sunnuntai 26. elokuuta 2012

Mikä on liian kovaa ja liian paljon?

Taas kerran oli tänään puolensuomen sanomalehdessä, Kalevassa pohdittu liiallisen liikunnan vahingollisuutta. Sinällään hyvää tarkoittava, fiksuilla asiantuntijoilla auktorisoitu juttu antoi kuitenkin vahingollisen virheellisen kuvan siitä, mikä on todellisuudessa liikaa ja mikä liian vähän.

Kun arviolta joka kymmenes lajitoverimme kuolee huonon kunnon ja liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden seurauksena, on mielestäni turmiollista toitottaa kovaan ääneen marginaalisen vähemmistön, liikaa treenaavien ongelmasta! Joku voi pahimmillaan ottaa sanoman itseensä.

Turmiollisia liikuntamuotojako?
Artikkelissa oli nostettu esille kaksi liikuntamuotoa, kahvakuulaharjoittelu ja Crossfit, sen enempää perustelematta kyseisten lajien valintaa turmiollisimpien lajien kärkikastiin. Toki molemmat em. liikuntamuodoista ovat tehokkaita nimenomaan juuri toiminnallisuutensa ja kokonaisvaltaisuutensa vuoksi, mutta tekeekö se lajeista huonoja, haitallisia ja välttelemisen arvoisia?

Kustannustoimittajan kusetusta
Itse asiassa, kun osasi lukea artikkelin myös rivien välistä, paljastui sanoma varsin asiantuntevaksi. ”Trendikkäitä teholajeja kahvakuulaa ja Crossfitiä ei saisi harrastaa päivittäin”, oli viestin täsmällinen sisältö. Ja kommentti ”kohtuulliseltakin kuulostava kuntoliikuntamäärä voi olla liikaa, jos elimistöä kuormittavat samanaikaisesti muutkin stressitekijät”, kertoi oleellisen haastatellun asiantuntijan näkemyksestä ja kokemuksesta. Se kuitenkin jäi kertomatta, millaisia ongelmia seuraa liian vähäisestä aktiivisuudesta. Tai mikä sitten on sopiva määrä liikuntaa ja kuinka toimia, jos elimistöä kuormittaa samanaikaisesti myös fyysisesti tai henkisesti raskas työ tms. Palstatila ei vissiin riittänyt tärkeimpään?

Liika on liikaa makasi tai petasi
Liika on liikaa, sitä ei käy kieltäminen. Ja ongelma on todellinen etenkin kuntoliikuntaa aloittelevien noviisien keskuudessa. Itse asiassa yleisimmin pielessä ovat kaikki kuntoliikunnan osatekijät; harjoittelun määrä, kesto ja teho. Ja liikuntamuotokin valitaan omaan kuntotasoon nähden turhan haastavien liikuntalajien listalta.

Mikä sitten on liikaa ja mikä liian vähän? Se riippuu täysin henkilön taustoista, tavoitteista, kuntotasosta sekä harrastettavista liikuntamuodoista. Kolme kertaa viikossa voi olla liikaa. Etenkin silloin, kun harrastetaan erittäin kuormittavaa liikuntaa, kuten vaikka Bodypumpia, yksipuolisesti. Hyväkuntoiselle taas kaksi kertaa päivässä voi olla hyvinkin sopiva määrä liikuntaa, etenkin kun huomioidaan liikunnan monipuolisuus sekä harjoittelun, ravitsemuksen ja palauttavien toimenpiteiden suhde.
Tuloksekkaan kuntoilun ABC

Tuloksekkaasta kuntopolusta olenkin kirjoittanut jo useampaan kertaan, mutta kerrattakoon se vielä: A) Lisää ensin maltillisesti liikuntakertoja viikkoon ja pidättäydy lyhyissä, 20-40 minuutin treeneissä. B) Lisää sitten harjoitusten kestoa, mutta portaittain: Lisää 10-20 min kestoa ensin yhteen, sitten vasta useampaan viikoittaiseen liikuntatuokioon. C) Lisää vasta myöhemmin liikunnan tehoa ja korvaa halutessasi kunnon kohentuessa osa matalatehoisista harjoitteista kovatehoisemmilla treeneillä. Ja muista kuunnella kehoasi: Elvyttävää liikuntaa väsyneenä sekä stressaantuneena ja kunnon kohentamiseen tähtäävää treeniä hyvin palautuneena sekä motivoituneena...
Aina täysillä = Ei taaskaan sen kovempaa kuin viimeksi

Suurin ongelma etenkin monilla tavoitteellista kehonmuokkausharjoittelua harrastavilla henkilöillä on mielestäni asennoituminen harjoitteluun.  Treenataan aina täysillä, mikä ei ole fysiologisesti eikä mentaalisestikaan mahdollista (ainakaan puhtain paperein). Fiksu kuntoilija/ teholiikkuja ymmärtää palauttavien harjoitteiden, viikkojen ja jaksojen merkityksen. Ja kun aika on, niin silloin liikutaan oikeasti kovaa, eikä mukamastaastäysillä.
Tällaisin ajatuksin tällä kertaa,

T: Treenarisi Riku
Kuvat: Trainer4You -arkisto, Kuulahullu -tapahtuma 2012 Vuokatissa

5 kommenttia:

  1. En ole varsinaista juttua lukenut, mutta kuulostaahan tuo vähän hassulta ollakseen "koko kansan lehdessä". Siitä saavat varmasti vettä myllyynsä ainakin isäni kaltaiset eläjät, jotka eivät liiku ollenkaan, mutta huomauttelevat toisten liikunnasta aina negatiiviseen sävyyn.

    Itse olen puolestaan alaknut nyt herätä siihen, että kevyempiäkin jaksoja olisi oltava, palautumiseen olisi oikeasti varattava aikaa jne. On se vaikeaa, mutta ehkä sairastelu kertoo omaa kieltänsä. Vaikka kesällä en kyllä sairastellut - saisiko sillä nyt selitettyä tätä ja jatkettua kuitenkin jatkuvaa (liian?) kovaa treenaamista... ;)

    VastaaPoista
  2. Varmasti on niin ettei kumpikaan ääripää ei ole hyvä vaihtoehto.
    Kultainen keskitie kuulostaa hyvältä tässäkin tapauksessa. Toisilla voi olla pakkomielle liikunnasta. Nykypäivänä varmaan yha useampi on sitä toista ääripäätä ja kuluttaa aikaansa istuen sohvalla katsoen televisiota tai istuen tietokoneella.
    Entisaikaan ihmiset käyttivät kehoaan päivittäisissä askareissa ihan eri tavalla vaikkapa maatiloilla. Ei tarvinnut mennä puusavotan jälkeen kuntosalille heilumaan.
    Selvää on varmasti se että kehoaan täytyy harjoittaa tavoitteiden mukaisesti siinä määrin ettei se ole ihmiselle vahingollista. Kai se on jotain sellaisen tervettä maalaisjärjen käyttöä näissäkin asioissa. Liikkuminen jokatapauksessa kannattaa!

    VastaaPoista
  3. Moikka! Hyviä pointteja kohtuullistamisen ja arkiliikunnan tärkeyden puolesta. Kiitos niistä!

    Millainen on oma mielipiteesi liiallisesta tai liian vähäisestä liikunta-annoksesta? Tai mikä sitten on sopivasti liikuntaa kullekin? Sana vapaa. Antaa palaa:)

    VastaaPoista
  4. Ihan pakko vähän mainostaakin, kun meillä on tähän tarpeeseen niin erinomainen tuote. Nimittäin Hyvinvointivalmentajakoulutus. Moni mieltää sen ainoastaan liikunta-alalle aikovan ensistepiksi tai alalla työskentelevän tietojen sekä taitojen päivityskoulutukseksi, vaikka olemme yrittäneet markkinoida sekä kertoa kovaan ääneen koulutuksen soveltuvuudesta myös muille: Nimittäin omasta terveydestään, kunnostaan sekä hyvinvoinnistaan kiinnostuneille henkilöille!

    Trainer4You Hyvinvointivalmentajakoulutus onkin mitä paras oman hyvinvoinnin asiantuntijaksi valmistava intensiivikoulutus. Siellä saat kopin hyvän kunnon eri osa-aluiden tasapainoisesta treenaamisesta, levon, ravitsemuksen sekä harjoittelun balanssin löytämisestä, ravitsemuksen perusteista, kehon rakenteesta ja toiminnasta sekä ohjaustyön aakkosista.

    Trainer4You Hyvinvointivalmentajakoulutukset starttaavat näillä hetkillä eri puolilla Suomea seuraavasti:

    01.09.2012-02.09.2012 Vaasa, Easyfit
    07.09.2012-08.09.2012 Jyväskylä, Killeri
    07.09.2012-08.09.2012 Oulu, Liikku
    08.09.2012-09.09.2012 Savonlinna, Gym42
    08.09.2012- 09.09.2012 Kouvola, Aktiivikuntoutus
    14.09.2012-15.09.2012 Joensuu, ISLO
    21.09.2012-22.09.2012 Kuopio, Kunnon Paikka
    28.09.2012-29.09.2012 Lahti / Nastola, Lumo
    12.10.2012-13.10.2012 Tampere, GoGo Park ja Cumulus Hämeenpuisto
    13.10.2012-14.10.2012 Savonlinna, Gym42
    26.10.2012-27.10.2012 Espoo, Trainer4You Helsinki
    16.11.2012-17.11.2012 Jyväskylä, Trainer4You
    23.11.2012-24.11.2012 Turku, Leaf Areena

    Ota oma hyvinvointi haltuun tai lähde matkalle kohti liikunta-alan kärkijoukkoa!

    VastaaPoista