maanantai 8. marraskuuta 2010

Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään!


Poden tällä hetkellä voimakasta riittämättömyyden tunnetta. Se turhauttaa! Fiilis siitä, etten ole saanut enkä saa mitään aikaiseksi kalvaa mieltä. J. Karjalaisen laulun sanoin koen aika ajoin olevani mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Pohdin ankarasti sitä, mistä tunne on peräisin. Johtuuko se laiskuudesta ja saamattomuudesta? Vai kiireen tuomasta sekasorrosta sekä lukuisista keskeneräisistä projekteista? Vai onko riittämättömyyden taustalla voimakkaat odotukset sekä paineet, joita ympäristö ja henkilökohtaisestikin itselleni asetan?

Olenko sitten onneton ja tyytymätön elämääni? En todellakaan. Asiat ympärilläni eivät voisi olla juurikaan paremmin. Koti ja perhe-elämä ovat onneni turvakaukalo. Työ ja työkaverit tuovat elämääni sisältöä, haasteita ja onnistumisen tunteita. Harrastaakin ehdin ihan riittävästi ja tapaan samanhenkisiä lajitovereita liikunnallisissa merkeissä. Onnellisuudesta tai sen puuttumisesta riittämättömyys ei siis johdu. Mistä sitten kiikastaa?

Pitkään asiaa pohdittuani, koen riittämättömyyden tunteen taustalla olevan ennen kaikkea kirkkaiden tavoitteiden sekä systemaattisuuden puuttumisen niin työelämästä kuin henkilökohtaisestakin elämästä. Kilpaurheilutaustaisena palloilijana ovat tavoitteet ja systemaattinen harjoittelu kuuluneet aina vahvasti elämääni - pienestä pitäen. Yrittäjän urallakin tavoitteet ja haaveet johdattivat askeliani aina viimeisiin vuosiin saakka.

Navigointia saavutusten maantiekartalla

En ole asettanut itselleni pitkään aikaan itselleni työhön ja harrastuksiin liittyviä henkilökohtaisia tavoitteita. Aika on mennyt liian vahvasti rutiinien pyörittämiseen. Siksi viime aikaiset saavutuksetkin ovat jääneet vähäisiksi. Ilman tavoitteita on vaikeaa kasvaa, kehittyä ja saavuttaa jotakin. Jos vaikka haluan päästä Oulusta autolla Helsinkiin, pääsen perille helposti ohjelmoimalla navigaattoriin päämääräksi Helsingin. Välietapit ja kahvitauot voivat osua vaikkapa Pihtiputaalle, Jyväskylään ja Heinolaan ennen lopullista päämäärää. Suunnitelma ja systemaattisuus helpottavat huomattavasti perille pääsyä. Jos lähden konkoilemaan ilman päämäärää jonnekin, päädynkin jonnekin. Jos taas päämäärä on selvillä, mutta suunnitelma jää puuttumaan, saattaa turhaa ajoa ja päällystämätöntä tienpätkää sattua matkalle enemmän kuin tarpeeksi.

Aika ei ratkaise mitään, teot ratkaisevat!

Niin kauan kun minulla oli pläkkiselvä suunnitelma työuralleni sujui kaikki käsikirjoituksen mukaan. Asiat vain tapahtuivat, kuin itsekseen. Ilman suunnitelmaa näin ei olisi käynyt.

Jossain vaiheessa, kun yrityksemme toiminta kasvoi ja pääsimme ”välipysäkille”, suunnitelma hämärtyi. Odotin asioiden edelleen vain tapahtuvan. Ja ajan korjaavan keskeneräiset sekä ongelmalliset asiat. Vaan aika ei niitä korjannut. Vei aikaa tajuta, että aika ei korjaa mitään – teot korjaavat. On siis tekojen aika! Ja sitä ennen suunnitelman kirkastamisen!!

Kuollutkin lahna kelluu virran mukana...

Liikunta- ja hyvinvointiala kasvaa koko ajan rajusti! Joidenkin arvioiden mukaan kyseessä on maailman kasvavin liiketoiminta-ala. Kehitystä ja kasvua tuntuu tapahtuvan, vaikka kelluisi kuolleen lahnan lailla virran mukana. Alan kasvu viimeisen parin - kolmen vuoden aikana on ollut huimaa: Esimerkiksi yritysten panostus henkilöstön hyvinvointipalveluihin on kymmenkertaistunut tuolla ajanjaksolla.

Mies, jolle taas sattuu ja tapahtuu?

Kelluntavauhti ei minua miellytä. Enkä halua jäädä kroolaajien jalkoihin. Kaiken lisäksi huomaan, että nautin kuormituksen, rasituksen ja itseni piiskaamisen tunteesta perinteistä nautiskelua enemmän. Olen kait stressi- ja rasitushakuinen yksilö?

Teinkin vastikään päätöksen: Käytän enemmän aikaa tavoitteiden asetteluun, suunnitteluun sekä oman itseni analysointiin. Ilman itselle sopivaa systeemiä ja suunnitelmaa kovinkaan raataminen ja riehuminen ei tuota tuloksia. Systemaattisuus taas takaa tulokset ja onnistumisen ennemmin tai myöhemmin. Olenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ihmiset joilla on realistinen tavoite ja suunnitelma sen toteuttamiseksi, saavuttavat aina haluamansa!

En nauti jouten olosta! Itse asiassa olen sitä mieltä, että nautinnot ilman ponnistelua ovat fuulaa. Tavoitteellinen, suunnitelmallinen sekä pitkäjänteinen tsemppaaminen merkityksellisen asian eteen tuottaa hyvät fiilikset jo matkalla: Miksi siis kiirehtiä perille, kun voi nauttia matkasta!

Onnea, päämääriä ja suunnitelmallisuutta itse kullekin valitsemallanne tiellä!

2 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä ajatustesi kanssa! Lahnana kelluminen ei tee kenellekään hyvää; toiset ovat vain vahvemmin tavoiteorientoituneita ja saavat tyydytyksen nimenomaan omien tavoitteiden saavuttamisen kautta. Ja jos ei tavoitteita ole ei niitä kovin helposti myöskään saavuta....
    Tehdään täysillä silloin kun on tekemisen aika ja muuten ollaan ku ellun kanat. Siitä kai se tasapaino löytyy :)

    VastaaPoista
  2. "Niin se vaan taitaa olla, että levossa kehittyy kuormituksen seurauksena ja treenaamisen jälkeen se vasta hyvä fiilis on - vaikka treenaamaan lähteminen tuntuisikin keljulta ja itse treenikin tuntuisi vähän pahalta.

    Pelkka palautuminen ei ole kovinkaan tuloksekasta eikä edes kivaakaan, jos asiaa peilaa liikuntaan tai urheiluun:)

    VastaaPoista