perjantai 23. maaliskuuta 2012

Moni kakku päältä kaunis

Liian harvoin tulee käytyä kuntosalilla. Tänään kuitenkin kävin. Ja taas kerran fiilis oli mainio varsinkin treenin jälkeen. Samalla tuli taas ihmeteltyä asioita, sillä on tuo salitreenaaminen vielä monella melko kivikautista puuhaa. Parempaan on kuitenkin vaikea pystyä, jos ei tiedä paremmasta. Se kai saa minut jälleen näppäimistön ääreen.

Hyvät puitteet, jos niitä osaa hyödyntää
Vaikka aloitinkin varsin mollivoittoisesti, oli tämänpäiväinen vierailuni salilla ihan onnistunut. Itse kuntokeskus oli toimiva ja hyvin varusteltu. Vastaanottotyöntekijä ei veloittanut käynnistäni, sillä olinhan ensi kertaa kyseisessä paikassa liikkumassa. Ja puitteet olivat muutenkin ihan kohdillaan.

Tällä kerralla ihmettelyni kohteeksi joutuivat muut salitreenaajat. Tein oman jumppani pitkälti vapaapainopuolella. Onhan treenaaminen tangoilla, käsipainoilla sekä ns. harjoitustelineissä laiteharjoittelua kokonaisvaltaisempaa. Sen tiedetään kehittävän kehonhallintaa; tasapainoa ja koordinaatiota tuetuissa laitteissa ”istuskelua” paremmin. Näin ollen tarkkailuni kohteeksi joutuivat muut vapaapainopuolen treenaajat, joita salilla oli käyntini aikana ehkä kymmenkunta. Eivätkä kaverit olleet mitään salinoviiseja, vaan kropat olivat poikkeuksetta kaikilla kuin kirveellä veistettyjä. Siis ihan hyvässä mielessä. Ilman paitaa kaverit olisivat menneet antiikin kreikan veistoksista. Lihasta nimittäin oli ja ihan oikeissa paikoissa.

Liike paljastaa

Vaikka kavereilla oli kropat varsin ihailtavassa kunnossa, samaa ei voida sanoa liikkumisen sulavuudesta. Itse asiassa havaintoherkkyyteni heräsi siinä vaiheessa kun yksi kavereista venytteli takareisiään käsiä lattiaa kohti rykien ennen seuraavaa maastavetosarjaa. Sormet ylsivät tuskin polven ja säären puoliväliin kaverin riuhtoessa kulmikkaita joustovenytyksiään. Lähes samanaikaisesti salille ilmaantui toinen veijari, jolla oli havaintojeni mukaan joko treenieväät kainaloissa tai sitten jumi oli jäykistänyt olkavarret kestoloitonnukseen. Ja kuten ounastelinkin, osui jälkimmäinen vaihtoehto oikeaan. Kainaloista ei pudonnut mitään kaverin tarttuessa ylätaljatankoon ja ryhtyessä nykimään tankoa niskansa taakse – sen kummemmin lämmittelemättä. Muutenkin treenaaminen näytti kaikkea muuta kuin toiminnalliselta; monotoninen, pumppihakuinen vääntö suppein liikeradoin ei nimittäin täytä omia kriteereitä laadukkaasta harjoittelusta, vaikka kehonmuokkaustavoitteet täyttyisivätkin. Pääsee niihin tavoitteisiin helpomminkin tai ainakin miellyttävämmin.

Iso mutta kankea

Opiskeluaikoinani luokallamme oli kaveri joka harrasti kehonrakennusta. Ja pärjäsikin siinä varsin hyvin. Hän kertoi tavoitteekseen kasvaa niin isoksi, ettei saisi autoon istuutuessaan turvavyötä päälleen kuin siirtämällä penkkiä taaksepäin, pujottaakseen vyön paikoilleen, ennen penkin siirtämistä takaisin eteenpäin. Ja kalsareita jalkaansa kuin hyppäämällä jalka-aukkoihin ja kyykkäämällä alkkarit paikoilleen. Kyllähän ne lihakset olivatkin kunnioitettavan näköiset ja kokoiset.  Täytyy kuitenkin todeta, että voihan sitä rakentaa hienon talonkin, mutta jos unohtaa kokonaan tehdä sähkötyöt, voi kämpässä viihtyminen olla haastavaa. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan?

Kuvat: Trainer4You arkisto
HUOM! Kuvat ja niiden henkilöt eivät liity kyseiseen bloggakseen millään tavalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti