä, mitä ne sykkeet on tavallisella jumppaajalla...
    Eivätkä ne nuoret "himojumpparitkaan" hyödy superYYBERtehokkaista tunneista, jos liikuntaviikko koostuu 12-15 tunnista, jossa painetaan täysillä..Vammariskit kasvaa,ei palauduta, flunssakierre käynnissä ja ateriatkin tekevät kaikkea muutakuin tukevat tuloksellista treenaamista. Elellään miinuskaloreilla ja yritetään kehittyä..Suosittelisinkin,että jokainen ohjaaja kävisi vähintään T4U:n hyvinvointivalmentajakoulutuksen, koska ohjaajat ovat omalla esimerkillään eturivissä ja ihminenhän tutkitusti mallittaa...
    Onneksi on myös keskuksia, seuroja, joissa on mahdollisuus myös rauhallisempiin liikuntaelämyksiin ja oppineita koulutettuja ohjaajia. Tässä nykypäivän menossa pitää olla vaan niin pirun tehokas,energinen,duracell-pupu, jotta on jotain...ennenkuin kantapään kautta kokee ja ymmärtää,ettei kukaan ole yli-ihminen..
    Haastankin tässä ohjaajista vastaavat esimiehet ottamaan tavoitteeksi,että asiakkaille voitaisiin tarjota tuloksellista liikuntasuunnitelmaa:"kuinka kokoat oman liikuntakalenterisi meidän tarjoamista palveluista ja pääset ehjänä maaliin"...edellyttää ammattitaitoa,tietämystä,ymmärtämistä ja kehon kuuntelua..koulutusta,koulutusta..niistä on erinomaiset ohjaajat tehty!
    kevätterveisin Elisa

    VastaaPoista
  7. Kiitos Elisa! Ei lisättävää, eikä pois otettavaa. Ihana kommentti:)

    VastaaPoista
  8. Täällä yksi potentiaalinen keski-ikäinen kuntosalin/personal trainerin asiakas (sillä erolla että ylimääräistä rahaa ei tällä hetkellä ole). Juu on kokeiltu astangajoogaa, josta seurasi ylikunto ja kaikenlaisia muita vaivoja. Mielelläni pomppisin ja hyppisin body combatissa, mutta vasemn polvi vähän haraa vastaan. Nyt yritän parantaa ylävartalon lihasvoimaa, mutta se on hankalaa kun seurauksena on usein migreeni.

    Olen kyllä sitoutunut liikuntaan, mutta mistä löytäisin itselleni sellaiset tunnit/salin jossa en joutisi ihan mummojumppaan mutta jossa otettaisiin huomioon keski-ikäisen istumatyöläisen tyypilliset ongelmat?

    VastaaPoista
  9. Moi satu! Mitäs jo opiskelisit oman hyvinvointisi parhaaksi asiantuntijaksi? Se käy helposti ja innostavasti osallistumalla Hyvinvointivalmentajakoulutukseen. Koulutus on intensiivinen, yhden viikonlopun rutistus, jonka aikana opit erottamaan oleelliset asiat vähemmän merkityksellisistä ja saat riittävän oppimäärän kestävyys-, lihaskunto- ja liikkuvuustreenitietoutta sekä osaamista ravitsemuksesta ja ohjaustyön perusteista. Täältä saat lisätietoa koulutuksesta: http://www.trainer4you.fi/index.php/ohjaajakoulutukset/hyvinvointivalmentaja

    Tsemppiä ja tervetuloa koulutukseen:)

    VastaaPoista
  10. Tässä on lisäksi vielä mielestäni pieni muna-kana-ongelma. Minä kun menen ryhmän eteen, niin kaksi kertaa kymmenestä joku kysyy suoraan tai mutisee kaverille että "tuleekohan edes hiki?". He ovat niitä samoja, jotka illassa suorittavat aina vähintään kaksi tuntia putkeen. Kohtuus, oma elämä, aika palautua... niitä ei usein sitten ole. He eivät tule uudestaan jos vintissä ei vähintään kerran tunnin aikana pimene. Jos tunneillani ei käy näitä kuntokeskuksen aktiivisimpia ja äänekkäimpiä ihmisiä, minulla ei kohta ole välttämättä töitä.

    Tunnistan tuon piirteen silti myös itsestäni. Pääkoppa kaipaa treeniä jossa tuntuu ettei kapasiteettia todellakaan riitä milliäkään millekään muulle asialle. Olen tietoisesti rajoittanut tämän treenaamisen 1xvko. Saan tehdä tuollaisen tappotreenin jos olen hoitanut muun treenaamisen maltilla ja viisaasti. Rankaisukeinona huonosta syömisestä ja pöntöstä treenailusta sekä varsinkin huonoista yöunista tulee aina ja välittömästi viikon rankan treenin peruminen.

    ps. Les Mills konseptin tuntien ohjaajakoulutuksissa käsittääkseni painotetaan tuota 100% lasissa asennetta kovastikin. Olisi kiva kuulla että olen väärässä.

    VastaaPoista