maanantai 3. syyskuuta 2012

Hyviä vai huonoja tavoitteita?

Kirjoittelin vastikään markkina-arvon sabotoinnista huonokuntoisuudella. Aihe herätti paljon keskustelua, kiitos siitä! Samalla nousi esille liikunnalle asetettujen tavoitteiden hyvyyden tai huonouden puntarointi.

Terveydelliset tavoitteet, kuten verenpaineen tai kolesteroliarvojen kontrollointi liikunnan avulla koettiin selkeästi tärkeäksi ja merkitykselliseksi arvoksi. Vastaavasti oman markkina-arvon pönkittäminen kehonmuokkaustavoitteeseen treenaamalla sai turhamaisen ja narsistisen leiman otsaansa.

Voidaanko kuntoilulle asetetut tavoitteet siis luokitella arvokkaiksi ja vähemmän arvokkaiksi, tärkeiksi ja vähemmän tärkeiksi sekä sallituiksi ja vähemmän sallituiksi tavoitteiksi?

Sympatiaa vai syljeskelyä?
On selvää, että henkilö joka mainitsee liikkuvansa terveydellisten motiivien kuten sukurasitteisen sairauden välttämiseksi, kuntouttamiseksi tai sairaalloisen ylipainon pudottamiseksi, saa enemmistön sympatiat osakseen. On hienoa, että henkilö on ottanut vihdoin vastuun omasta hyvinvoinnistaan.

Vaan entä sitten kun henkilö on kantanut vastuunsa aina? Ja haluaa eroon siitä viimeisestäkin ylimääräisestä rasvagrammasta. Onko henkilö turhamainen, narsistinen ja hänen tavoitteensa arvoton?

Tärkeintä on tavoite
Minun mielipiteeni tavoitteiden merkityksellisyydestä eli hyvyydestä ja huonoudesta on seuraava: Ei ole hyviä ja huonoja tavoitteita. On ainoastaan erinomaisia tavoitteita. Ilman konkreettista tavoitetta, oli se sitten vammasta kuntoutuminen tai lihasmassan maksimointi, ei henkilö saa itseään liikkumaan sekä pysymään motivoituneena.

Kova vs. pehmeä
Ymmärrän toki pehmeiden ja kovien arvojen vastakkainasettelun, mutta kantani perustuu seuraavaan tosiasiaan: Oli henkilön tavoite mikä tahansa, saavuttaa hän harjoittelun sivutuotteena myös muita hyötyjä aktivoituessaan. Veriarvojensa vuoksi liikkuva saa alhaisemman rasvaprosentin, kiinteämmän kehon ja ehkä myös paremman markkina-arvon työssä sekä pariutumiskilpasilla. Kehonmuokkaaja taas saa kaupanpäällisiksi harjoittelustaan lujemmat luut, alhaisemmat kolesteroliarvot, pienemmän riskin sairastua kakkostyypin diabetekseen sekä vilkkaamman ääreisverenkierron.

Älä ammu yli – keskeltä taulua saa paremmin pisteitä!
Toki överiksi voi aina mennä. Itse kritisoin yliampumista etenkin silloin, kun tavoitteen saavuttamiseksi pistetään terveys ja hyvinvointi pantiksi. Siis käytetään kiellettyjä aineita tai treenataan ja dieetataan  terveyden ehdoilla. Se ei mielestäni ole millään lailla hyväksyttävää vaikka samalla saavutettaisiinkin myös monia terveyshyötyjä.

Oman kehon ja hyvinvoinnin laiminlyönti liikkumattomuudella, roskaruoalla ja päihteitä käyttämällä menee kuitenkin mielestäni vielä pahemmin överiksi. Jos on saanut terveyden ja liikkumisen lahjan, ei sitä pitäisi kenenkään turmella välinpitämättömyydellä ja itsetuhoisilla nautinnoilla.
Menipä hartaaksi, mutta nappasit varmasti pointtini? Kommenttejasi ja mielipiteitäsi odotellen,

T: Treenarisi Riku

4 kommenttia:

  1. HAA! (en ehdi tehdä töitä enää ollenkaan =D ) Siis markkina-arvon kasvattaminen (tietoinen) treenaamisen avulla on monesti varmaan aika ojasta allikkoon johtava tie. Ihan totta kai entisenä kilpaurheilijana ja nykyisenä muun alan ammattilaisena itse koen asian näin, kun porukkaa työhaastattelen: Yleensä (YLEENSÄ - ei aina) keskitien kulkija on työssäänkin aika hyvä.. =P Jos anonyyminä sanon siis näin. tiputan mielellään hikarit ja ihan siis koulussa huonosti menestyneet pois .. kaikki ovat tässä työssä kyllä yliopistosta valmistuneita, koska kyseessä on tutkijan hommat. Tämän jälkeen ikävä kyllä se ulkonäkökin ja tyyli kertoo jotain. Helposti tosi lihavat ovat myös vähän passiivisempia ja väsyneempiä, ehkä myös epäsosiaalisempia =/ (heh.. onneksi eka anonyymi on taas anonyymi), himourheilijoilta taas saattaa puuttua jousto! Ortoreksiakin voi olla ongelma. Joskus on voitava heittää vapaalle ja olla ihan vaan rento, eikä laskea kaloreita.. tai duunin takia saattaa treeni jäädä väliin tässä työssä. Pitää pystyä priorisoimaan muutakin kuin omaa kehoa siis. Ja summa summarum. Yleensä - ei aina.. on valittu reipas "nuori" mies tai nainen, joka on liikunnallinen ja ulospäinsuuntautunut. Usein ollut jonkun lajin harrastaja tai vaikkapa reipas VPK:lainen. ts vaikka kroppa olisi minkälainen, niin moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. ymmärtääkö mitä ajan takaa? Monessa työssä hyvä kunto ja terveys yhdistettynä aivoihin ovat tärkeämpiä kuin trimmattu kroppa. Kilpa/aktiivi/voimarheilijat ovat muuten useammin kipeinä kuin hyväkuntoiset kuntourheilijat. JA hyvä kunto ei ole yhtä kuin isot lihakset.

    VastaaPoista
  2. ortoreksia ON ongelma siis korjaan.

    VastaaPoista
  3. Totta puhut ensimmäinen anonyymi:) Överiksi voi siis vetää molemmista päistä. Jos ajatellaan asiaa vaikka työhyvinvoinnin näkökulmasta, niin terveimpiä ovat tässäkin tapauksessa kohtuukäyttäjät: Siis aktiivisen ja liikunnallisen elämäntavan omaavat kuntoliikkujat. Passiivisten ja himourheilijoiden sairauspoissaoloprosentti on usein selvästi korkeampi, johtuen jo pelkästään tuki- ja liikuntaelinvaivoista sekä vastustuskyvyn heikkoudesta. Edellämainitut ääripäät vain sairastelevat täysin vastakkaisista syistä.

    Vastasimme taannoin yhden asiakasfirmamme kuntosalista sekä sen ohjauspalveluista. Päätimme poistaa salilta yli 30 -kiloiset käsipainot ja muutaman muunkin ryskäpaikan, vedoten siihen, että kyseisenkaltainen harjoittelu ei edistä työssäjaksamista ja työhyvinvointia. En vieläkään oikein tiedä, oliko veto paras mahdollinen, sillä saimme aika rankkaa palautetta liikustamme. Mitä mieltä olet kyseisestä toimenpiteestä?

    Kiitos taas kommentistasi, sain siitä kipinän seuraavaan postaukseen työnimellä "Kohtuuttomuus kaikessa".

    VastaaPoista
  4. =D jaa.. aika mielenkiintoinen veto tosiaan poistaa yli 30 kg painot, mutta joo.. kyllä se varmaan oli ihan fiksu veto ihan silläkin periaatteella, että niiden kanssa on vallan helppo rikkoa itsensä. Siis nämä rehkivät miehet, jotka a) unohtavat kokonaan syvät + pienet lihakset treenatessaan niitä isoja isommiksi ja kauniimmiksi (?), b) rikovat siinä itsensä (selän) ja c) ..kuten todettua isot lihakset eivät ole sama asia kuin hyvä kunto välttämättä. Kuinka usein törmäätte ilmiöön, jossa hyväkroppainen kundi kitisee selkäkipua? usein?

    VastaaPoista