torstai 5. elokuuta 2010

Kehityskeskustelu - mörkö vai mahdollisuus?

Oma mielipiteeni kehityskeskustelujen suhteen on aina ollut melko kriittinen. Liekö huonot kokemukset ja vaivaantuneet fiilikset edellisen taustalla. Turhautuneisuus siitä, että omat toiveet ovat jääneet huomioitta, niitä ei ole kuunneltu tai niitä ei edes ole ehtinyt esittää on kaivanut kuoppaa omalle halulleni pitää moisia keskustelutuokioita. Sama fiilis on langennut ajatuksissani myös laatu-sanan harteille. Mielestäni laadun tulee näkyä työssä ja tekemisessä. Paperilla sana oksettaa, ellei se juttele käytännön kanssa samaa kieltä.

Oli joustettava. Laatukäsikirja väännettiin, sillä sen koettiin olevan edellytys yrityksemme kasvulle; Perehdytykseen työntekijöille, fränkkäreille ja kumppaneille sekä myyjille sitä tarvittiin. Ja tarvitaan jatkossa entistä enemmän. Meillä puhutaan toiminnanohjauskäsikirjasta, sillä halusin korulauseet korvattavan ohjeilla, jotka toteutuvat käytännössä. Ilman yhteistä strategian kirkastavaa sekä toimintaa ohjaavaa käsikirjoitusta volyymin kasvattaminen ja uusien ihmisten tutustuttaminen heimokulttuuriimme ei vain onnistu. Kiteytystä sanomaan tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

No, takaisin kehityskeskusteluihin. Ajattelin aiemmin niidenkin alkavan joka aamu. Halusin rakentaa niin avoimen työskentelyilmapiirin, että asiat puitaisiin arjessa, heti asian ollessa akuutti. Toisin kävi. Arki vei mennessään. Hektinen ja lennokas työmme pitää siitä huolen. Pysähtyminen on ehdotonta. Siksi haluan vireyttää kehityskeskustelukulttuurin työyhteisössämme ja tehdä siitä rutiinin: Hetken, jolloin kuunnellaan henkilön fiiliksiä, toiveita, tarpeita, kehitystarpeita, moitteita ja rajua kritiikkiäkin. Ilman oikeaa ilmapiiriä ja tuota palautetta, jää fiilisten sekä toiveiden tunnistaminen helposti arvailujen varaan.

Henkilöstö on yrittäjän tärkein pääoma. Siksi rekrytointiin tulisi panostaa kaikkensa. Innostuneet, sitoutuneet, työtä pelkäämättömät ja ammattitaitoiset ihmiset ovat kuitenkin vasta mahdollisuus, menestyminen vaatii paljon muutakin. Se vaatii pelisilmää. Se vaatii valmennuksellista johtajuutta. Se vaatii jokaisen henkilön panoksen maksimaalista hyödyntämistä!

Siksi kehityskeskustelu on kullanarvoinen tuokio! Pääset parhaimmillaan kurkistamaan verhon taakse: Saat selville, hyvässä ja pahassa, työntekijäsi/ henkilöstösi tuntemukset, sitoutumistason, motivaation ja kehitystoiveet sekä -ideat. Pidä kuitenkin itse huoli siitä, että sovitut asiat viedään käytäntöön myös omalta osaltasi. Silloin voit olla varma, että tulosta syntyy - hyvällä fiiliksellä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti