keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Nyt Sviduttaa!

On se kumma, että terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen menettää! Itsestään selvyys saa uuden aseman arvoasteikossa ja olemme valmiit tekemään lähes mitä tahansa terveytemme eteen. Mutta miksi vasta silloin? Suunnitelmallisuudesta ja pitkäjänteisyydestä kyllä paasataan, mutta miksi tartumme tilaisuuteen vasta junan mentyä?

Pojalla polvi pahenee

Ei tässä mitään sen vakavampaa. Sviduttaa kumminkin! Oltiin nimittäin poikani Eetun kanssa Tukholmassa pelaamassa kovassa kansainvälisessä fudisturnauksessa. Eetu sai juuri peliluvan neljän kuukauden kuntoutusjakson jälkeen. Fiilis oli korkealla kun vastaan juoksivat Juventuksen, Vitessen, BK Fremin ja muiden kovien akatemiajengien pelaajat. Ja kuinka ollakaan kolmannessa pelissä, Eetun ollessa hyvässä vireessä, ajeltiin poikaa puolustajan toimesta millintarkasti tuohon kipeään polveen.
Lämpö nousee
Sairaalan ensiavussa lääkärille pääsyä odotellessamme tunsin itsekin heikotusta ja huonoja viboja. Kuinka ollakaan itsellänikin rupesi kuume nousemaan kohisten. Eikä aikaakaan, kun elohopea näytti 40 astetta. Eihän tuo mitään vakavampaa omalla kohdalla ollut, mutta kuumeilu ja nielu- ja nielemisongelmat ovat jatkuneet nyt viidettä päivää. Pojan kohdalla taas edessä on pitkä kuntoutusjakso ennen pelikentille juoksemista. Trapekkelimurtuman kanssa ei nimittäin hetkeen kirmailla.

Mieli tekisi

Nyt kun aurinko paistaa ja ihmiset kävelevät, pyöräilevät, juoksevat ja rullaluistelevat ikkunamme ohitse hymy hartioitakin leveämpänä, en toivoisi mitään enempää kuin pääseväni itsekin ulos reippailemaan. Ja voin kuvitella poikani tuskan ja turhautuneisuuden jalkapallokauden ollessa kiihkeimmillään.
Muista svidutus!
Täytyy pitää mielessä tämä tunne kun oma tauti taittuu ja pojan polvi paranee. Terveys ja liikuntakyky kun eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan etuoikeus joka on meistä valtaosalle annettu. Pidä niistä kiinni kynsin ja hampain sillä väitän, että arvokkaampaa Sinulla ei ole!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti