keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Älä jämähdä!

Sunnuntaina oli rospuuttokeli pahimmasta päästä. Vettä tihutti, rapa roiskui eikä koirammekaan suostunut astumaan terassia pidemmälle, pakollisia pissireissuja lukuun ottamatta. Päätimmekin viettää iltapäivän HopLopissa, jottei päivä menisi ihan lorvimiseksi.

Sisäleikkipuiston ovesta sisään päästyämme ja pääsymaksun maksettuamme muksut säntäsivät oitis kiipeilemään, hyppimään, pelaamaan sekä seikkailemaan. Itse ryhdyin (poikkeuksellisesti) etsimään itselleni istumapaikkaa tulevan kirjan saatesanoja kirjoittaakseni.

Leikkikehän reunalta

Istumapaikat olivat kortilla. Itse asiassa ainoa sellainen löytyi sylilasten leikkikehän reunalta. Parkkeerasin siihen, kaivoin koneen esille ja ryhdyin naputtelemaan. Koetin samalla tarkkailla ympäristöä ja pitää lapsiani silmällä.

Liikunnallinen läpileikkaus
Havaitsin, että itse asiassa HopLop kiteyttää eri ikäpolvien liikunnallisen nykytilan: 1-3 –vuotiaat taapertavat innoissaan ja tutkivat aistit valppaina ympäristöään. 4-7 –vuotiaat kiipeilevät, hyppivät, juoksevat sekä kokeilevat rajojaan. 8-12 –vuotiaat taas ovat osin jo jämähtäneet erilaisten pelien ja ruutujen ääreen, kun taas yli 13 –vuotiaita ei sisäleikkipuistossa juuri näe. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Aikuisten suosituin leikkiväline - tuoli!
Aikuiset ovat vallanneet istumapaikat ja syventyneet iltapäivälehden tai tietokoneruudun tapittamiseen. Kiipeilemään ja leikkimään on eksynyt ehkä noin prosentti tai pari koko aikuiskatraasta. Nuoret aikuiset (24-35 –vuotiaat) vaikuttavat jämähtäneimmiltä. Kiipeilemässä näyttääkin olevan edustajia molemmista ääripäistä; parikymppisistä vanhemmista sekä vireistä ja vetreistä isovanhemmista.

Paikallaan olo on luonnotonta
Lapset on luotu liikkumaan. Se on sisäänrakennettu intohimo, taito ja tarve. Yhteiskuntamme pakottaa kuitenkin lapset jo varhain runsaaseen istumisannokseen. Istuminen vaatisikin vastapainokseen runsaasti liikettä, leikkiä ja aktiivisia virikkeitä. Liikunnallisten aktiviteettien kanssa samasta vapaa-ajasta kilpailee kuitenkin yhä suurempi tarjonta erilaisia virtuaalisia virikkeitä. Niiden parissa voidaan viettää lähes työpäivän verran aikaa jo ala-asteikäisinä. Ja vaikka lasten osallistuminen erilaiseen liikunnalliseen seuratoimintaan on lisääntynyt viime vuosina, niin kokonaisaktiivisuusannos on samanaikaisesti romahtanut yhä vähäisemmäksi.

Jämähtämisestä tehdään oikeutettua

Ei liikkumisen tarve iän karttuessakaan mihinkään katoa. Päinvastoin! Sitä tarvitaan yhä runsaampi annos toiminta- ja suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Jämähdämme, passivoidumme ja sokeudumme liikkumisen mahdollisuuksilta osin olosuhteiden pakosta, osin mitä kekseliäimpien selitysten varjoilla: Ei ole aikaa, on kiire, tuleehan sitä töissäkin liikuttua, on tärkeämpääkin tekemistä, sitku, mutku ja mätky…

Nytku!

Lopeta selittely. Tartu tilaisuuteen. Ei sitku, vaan nytky! Aktiivisemman elämäntavan voi aloittaa koska vaan, eikä se vaadi kurjuutta, uhrauksia ja suuria mullistuksia. Luopumisten sijaan väitän Sinun olevan saajan asemassa: Saat lisää energiaa, vireyttä, jaksamista ja aikaa. Hyväkuntoisena ehdit, jaksat ja nautit enemmän sekä saat paremman ja pidemmän elämän.
Tästä sainkin oivan ajatuksen saatesanoilleni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti