torstai 30. elokuuta 2012

Markkina-arvon sabotointi huonokuntoisuudella!

Miksi naiset antavat itsensä repsahtaa, vaikka se laskisi huomattavasti heidän markkina-arvoaan? Veltto, ryhditön ja väsyneennäköinen olemus on kuin tatuoisi otsaansa ”OIen saamaton, älä huomaa minua!”. Naiset ovat kovia tyttöjä projisoimaan. Koska liike-elämässä menestyneet miehet ovat usein lihavia, velttoja ja yskivät pahaenteisesti, voivat menestyneet naisetkin olla yhtä laiskanpulskeita. Vai voivatko?

Miesten maailmako?
Miesten kohdalla ylipaino, sikari huulessa tai konjakkilasi kädessä näyttäsi nostavan markkina-arvoa tai ainakin menettelevän rankan työn vastapainona. Mutta naiselta vaaditaankin enemmän. Naisen täytyy olla hyväkuntoinen ja vahva saadakseen arvostusta testosteronin huuruisissa palaveripöydissä.

Hirveä Henry - lapsellista lässytystä
Sain innostukseni postaukselle (en viitsinyt vaivautua linkittämään: Jätän omaan arvoonsa), kuten saatoit arvata, Henry Laasasen blogirykäisystä "Markkina-arvon sabotointi tatuoinneilla". Siinä Henry sivaltaa naisten halventavan itsensä prostituoitujen tai vammaisten tasolle tatuoimalla itseään. ”Tatuointi on kuin heittäisi happoa omalle naamalleen”, kommentoi Laasanen kaiken muun mieltäylentävän perään. Kaiken kukkuraksi Henry yleistää tatuoidut naiset helpoiksi saaliiksi. Melko brutaalia (lievennetty ilmaus), sanon minä.

Tatuointi on ja pysyy - tosin kuin lihakset ja kiinteys!
Tatuointien kauneudesta tai rumuudesta voi olla montaa mieltä - niin miehillä kuin naisillakin. Eikä siitä sen enempää. Tatuoinnin saa kuitenkin piiloon. Tatuoinnin voi myös nykykeinoin poistaa melko helposti, vaikka kustannus onkin itse ihokirjailua selvästi korkeampi. Huonokuntoisuutta ei sen sijaan voi piilottaa. Ja se koskee molempia sukupuolia täysin tasa-arvoisesti!

Hyväkuntoisuus on kilpailutekijä
Jos olisin palkkaamassa työntekijää, etsimässä elämänkumppania, kartoittamassa yhteistyö- tai liikekumppania tai muuten vain verkostoitumassa, kiinnittäisin erityistä huomiota vastapuolen hyvinvointiin; siis energisyyteen, jaksamiseen, ryhdikkyyteen, osin urheilullisuuteenkin. Haluaisin kumppanikseni henkilön, jonka uskoisin jaksavan ponnistella rinnallani vastamäessäkin. Ihmisen, jonka hyytymisestä ei tarvitsisi kantaa jatkuvaa huolta ja murhetta. Henkilön, jolle terveet elämäntavat ja aktiivisuus olisivat luonnollinen osa arkea.

Kovin jyrkkä en kuitenkaan valintakriteereissäni olisi: Riittäisi, että kumppanikandidaatillani olisi halua panostaa omaankin hyvinvointiinsa. Kaikkien muiden intressien lisäksi. Pidä huolta hyvinvoinnistasi - Olet sen arvoinen!
Inhimillisin ja tasapuolisin terveisin,
Treenarisi Riku
Kuva: Less Mills, Kunto-ohjaajan opas (S. Antikainen, R. Tanskanen ja R. Aalto: Docendo.2009)
 
 
 

9 kommenttia:

  1. "Henry sivaltaa naisten halventavan itsensä prostituoitujen tai vammaisten tasolle tatuoimalla itseään" - ja kiinnostaisi tietää, että mistä lähtien prostituoitu tai puhumattakaan vammainen on ollut alempi arvoinen kuin kuka tahansa muu? =D

    VastaaPoista
  2. Moikka Anonyymi! Sitä joudut kysymään suoraan Henryltä, sillä oma arvomaailmani poikkeaa edellisestä melkoisesti.

    Se sensijaan kiinnostaa, että koetteko huonokuntoisuuden laskevan yksilön markkina-arvoa? Ja onko ylipäätään hyväksyttävää ajatella näin? Vai onko aihe liian intiimi sekä arka keskusteltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anonyymi itse asiassa tarkoittikin sitä henryä, joka lienee alhaisimmalla otustasolla ihan noin miesmarkkina-arvoltaankin. Huonokuntoisuushan ei ole ihan prikulleen sama asia kuin ylipaino - ts LIEVÄSTI ylipainoisella voi olla ihan jees kunto. Mutta vastaanpa -> toki vaikuttaa. Mielummin palkkaisin tatuoidun hyväkuntoisen fiksun vammaisen (tai kai korrektimmin liikuntarajoitteisen) kuin lihavan ihmisen (tai Henryn). Miksi? Ei niinkään esteettisen kärsimyksen vuoksi,vaan koska tilastot puhuvat puolestaan sairauspoissaoloissa.. julmaa. Ja mielummin ottaisin tatuoidun eukon kuin huonokuntoisen ja/tai huomattavan ylipainoisen. Jos pariutumismarkkinoista puhutaan =D

      Poista
  3. Moi! Näin ajattelinkin:) Hyviä pointteja. Ja julmaako, vai tervettä järjenkäyttöä? Tuo vammaisten/ liikuntarajoitteisten kytkeminen omaan postaukseensa osoitti minusta Henryltä äärimmäisen alhaista makua sekä harkintakykyä, joten jätetään me kyseinen aihe rauhaan. Sen sijaan huonokuntoisuuden yhteys markkina-arvoon tai ylipäätään se, mistä yksilön markkina-arvo koostuu kiinnostaa kovasti... Treenaako joku kasvattaakseen markkina-arvoaan ja onko se huono vai hyvä motiivi liikkumiselle?

    VastaaPoista
  4. Moi! Osallistunpa keskusteluun: eikö markkina-arvo kunkin silmässä kerro omasta arvo maailmasta, mitä pitää tärkeänä arvioitaessa muita ihmisiä tai miten itse kokee itsensä ulkoisista `määritelmistä` huolimatta. Toisaaltahan lähes kaikki suomalaiset pitävät hyvinvointia ja terveyttä yhtenä tärkeimmistä arvoista. Tässähän on jonkinlainen ristiriita, eikö vain, jos mietitään tätä henkilötasolle. Ja jos kerran suomalaisten yleisarvomaailma on tämä, niin eiköhän yleisesti markkina-arvossa tule esille hyvinvointi toisin sanoen markkina-arvoinen on se jolla on jotakin annettavaa, se jolla on enemmän annettavaa on markkina-arvoisempi.

    VastaaPoista
  5. Näinpä. Ja sen nimenomaan näen ristiriitaisena, että terveys ja hyvinvointi korostuvat suomalaisten tärkeimpiä arvoja määriteltäessä, mutta silti kyseisiä asioita laiminlyödään usein tosi elämässä. Ja pahimmoilleen vielä niin pitkään, että lääkärin tai hautausurakoitsijan on puututtava asiaan. Onko näin, että meillä on jo niin runsain mitoin kaikea, että meidän ei enää tarvitse pitää huolta markkina-arvostamme?

    Tällaiseen mielipiteeseen törmäsin keskustellessani Latviassa paikallisen kuntokeskusomistajan kanssa, joka kertoi paikallisten panostavan kaiken rahansa ulkoisen markkina-arvon pönkittämiseen kuten autoon, asusteisiin ja kehonmuokkaukseen. Ääripäähän mennään tässäkin tapauksessa...

    VastaaPoista
  6. Tämä havaintosihan pelkästään vahvistaa Laasasen teorioita, sillä miehet käyvät salilla paljon naisia enemmän.

    VastaaPoista
  7. Suomessa ylipainoisia miehiä on enemmän kuin naisia ja ylipainoisia poikia enemmän kuin tyttöjä. Markkina-arvon nostaminen oman kropan treenaamisella on taas aika mielenkiintoinen pointti muuten! Jaa-a.. Mun mielestä se EI ole ehkä ihan tervettä sekään. Tai riippuu ehkä duunista ..tai mitä itse hakee, ja jos ei ole aivoja muuhun =D Urheilun / liikunnan pitäisi kuitenkin olla mielekästä ja terveyslähtökohtaista - poislukien tietystikin kilpaurheilu niinpä peepäivinä - olen itse entinen kansainvälisen tason urheilija, enkä enää mistään hinnasta lähtisi samaan verenmaku suussa treenaamiseen =D , mutta tarve liikkua on. Kuntourheiluna ja hyötyliikuntana jne. Ihan itsensä takia sitä pitäisi pysyä normaalimitoissa, eikä ehkä niinkään markkoiden vuoksi. JA sitten himpun asian ohi, mutta ihan myös peräänkuuluttaisin vanhempien vastuuta. Oli kyse markkina-arvosta tai ei, niin lasten lihominen lähtee kuitenkin kotoa. Jos haluaa oman terveytensä riskeerata tai pilata huonolla ruokavaliolla tai passiivisuudellaan, niin se on sitten Herran haltuun, mutta entä omien lapsien terveys. Tämä tuli mieleen tuosta, että terveys on tärkeimpiä arvoja suomalaisille. Ja aina sanotaan, että "ihan sama tuleeko tyttö vai poika, kunhan on terve". Ei se lapsi terveenä pysy, jos kotoa tulee ihan nurjat eväät elintapoihin. Lapsena ylipainoinen > aikuisena ylipainoinen suurella todennäköisyydellä. Hmm.. jaa.. lapselle huono markkina-arvo jo kotoa =D Menipä oli aiheen. t. Se eka anonyymi.

    VastaaPoista
  8. Moikka eka anonyymi:) Hyviä pointteja ja korvaväliä kutkuttavaa pohdiskelua. Itse asiassa niin herkullista, että sain kipinän uuden postauksen raapustamiseen. Palataan siis pian juttuun...

    VastaaPoista