perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ihmisen rapistumisen lyhyt historia: Osa 1/3

Hyvinvointiyhteiskuntamme pahoinvointi näyttää vain lisääntyvän. Mitä enemmän teknologia ja ymmärrys kehittyvät sitä suuremmaksi kasvavat terveysongelmat. Nyky-yhteiskunta näivettää kehomme inaktiivisuudella, kuluttaa sen loppuun kuormittamattomuudella ja tappaa toimintakykymme liikkumattomuudella, jonka mahdollistaa tekninen kehitys sekä ”luontainen” laiskuutemme.

Pelkästään arjen aktiivisuus saisi korviemme välin sekä kehomme voimaan ja toimimaan sujuvammin. Säännöllinen kuntoliikunta pisteenä iin päälle antaisi meille resursseja ja pelivaraa selvitä arkemme haasteista ilman, että energiatasomme romahtaisivat illalla töiden jälkeen. Olemme keskimäärin kuuden tunnin työkunnossa! Perhana! Ja joissain pöydissä kehdataan vielä keskustella työurien pidentämisestä. Ei tällä menolla. Jos suunta ei muutu ja äkkiä!

Jos et usko, niin avaa silmäsi!
Ajattelin kauhistella ääneen. Ihan herätelläkseni muita ja purkaakseni omaa huolestuneisuuttani. Aloitankin saarnani huonokuntosuuden lisääntymisestä, niin pääset pian kärryille todellisuudesta:

Vuonna 1979 varusmiehet juoksivat legendaarisen tuskallisessa Cooperin testissä keskimäärin noin 2800 metriä. Tai eihän tuo testi hyväkuntoiselle ole pahakaan. Tänä päivänä keskiarvo huitelee 2400 metrin huitteissa eli ratakierroksen vaatimattomammissa luvuissa. Todettakoon samaan hengenvetoon, että isänmaamme toivojen lihaskunto on rapautunut vuosien 1975-2007 välillä niin, että huonon kuntoindeksin saaneiden määrä on kasvanut reilusta kymmenestä prosentista 27 %:iin ja kiitettävän tuloksen saaneiden määrä on kutistunut 67 %:n huippuvuosista rimaa hipoen 40 %:n tuntumaan.

Palveluksen astuvien kehon keskimääräisessä pituudessa ei juuri muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tapahtunut (1997-2007), mutta samassa ajassa keskimääräinen kehon paino on noussut puolenkymmentä kiloa vajaasta 72 -kilosta reiluun 77 –kiloon. Jos sama meno jatkuu, on keskimääräinen paino vuonna 2017 82 –kiloa. Ja jatkuuhan se, jos jotain ei tehdä toisin.

Lapset ja nuoret huolenaiheena

UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua noin kaksi tuntia vuorokaudessa normaalin kasvun, kehityksen ja terveyden taatakseen. Vaikka kyse on terveysliikuntasuosituksesta, täyttyy annos edes harvalla junioriurheilijalla. Ohjattuun seuratoimintaan osallistuminen näyttää osin yksipuolistavan ja passivoivan tavoitteellisestikin liikkuvia. Ei siitä sen enempää.

Henkisestä depressoitumisesta sen sijaan hieman tunteiden purkua: Reilussa kymmenessä vuodessa (1994-2006) depressiolääkkeistä korvausta saaneiden nuorten naisten (18-24 v) määrä on kasvanut vajaasta 10 tuhannesta reiluun 60 tuhanteen henkilöön. 13-17 –vuotiaissa tytöissä vastaava luku on kasvanut parista tuhannesta lähes 17 tuhanteen. Nuorilla miehillä ja pojilla luvut ovat hieman valoisammat, mutta kasvuvauhti on yhtä lailla dramaattinen...
Varoitus! Jatkan synkistelyä seuraavassa bloggauksessani. Jos pelkäät pahoittavasi mielesi, niin lupaan tarjoavani valoa tunneliin ja ratkaisuja ongelmien peittoamiseksi kolmannessa aiheeseen liittyvässä kannanotossani.


Kuva: Trainer4You arkisto, kuvaajana Riku Aalto ja mallina autoilun sekä istumisen ryydyttämä Riku Aalto:)
Lähteet: Julkaisen lähdeaineiston blogisarjan osan 2 yhteydessä







2 kommenttia:

  1. Puhuttelevaa tekstiä monelle. Ikävää, mutta totta...

    VastaaPoista
  2. Moikka Anu ja Minna!

    Ja kiitos sekä anteeksi. Itselläni on ollut aina enemmän kannustava "porkkana-taktiikka", mutta tuntuu ettei silittely enää auta. Näyttää siltä, että jengiä täytyy silittää vastakarvaan ja oikein teräksisellä kammalla. Ihmiset etsivät syitä huonoon oloonsa milloin hiilihydraateista, kevyttuotteista, e-koodeista ja milloin epäpuhtaasta ilman- tai juomaveden laadusta. Kyllä syynä on passiivisuus ja yhä uudelleen passiivisuus. Jos porukka liikkuisi, eivät pikkutekijät tuntuisi missään. Herkutellakin saisi, eikä joka suupalaa tarvitsisi laskea. Eikä nyt puhuta pelkästään sportista, vaan arjen passiivisuutta välttävistä valinnoista. Eihän se tietenkään kaikkia ongelmia ratkaise, mutta ennaltaehkäisee, hoitaa ja kuntouttaa kyllä valtaosaa. Ja paljon voi kukin tehdä ihan itsenäisesti, mutta kyllä pitää päättäjän pallilla istuvienkin herätä. Liikunta on lääkettä, jota kannattaa käyttää ihan urakalla. Aurinkoista ja hyväntuulista kevättä sekä terveyttä toivotellen,

    T: Riku

    VastaaPoista