keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kohtuuttomuus kaikessa

Minulla on parantumaton sairaus. Elimellinen ongelma, joka vaatii jatkuvaa huomioimista; niin lääkitystä kuin elämäntapakontrollointiakin. Saan oireita ylilyönneistä: Siis liiasta fyysisestä ja psyykkisestä stressistä sekä epäsäännöllisestä elämänrytmistä.

Pysähdys on fyysinen. Keho reagoi nostamalla kovan kuumeen, joka ajautuu pian hengitysteihin ja äityy keuhkokuumeeksi. Diagnoosi edelliselle on bronkiektasia eli keuhkoputkenlaajentuma ja paras itsehoito-ohje on seuraava: Muista kohtuullisuus sekä säännöllisyys kaikessa – treenissä, levossa, ravitsemuksessa ja työnteossa. Yksinkertaista, mutta niin perhanan vaikeasti toteutettavaa!

Kohtuullisuus – karmaiseva klisee          
Kohtuullistaminen on päivän sana. Työntekoa ja elämänrytmiä pitäisi hidastaa ja kohtuullistaa harmonian saavuttaakseen. Kohtuullisuuden periaatetta tulisi noudattaa myös ravitsemuksen, levon kuin fyysisen rasituksenkin annostelussa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta miksi tosielämässä kohtaakin vain kohtuuttomuutta?

Terveyden edistäminen voi olla sairasta
Liikunnan harrastamisen tulisi olla terveyttä edistääkseen kohtuullista niin määrältään, kestoltaan kuin teholtaankin. Kuormitusannos tulisi mitoittaa vireystilaan sopivaksi itseään kuunnellen: Siis väsyneenä leppoisammin ja energisenä tehokkaammin treenaten. Ravitsemus ja lepokin tulisi suhteuttaa kulutukseen sekä muuhun kuormitukseen synkronoiden. Siis tulisi ja pitäisi! Ei se loppujen lopuksi ole edes vaikeaa, kun tietää mitä tekee. Arvailemalla ja säkällä tasapainon melko harva saavuttaa.

Vaikka edelliset itsestäänselvyydet saavat kuulijat lähes turhautumaan ja nyökyttelemään vaivautuneen näköisinä, toteutuvat lähes puhkikuluneet kliseet harvan tosielämässä. Kun aloitetaan niin pistetään koko pakka uusiksi, kun liikutaan niin treenataan sitten kunnolla, kun harrastetaan niin valitaan vain tehokkaimmat liikuntamuodot, kun laihdutetaan niin skarpataan (tai karpataan) sitten tosissaan…  Bodypumpit, Crossfitit, maratonspinningit, triathlon –villitykset ja karppauskuurit soveltuvat hyväkuntoiselle, terveelle ja motivoituneelle liikkujalle, mutta ovat kaukana liikuntanoviisin kohtuullisuuskäsityksestä.
Tasapaino on saavutettavissa

Itselläni terveenä pysyminen ja kunnon parantaminen edellyttää malttia. Sairastun, jos treenaan salilla kolmena päivänä peräkkäin, venytän ateriavälit liian pitkiksi, valvon tai nukun huonosti parina yönä samalla viikolla tai stressaan liiallisesti duunista tai muusta. Terveen kirjoissa säilyminen edellyttää tasapainoilua kuormituksen ja levon kesken, nousujohteisuutta liikunta-annoksen lisäämisessä, monipuolisuutta eri liikuntamuotojen ja tiukkojen sekä palauttavien treenien sovittelussa sekä lähes kaavamaista säännöllisyyttä vuorokausirytmissä.

Pysähdy välillä vapaaehtoisesti
Minulla oireilee fysiikka. Se varoittaa ylilyönneistä. Ja pysäyttää tarvittaessa hetkeksi. Toisaalta olen kiitollinen pienestä rajoitteestani. Eipähän tarvitse hakea motivaatiota terveiden elämäntapojen noudattamiseen eikä tule syyllistyttyä pahempiin ylilyönteihin. Keho kyllä kertoo sen, mikä ylittää kohtuuttomuuden raja-aidan.

Kohtuullisuutta, kehon kuuntelua sekä kouluttautumista kunnioittaen,
T: Treenarisi Riku

1 kommentti:

  1. Oman kehon viestien kuunteleminen ja viestien ymmärtäminen onkin ihan oma laji. Työssäni olen huomannut että ihmiset piilottavat tai eivät halua tietoisesti tunnistaa kehonsa viestejä.
    Siitä voi olla seurauksena vaikkapa sairauskierre.
    Mielen ja keho toimii yhdessä. Oman työni kautta olen huomannut että keho varastoi vaikkapa selkärankaan ikäviä lapsuusmuistoja. Niitähän ei sitten poistellakaan kipulääkkeillä, mutta uskon että liikunnalla on oma terapeuttinen vaikutuksena vaikkapa masennuksen hoidossa.

    VastaaPoista