CSteel – tehokasta kuntosalitreeniä ulkoilmassa!

Kesällä ei aina tee mieli lähteä salille. Ajatus sisällä hikoilemisesta ei kiehdo, kun ulkona paistaa aurinko ja poutapilvet ajelehtivat taivaanrannassa. Happirikas ulkoilma, lämmin etelätuuli ja lintujen liverrys houkuttelisivat paljon mieluummin treenaamaan ulkosalla, jos vain salitreenin voisi korvata ulkona harjoittelemisella. Valitettavasti vain yhtä tehokasta lihaskuntotreeniä ei ulkona voi toteuttaa!?

Kyllä muuten voi! Rovaniemeläinen Carousel Oy täräytti markkinoille CSteel –ulkokuntosalilaitesarjan. Sarjan kaksi ensimmäistä laitetulokasta FreeSmith ja RussianBar muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan kuntosalin kyykkyräkkiä ja lenkkipolun nostotukkia. Materiaali vain on ruostumatonta jaloterästä ja laitteet ovat käytössäkin kuin toiselta planeetalta. Eli siis ei juurikaan mitään samaa esi-isiin verrattuna!

Tuotekehityksen takaa löytyy itselleni tuttu mies. Rovaniemen Sosiaali- ja Terveydenhuolto-oppilaitoksen sekä Lapin Urheiluopiston anatomian ja muidenkin mukavien aineiden opettaja Visa Pahtaja. Pitkän linjan fysiikkavalmentajana Visa on mestari suunnittelemaan ja toteuttamaan liikeradoiltaan sekä toiminnoiltaan erinomaisia laitteita eikä laitesarjan tulevista tulokkaista puutu innovatiivisuutta.

Pääsin kokeilemaan CSteel –laitteiden toimivuutta viime viikonloppuna. Tein pienen, mutta sitäkin kokonaisvaltaisemman treenin Russianbarilla sekä FreeSmithillä. Treenini perustin kokonaisvaltaisten yhdistelmäliikkeiden varaan. Kiinnitin Gymstickin Outdoorgym –vastuskumit vielä kiinni FreeSmithin leuanvetotankoon, niin sain tehdyksi myös rinta- ja vatsaliikkeitä ristikkäistaljan tapaan. Seuraavassa treeniohjelmani, jonka voi toki toteuttaa muillakin laitteilla ja välineillä, jos CSteelejä ei ole käytettävissäsi:

1. Rinnalle veto, pystypunnerrus ja jalkakyykky FreeSmithissä (levytangolla) 4 x 8+8+8
2. Askelkyykky taakse ja pohjeliike RuassianBarilla tanko suorilla käsillä 4 x 8+8+8
3. Kulmasoutu RussianBarilla ja hauiskääntö FreeSmithillä supersarjana 3 x 10+10
4. Ristikkäistaljapunnerrus ja vatsarutistus vastuskumeilla supersarjana 3 x 15+15
5. Jalkojen nostot roikkuen leuanvetotangossa 3 x 20

Ja pieni loppuverryttelylenkki ennen järveen pulahdustaJ. Aurinkoista kesää toivottaen,

T: Riku

Kylläpä vastustaa!

Piti mennä Helsinkiin. Itse asiassa jo eilen. Olin kuitenkin varannut liput keskiviikolle 24.6. klo 9.50 koneeseen. Ja keskiviikko oli 23.6. Eli kämmäys oli minun! Piti ilmoittaa portilta palaverikumppaneille, että nyt on kaksi vaihtoehtoa: Palaveerata puhelimitse tai tavata vasta huomenna samaan aikaan, samassa paikassa.

Saavuin tänään to 24.6. klo 9.00 eli hyvissä ajoin lentokentälle. Kenttä näytti autiolta. Ei ristin sielua ja kalterit turvatarkastuksen edessä sekä lentojen aikataulunäyttöruudut pimeinä. Suunnistin lähtöselvitykseen. Siellä oli muutama ihminen jonottamassa Blue Onen palvelutiskeille. Näyttöruutukin oli tiskin päällä toiminnassa. Ruudulta hoksasin 9.50 lennon olevan peruutettu. Liian vähän lähtiöitä, kertoi virkailija tiskille päästyäni.

Tiedustelin seuraavaa lentoa. Se lähtisi 14.10 eli kolme tuntia palaveriajankohtani jälkeen. Ja takaisinhan minun piti tulla jo klo 16.40 koneella. Pisti kiukuksi. Kysyin miten Blue One korvaisi lippuni ja vaivani takaisin. Virkailija pahoitteli tilannetta ja pyysi kohteliaasti lippuni nähtäväksi. Hän kertoi samalla konetta näppäillen lähettävänsä lippuni tunnistekoodit matkatoimistoon, josta olin lippuni netin kautta varannut. Samaan ystävälliseen sävyynsä hän kertoi rahojen palautuvan samalle luottokorttitilille, josta liput oli maksettu. Hän varoitteli myös palautuksen kestävän jopa viikon pyhistä ja pankkipäivistä johtuen. Lopuksi hän ojensi minulle kahhvilakupongin ja kertoi pahoittelut edustamansa yhtiön puolesta sekä toivotteli mukavat Juhannukset. Kiukkuni oli tipotiessään ja kävelin tyytyväisenä kohti kahvilaa. Siellä kaivoin kuvettani, jotta sain ruisleivän ja kahvin sekä kahvilakupongin erotuksen maksetuksi. Aika huvittavaa, mutta huomion arvoista: Hyvä, ystävällinen ja empaattinen palvelu oli täysin kumonnut vasta vähän aikaa sitten kiehuneen kiukkuni. Olin enemmän Bluukkarin miehiä kun ennen lennon peruuntumista. Ja kaikki oli yhden virkailijan sekä hänen ystävällisen palveluasenteensa ansiota!

Perusaineenvaihdunnan aktivoinnilla peppu piukaksi!?

Painimme työssämme lähes päivittäin asiakkaidemme, ja välillä omienkin, painonhallintakysymysten kimpussa. Ravitsemus, painonhallintaa tukeva liikunta ja erilaiset ravintolisät sekä niiden vaikutukset aineenvaihduntaan mietityttävät monia asiakkaitamme. Tietoa on saatavilla valtavasti ja tavallisen lottokansalaisen onkin vaikeaa erottaa metsää puilta. Onkin kova työ yrittää kertoa ja perustella monien dieettien, poppakonstien ja ihmereseptien toimimattomuutta. Ihmisluonnehan on oikomiseen taipuvainen: Etsimme yhä ihmelääkettä kunnon kohentamiseen ja painon pudottamiseen. Valitettavasti, ja onneksi sellaista ei kuitenkaan ole. Muutos kunnossa ja painossa edellyttää muutosta tottumuksissa. Ravitsemus-, liikunta- ja arkiaktiivisuustottumukset on laitettava uusiksi. Pienistä puroista kasvaa vuolas virta, kunhan valinnat ja teot toistuvat arjessa.

Aina ei jaksa olla niin asiallinen. Koulutuspäällikkömme Lasse Seppänen laati huumoripainotteisen ohjeistuksen painonhallinnan tueksi. Kovaa faktaa, josta olisi helppo sokaistua. Älä siis ota seuraavaa ohjeistusta kovin vakavasti! Opetus kyseisestä ohjeistuksesta on seuraava: Kyseenalaista aina ohjeita, mikäli ne lupaavat huikeita tuloksia ilman ponnisteluja ja elämäntapamuutosta!

Perusaineenvaihdunnan aktivoinnilla peppu piukaksi!?

Tiesitkö että ihmisolennon perusaineenvaihdunnan osuus päivittäisestä energiankulutuksesta on noin 60 – 80 %. Eikö olisi siis järkevämpää maksimoida perusaineenvaihdunnan hyödyt, kun kerran alituinen salilla ramppaamisen hyöty on loppu viimeinen aika mitätön. Kaiken lisäksi se on kallista. Seuraavassa muutama ”tehokas” tärppi perusaineenvaihdunnan lisäämiseen:

Sukupuoli

Kaikkien matala-aineenvaihdunnaisten naisten kannattaa harkita sukupuolen vaihtamista. Miehet nimittäin omaavat jopa 20% korkeamman aineenvaihdunnan kuin naiset. Toisaalta, kannattaa jättää sen verran feministisyyttä, että sukupuolen vaihdoksesta huolimatta kuukautiset tulevat ja menevät aivan normaalisti. Kuukautiskiertoon kuuluva munasolun irtoaminen piristää aineenvaihduntaa (ainakin hetkellisesti) noin 5 prosentti yksikköä.

Hormonit;

Kilpirauhashormoni antaa kivan piristeen aineenvaihdunnalle. Tankkaa itseesi tutun lääkärin määräämänä hieman tyroksiinia, niin voit jopa KAKSINKERTAISTAA (!), luit aivan oikein, kaksinkertaistaa perusaineenvaihdunnan.

Kasvuhormoni antaa myös mukavan buustin aineenvaihdunnalle. Kasvuhormoni voi lisätä perusaineenvaihduntaa jopa 20%, joten mikäpä ettei sitä voisi liittyä nettisivuillakin kovasti menestyviin lisäravinnefirmojen VIP –klubiin!?

Ikä

Nuoruus on muotia! Mikäli ikä alkaa olla rasitteena, kannattaa harkita nuorennusleikkausta! Perusaineenvaihdunta nimittäin laskee noin 2% kymmenessä vuodessa. (Huh, sehän selittääkin nuo makkarat vyötäröllä)

Työtilan lämpötila

Lämmin ympäristö nostaa kivasti hikeä pintaan ja samalla tietenkin myös aineenvaihduntaa. Laita siis työtilassasi sekä makuuhuoneessasi termostaatti täysille ja vähän Adidaksen toppakerrastoa päälle, niin johan alkoi tapahtua. Valitettavasti ihan eksaktia prosenttiosuutta ei ole vielä empiiriset tutkimustulokseni tuottaneet, joten lämpötilan tehokkuuden vaikutusta ei vielä tutkimustulokset vahvista.

Kuume

Yhden asteen nousu elimistön lämpötilassa nostaa perusaineenvaihduntaa JOPA 12 %. Käyppä kipaise muutaman kerran kämpän ympäri ilkosillaan yöllä kuutamon aikaan, niin jo alkoi aineenvaihdunta sykkimään! Lyhyellä matikalla kehon lämpötilan nosto 40 asteeseen, nostaisi perusaineenvaihduntaa JOPA 36%!!!

Tupakointi

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa tupakointi. Tupakan sisältämä nikotiini nostattaa aineenvaihduntaa noin 10 % verran. Kaiken lisäksi tuo kymmenisen prosenttia tulee helpolla. Poltat vain 10 – 15 savuketta päivässäJ.

Alla kertauksena laihtumisen matematiikkaa

Sukupuolen vaihtaminen + kuukautiset kerryttävät n. 25 % lisän aineenvaihduntaan. Hormoneilla saadaan taas kiihdytettyä nesterallia vaatimattomat 120 %.

Iän tuomat vaikutukset vastaavat nuorennusleikkauksesi toiveita. 10 ikävuoden nuorentuminen lisää kuitenkin n. 2% aineenvaihduntaa. Työtilan, toppavaatetuksen sekä 3 celciusasteen kuumeen nostattamisen johdosta perusaineenvaihdunta lisääntyy taas arviolta 40 %.

Askin verran päivässä tupakointi tuottaa lisähyvää taas n. 15 prosenttiyksikköä.

Paljonkohan näistä tulee yhteensä?

Sukupuoli = 25%

Hormonit = 120 %

Ikä = n. 2 %

Lämpötila ja kuume = 40 %

Tupakointi = 15 %

Yhteensä = 202 %

Olisihan minun pitänyt se tietää!?

Nälkä kurni mahassa. Olihan kello jo kaksi ja lounas oli yhä syömättä. Kurvasin Prisman pihaan ja lompsin hiljaiseen lounasravintolaan. Ei ollut paljon muita enää syömässä. Jokunen kahvittelija sentään.

Kaappasin tarjottimen ja latasin lautaset sekä aseet sen päälle. Lautaselle salaatit, kasvikset ja kastikkeet. Hiilareita edelleen vain "pupunruoan" muodossa. Pääsin onnellisena ruoan myötävaikutuksesta kassalle. Myyjiä oli hurumycket. Kukaan ei vilkaissutkaan minuun. Osalla näytti olevan Hesburgerin liivit ja lippikset, osalla Presso -kahvilaketjun kuteet. Ei tämä ruoka ainakaan Hessin eväälle vaikuttanut. Käänsinkin katseeni Presson porukkaan... ja he poispäin minusta. Odotin, odotin ja odotin. Hermot alkoivat kärventyä, pakko myöntää. Katsoin pitkään tummaa naistyöntekijää. Ja hän ei vastaavasti noteerannut minua ollenkaan. Katsoin uudelleen kassakonetta ja totesin mielessäni olevani kyllä oikeassa paikassa. Linjaston päässä, kuitenkin etäällä Hesburgerin kassoista.

Uusia asiakkaita ilmaantui kahvilan kassalle. Linjaston alkupäähän. Yhtä tyhjälle kassalle, kuin millä minä seisoin. He saivat palvelua välittömästi. Hihat alkoivat kärventyä totaalisesti. Katsoin uudelleen kassaneitiä. Ja hän vilkaisi minuun. "Tällä kassalle maksut", hän huikkasi välinpitämättömän oloisesti. Olihan matkaa kassalta toiselle ainakin neljä ja puoli metriä. Kannoin tarjottimen mukanani ja asetuin jonon päähän jäähtyneet ruoat edessäni. Täytyy myöntää, että teki mieleni jättää ruoat siihen ja antaa pientä palautetta asiakaspalvelusta, mutta ajattelin malttaa mieleni. Sainpahan hyvää kirjoittelunaihetta blogiini:).

Asiakastyytyväisyys on pienestä kiinni: Huomioimisesta, kohteliaasta kohtaamisesta, fiksusti valituista sanoista ja vähästä viitsimisestä. Vuorovaikutus on kahden suuntainen tie: Sitä saa mitä tilaa. Kun on itse ystävällinen ja huomioiva, saa peilin lailla vastaavaa huomiota osakseen.

Yritykseni toimii hyvinvointialalla. Ammatillisen osaamisen lisäksi pidän hyviä viestintä ja vuorovaikutustaitoja sekä asiakkaan huomioivaa pelisilmää jopa teoriatietämystä kovemmassa arvossa. Joillakin se tuntuu tulevan äidinmaidon, geenien, kotikasvatuksen ja arvojen mukana. Toisilla taas taidot vaativat itsearvioimista, valmentamista ja opettelua. Kuka tahansa voi kuitenkin olla hyvä asiakaspalvelija. Kun vain itse haluaa. Täytyy vain saada palautetta, arvioida omaa käyttäytymistään sekä pidettävä asiat mielessä arjen vuorovaikutustilanteissa. Taidanpa sittenkin käydä vielä antamassa pientä palautetta tapahtuneesta - ihan rakentavassa hengessä!

Kiire on surkea tekosyy!

Kiirettä pukkaa! Tuskin olen ainoa? Treenit jää usein väliin juuri ajanpuutteen vuoksi. Muttei minulla. Ainakaan enää!

Kävin eilen salilla. Itse asiassa meillä on aamupalaveri siellä: Tavattiin Eduhousen Mikkoa ja Lassea omasta tiimistä. Päätettiin vetää pikkuinen aamutreeni ja mennä sitten aamupäiväksi palaveeraamaan. Budjetoitiin aikaa salitreenille, suihkulle ja saunalle n. 40 minuuttia ja se riitti mainiosti. Budjetti siis toteutui ja odotukset ylittyi ainakin minulla.

Lasse otti ohjat käsiin treenin vetämisessä. Kun meitä oli kolme, oli luonnollista ja fiksua päätyä patteritreeniin, jossa tehtiin kolmea liikettä minikuntopiirinä. Sairaan tehokasta ja mukavaakin. Ohessa treeni Sinunkin toteutettavaksesi aamulla tai koska tahansa:

Lämmittely: 10-15 juoksumatolla, fillarilla, crossarilla tai soutaen. Lisää kierroksia ja tehoa hiljalleen. Pääasia on, että lämmin hiipii puseroon pikku hiljaa

Lihaskunto-osuus:

1: Patteri:

1. Ylätaljaveto 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

2. Kuntopallon heitto + vatsaliike 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

3. Pystypunnerrus laitteessa 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

2: Patteri:

1. Jalkaprässi 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

2. Vastakkaisen jalan sekä käden ojennus konttausasennossa 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

3. Vipunosto maaten 2-3 x 15-20 toistoa tai 1 min

3: Patteri: Huoltorasti

1. Askelkyykky taakse käsien ojennuksella ylös 2 x 10 per jalka

2. Jalan heilautus eteen-taakse ja sivulle-ristiin 10 per jalka/ suunta

Jäähdyttely: 5-10 min vastaavilla aerobisilla laitteilla

Liikkeitä ja sarjojen pituuksia voit helposti muunnella tavoitteesi mukaan. Itselleni kyseinen treeni toimi mainiosti aamulla: Virtaa oli päivän duuneihin ja askareisiin tuplasti normipäivään verrattuna. Suosittelen,

T: Rikke

Sitä saa mitä tilaa!

Kivaa! Sain palautetta blogistani. Joku siis on oikeasti kiinnostunut ajatuksistani!

Palaute koski liikuntaa ja meni jotakuinkin näin: ”Miksi et kirjoita liikunnasta ja anna treeniohjeita, kun niitä me haluaisimme lukea”. Vieläpä me! On siis olemassa joku muukin, jota kirjoitteluni kiinnostaa?

Palautteesta jäi muutakin mieleen. ”Kivaa, että kirjoitat muustakin kuin treenaamisesta, ravinnosta ja hyvinvoinnista, mutta voisitko kertoa vaikka omista treeneistäsi tai julkaista valmiita treeniohjelmia sekä vinkkejä?” No perhana, voinhan mä!

Ajattelin pitää blogi omaksi ilokseni. Jos siitä kerran on iloa muillekin, niin sitä saa mitä tilaa! Täältä pesee ja tuleman pitää. Pakkaa Tiia jo treenikassi valmiksi, sillä kohta sataa treenivinkkejä, ohjelmia ja huisan hauskoja functional training –liikevideoklippejä. Toivottavasti saat niistä paljon iloa ja tarmoa harjoitteluusi. Kiva, jos voin auttaa jotakuta muutakin....

Mukavuudenhalu rajoittaa kokemuksia?

Istun junassa. Matkalla kohti entistä opiskelukaupunkiani Rovaniemeä. Nyt reissu ei koske kouluhommia, vaan Rovaniemen yrittäjämme Jorma "Jorge" Vaaran sparrauskeikkaa. Tavoitteena olisi saada yhteistyötä liikuntakeskus Kunnon Paikan sekä urheiluliike City Sportin kanssa syvennettyä sekä jälkimmäisen kanssa käyntiin myös Oulussa.

10 km matka juna-asemalle tuli taitettua pyörällä. Jotta ehdin junaan, piti ylös sängystä vääntäytyä neljän maissa. Munat ja pekonit naamariin, pää lavuaariin, läppärilaukku selkään ja fillarin päälle. Kuulostaa brutaalilta? Vaan oli tosi mukavaa!

Aurinko teki nousuaan horisontista. Ruoho kimalteli aamun kosteutta ja linnut virittelivät ääntään koko päivän kestävää konserttoaan varten. Tiet olivat autioita ja pieni tuulenvire antoi sopivasti vauhtia selkäni takaa. Pyörä rullasi eteenpäin lähes tekemättä mitään. Matka sujui heittämällä puolessa sille budjetoimastani ajasta.

Miksiköhän mukavuudenhalu voittaa vastaavat tempaukset iän karttuessa? Miksiköhän sitä tekee kaiken aina helpoimman kautta, jos siihen on mahdollisuus? Miksiköhän sitä sokeutuu mahdollisuuksille ja kokee ne velvollisuuksina sekä negaatioina asioihin tarttumisen sijasta?

Muistan hyvin nuoruuden voittamattomuuden fiiliksen. Mikään ei ollut mahdotonta, ei edes kovin vaikeaa:) Esteitä ei ollut, haasteita korkeintaan. Ostin ensimmäisen auton 28 –vuotiaana. Sitä ennen tuli kaikki matkat taitettua fillarilla. Kyseenalaista ei tarvinnut, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Fillari toimitti myös muuttoauton virkaa. Huonekalutkin kirjahyllystä rottinkikalusteisiin tuli roudattua Ounasvaaran huipulle pyörän tarakalla. Ja riiuttelureissulle Raahen tuli polkaistua Lumijoen ja Siikajoen maisemareittiä pitkin – ettei matka vaan olisi käynyt liian lyhyeksi. Kesätöihin Ristiinassa sijaitsevaan Lomakoti Heimariin matka yöjunalta taittui rullaluistimilla rinkka selässä ja kantamukset käsissä. Eikä tullut mieleenkään valittaa.

Nyt elämä on helppoa: On auto ja opiskeluaikoja enemmän rahaakin käytettävissä. On helppoa valita helpoin vaihtoehto. Näin jää enemän aikaa elämystenkin kokemiseen, sillä nehän ovat ostettavissa!?

Elämä on nykyisin hektistä. Kiire, velvollisuudet, kvartaalitalous ja muut paineet pakottavat tekemään helpoimman ja kannattavimman ratkaisun - siinä hetkessä. Muisteltavaa ei jää, kun ei ehdi muistella. Jää vain ratkaisuja. Haluttaessa voidaan mennä teateriin, ulkomaanreissulle, konserttiin tai ihan mihin vaan… Elämysten ja tekemisen paljous vähentää niiden kokemusarvoa. Kaikesta huolimatta yhteiskunnassamme arvostetaan sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja maltillisuutta.

Taidanpa itse tehdä asiat välillä vaikeimman kautta. Jos en sillä muuta saavuta, niin aikakin jää enemmän muisteltavaa kiikkustuoliin ja kerrottavaa lapsenlapsille. Taidanpa aloittaa tarinat papan käsipuntin ostosreissusta 13 –vuotinaana Helsinkiin. Olin varmaan nähnyt kuvan Arnoldista tai päättänyt saada lisää täytettä hartiasuojieni sisään. Rahojen upottua pennilleen ostokseen, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin taittaa 15 –kilometrin matka Espoon Olariin kävelen ja painoa kädestä toiseen vaihdellen. Ei helpoin mahdollinen ratkaisu, mutta sainpahan käsipainon…

Liikuttavia ostoksia!

Päätimme perustaa verkkokaupan. Ja ryhtyä myymään verkon kautta liikuttavia tuotteitamme - ja kumppaniemme tuotteita. Palkkasimme kaupan byggaamiseen Kilpeläisen Annan, työntekijämme ”kahvakuulamiehen” Tuomo Kilpeläisen kauniimman puoliskon. Tavoitteena oli helpottaa meidän sekä asiakkaidemme tarvetta: Saada hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia hyvinvointituotteita jakoon helposti, nopeasti, turvallisesti ja konsultoinnin saattelemana.

Halusimme erottua muista verkkomarketeista juuri tuolla konsultoivalla otteella, joten päätimme perustaa kauppamme asiantuntijuuden varaan. Valitessaan tuotetta asiakas voi lukea ammattilaisten kommentit, suositukset sekä mahdollisesti myös artikkelit kyseisistä tuotteista sekä treenimuodoista. Tulevaisuudessa tavoitteena on luoda myös ladattava treeniohjelmapankki, josta shoppailija voi ladata ilmaisen treeniohjelman oman tavoitteensa ja hankkimansa välineen hyödyntämiseksi.

4Store.fi on nyt pystyssä! Sen kehittäminen on kuitenkin vielä kesken. Tavoitteena on nyt perustuotteet sinne saatuamme kehittää sitä entistä käyttäjäystävällisempään suuntaan. Joidenkin välineiden kohdalla konsultoiva ajatus jo pilkahtelee. Nyt panostamme siihen kuitenkin enemmän ja pitkäjänteisemmin. Jos siis tarvetta hyvinvointituotteiden hankkimiselle ilmenee, niin vieraile ihmeessä 4Storessa ja anna kaunistelematonta palautetta, jotta homma kehittyy. Sehän niin meidän kuin shoppailijoidenkin etu!

Yritä kunnolla!

Nyt sain sen vihdoin käsiini! Painotuoreen Yrittäjän kunto-oppaan. Yhdessä Hyvinvointitiimimme vetäjän Määtän Tapanin kanssa vääntämämme kirja oli tiukka ponnistus. Työstäminen osui huonoon saumaan - keskelle lamaa ja henkistä taantumaa. Ei yrittäjä tuolloin kuntovalmennusta kaivannut vaan taloudellista tekohengitystä sekä psyykkistä tsemppausta ja apua.

Nyt tilanne on kuitenkin kohentunut. Moni yrittäjä voi jo hengittää vapaammin. Kaikki tarmo ei mene selviytymistaisteluun ja laskutettaviin arkirutiineihin. Voidaan jo suunnitella elämää eteenpäin ja panostaa pitkäjänteisempiin asiaoihin - kuten omaan hyvinvointiin.

Yrittäjä on oman yrityksensä keulakuva, tärkein voimavara sekä taloudellisti korvaamaton linkki henkilöstöön sekä asiakkaisiin päin. Jos yrittäjä luhistuu henkisesti tai fyysisesti, on koko yritys vaarassa romahtaa. Hyväkuntoinen yrittäjä viestii mielikuvaa hyvinvoivasta yrityksestä. Ryhdikkyys, energisyys ja hyvävointisuus tarttuvat helposti myös henkilöstöön, etenkin jos yrittäjä kannustaa siihen pienillä panostuksilla. Sairauspoissaolojen vähenemisen, henkilöstötuottavuuden paranemisen ja ilmapiirin kohenemisen lisäksi myös yrityksen imago ja kiinnostavuus työnantajana tuppaavat lisääntymään.

Monet sijoitukset ovat saattaneet mennä viimeaikoina melko persiilleen. Hyvinvointiin panostettu aika, vaiva ja raha taasen ovat tuottaneet nyt, vaikeina aikoina, entistä paremmin. Kannustankin Sinua, olit sitten yrittäjä tai et, panostamaan hieman enemmän energiaa omaan hyvinvointiisi, sillä olet todellakin sen arvoinen.

Ohessa pieni ote kirjan sisällöstä tutustuttavaksesi, ole hyvä:

Suomalaiset yrittäjät ovat selvästi tyytyväisempiä työhönsä kuin muut kansalaiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että he kokevat työnsä olevan haasteellisempaa, vapaampaa ja palkitsevampaa kuin muut kansalaiset. Yrittäjät kokevat myös saavansa toteuttaa haaveitaan työnsä kautta. Monelle yrittäjyys voikin olla terveyttä edistävä asia, koska he kokevat saavansa siitä oikeanlaista sisältöä elämäänsä.

Sampo -pankin teettämän tutkimuksen mukaan yrittäjät kokevat työnsä sisältävän positiivisia haasteita sekä onnistumisen tunteita. Noin puolet yrittäjistä kokee kykenevänsä pitämään työn ja muun elämän tasapainossa, mutta neljännes yrittäjistä kokee työn roolin liian hallitsevaksi. Yrittäjillä onkin muun muassa viikonlopputöitä noin kaksinkertainen määrä palkansaajiin nähden. Tiedossa on myös se, että joka toisella yrittäjällä on työntekoa haittaava sairaus tai vaiva.

Tutkimus vahvistaa myös olettamuksen yrittäjien huonokuntoisuudesta ja epäterveellisistä elämäntavoista. Yrittäjät kertovat syövänsä epäterveellisesti ja nauttivansa keskimääräistä useammin alkoholia. Yrittäjän liikuntatottumuksissa on myös parantamisen varaa. Noin 70 % yrittäjistä tunnustaa liikkuvansa terveyden näkökulmasta liian vähän. Myös yöunien pituus ja säännöllisyys ovat usein työssäkäyviä huonommalla tolalla. Hälyttävää on, että tutkimusten mukaan yli kolmannes yrittäjistä tulee aina tai ainakin hyvin usein töistä kotiin täysin uupuneena. Tämän ongelman ratkaisemiseen vastaus voi löytyä esimerkiksi ravitsemuksesta, sillä monet yrittäjät myöntävät, että työpäivänaikainen ateria jää usein nauttimatta. Myös hyvä fyysinen kunto vähentäisi työpäivän aiheuttamaa rasitusta ja nopeuttaisi palautumista fyysisestä sekä psyykkisestä stressistä.

Halua olisi, vaan ei aikaa?

Yrittäjällä suurimpia stressin aiheuttajia ovat pelko toimeentulosta ja asiakassuhteiden jatkuvuudesta. Uusimpien tutkimusten mukaan yrittäjän oman jaksamisen rajallisuus on myös noussut yhdeksi yrittäjien suurimmista pelonaiheista. Liikunnalla ja tasapainoisilla elämäntavoilla on tutkitusti vaikutusta muun muassa stressinsietokykyyn, mutta silti noin kolmannes yrittäjistä kertoo, ettei kuntoile ollenkaan. Verrattaessa yrittäjiä muihin työikäisiin on ero aktiivisuudessa huomattava, sillä työssäkäyvistä liikkumattomia on vain noin 20 %. Lähes kolme neljästä yrittäjästä kertoo, että haluaisi käyttää enemmän aikaa vapaa-ajan harrastuksiin. Jos tämä haave jää toteutumatta voivat seuraukset olla kohtalokkaat, sillä liikunnallisesti passiivisen riski sairastua erilaisiin sairauksiin on huomattavasti liikkuvaa ihmistä suurempi. Liikkumalla ja huolehtimalla kunnostaan voi siis ennaltaehkäistä ja pienentää monien eri sairauksien todennäköisyyttä sen lisäksi, että vireys, energisyys ja jaksaminen lisääntyvät. Esimerkiksi riski sairastua sepelvalimotautiin on passiivisella 1,5-2 kertaa suurempi kuin liikunnallisesti aktiivisella. Korkea verenpaine kohtaa passiivisen 30 % suuremmalla todennäköisyydellä ja aikuisiän diabetes puhkeaa 20-60 % todennäköisemmin. Rintasyövän ja paksunsuolen syövän osalta liikkumattoman riskikerroin on 30-50 % suurempi kuin liikunnan suhteen aktiivisella henkilöllä.

Yrittäjä ei ehdi palaa loppuun

Miksi monet yrittäjät ovat päästäneet itsensä niin huonoon kuntoon? Miksi monet yrittäjät painaneet itseensä sekä hyvinvointiinsa panostamisen taka-alelle ja ovat laiminlyöneet terveyttään vuosien ajan? Yrittäjälle oma yritys on monesti maailman tärkein asia ja monien kokemusten mukaan ”työhulluus” ja yrittäjyys kulkevat usein käsi kädessä. Yrittäjien jaksamista auttamassa on usein työn mielekkyys, joka ei kaikille työssäkäyville ole itsestäänselvyys. Pitkät ja epäsäännölliset työajat sekä herkeämätön paine jatkuvasta tuloksen tekemisestä polttavat kuitenkin yrittäjän kynttilää molemmista päistä vaikka sanotaankin, ettei yrittäjä ehdi palaa loppuun, koska hän sairastuu ennen sitä johonkin muuhun tautiin...

Yrittäjän työviikko on kuusipäiväinen

Sampo –pankin Yrittäjä -tutkimuksen mukaan yrittäjän keskimääräinen viikkotyömäärä on 47,5 tuntia (miehet 49,5 h, naiset 45 h) palkansaajan työpanoksen ollessa 40,5 tuntia viikossa. Käytännössä yrittäjä painaa siis keskimäärin kuuden päivän työviikkoja. Vuositasolla yrittäjän työpanos on noin 1,5 kuukautta palkansaajia suurempi. Yrittäjistä kymmenes tekee yli 60 tuntisia työviikkoja ja vajaat viisi prosenttia työskentelee reilut 70 tuntia viikossa. Oman firman kasvu ja menestyminen suhteessa saman toimialan muihin yrityksiin kannustavat yrittäjää panostamaan yhä enemmän aikaa työskentelyyn. Yrittäjän tyytyväisyyttä lisää ja stressiä vähentää selvästi se, että oma yritys menestyy alan keskivertoyritystä paremmin. Vastaavasti kuitenkin yli 60 tuntiset työviikot näyttäisivät lisäävän stressiä ja erilaisia stressioireita selvästi. Miesyrittäjien kohdalla tyydytystä näyttäisi tuovan juuri menestyminen yrittäjänä, kuin naisten kohdalla tyytyväisyyden tunnetta lisää voimakkaammin yrittäjäkokemukset sekä itsenäisyys yrittäjänä.

Pelkästään raha ei näyttäisi selittävän yrittäjien pitkiä työpäiviä. Tärkeimmiksi arvoikseen yrittäjät nostavat terveyden, perheen, kodin ja ihmissuhteet. Myös työn sisältö nousee selvästi taloudellista ansiota korkeampaan arvoon. Yrittäjät kokevat etenkin terveytensä menettämisen suurena riskinä. Onhan silloin vaarana koko yritystoiminnan kaatuminen ja sitä kautta jopa koko elämäntyön hukkaan valuminen. Eteran teettämän tutkimuksen mukaan yrittäjien työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä on palkansaajia harvemmin perusteena mielenterveysongelmat. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat työkyvyttömyyseläkkeen syynä molemmilla ryhmillä suunnilleen yhtä usein. Yrittäjät joutuvat kuitenkin jättämään työelämän ennen aikojaan sydän- ja verenkiertosairauksien takia muita työikäisiä useammin. Yrittäjät päätyvät kuitenkin kaiken kaikkiaan työkyvyttömyyseläkkeelle palkansaajia harvemmin.

Lisää tehokasta peliaikaa liikkumalla!

Palkansaajat kokevat itsensä yrittäjiä terveemmiksi ja yrittäjät kokevat olevansa huomattavasti stressaantuneempia kuin muut työssäkäyvät. Kuitenkin yrittäjien kynnys hakeutua vaikkapa terveystarkastuksiin vaikuttaa tutkimusten mukaan olevan huomattavasti palkansaajia korkeampi, sillä lähes puolet yrittäjistä kertoo, ettei ole käynyt mahdollisuuksista huolimatta terveystarkastuksissa yli kolmeen vuoteen. Tämä kuvastaa toki yrittäjien vastuullista ja kiireistä työnkuvaa mutta vaikuttaa siltä, että asenteissa on myös parantamisen varaa. Onhan yrittäjä usein yrityksensä tärkein henkilö ja hänen terveyttään kannattaa vaalia vähintään siinä missä työntekijöidenkin. Yrittäjien on toki hankalaa irrottautua työstään ja töiden päätteeksi uupuneena kotisohvalle lysähtävän yrittäjän mielessä ei välttämättä ensimmäisenä ole kuntopolku tai -sali. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jo pienet, säännöllisesti toistuvat liikunnan kerta-annokset saavat aikaan merkittäviä ja pitkäaikaisia tuloksia. Esimerkiksi jo 30 minuutin kävelylenkillä tai 20 minuutin hölkällä voidaan vauhdittaa kolesteroliaineenvaihduntaa noin 48 tunniksi eteenpäin. Tämä tieto tukee säännöllisen, vähäisenkin liikuntaharrastuksen positiivista vaikutusta terveyteen ja toimintakykyyn!

Neljännes yrittäjistä uskoo ikääntymisen vaikeuttavan työstä selviytymistä ja vain muutama prosentti uskoo, ettei ikääntyminen hankaloita lainkaan heidän työntekoaan. Toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen liikunnan ja terveellisten elämäntapojen avulla on mahdollista ja ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin pystytään oikeanlaisella ennaltaehkäisevällä toiminnalla vaikuttamaan hyvinkin tehokkaasti. Tutkimukset osoittavat, että säännöllisellä liikunnalla voidaan säilyttää suoritus- ja toimintakyky pidempään ja henkilön kyky selviytyä itsenäisesti kotona on keskimäärin jopa 10 – 20 vuotta pidempi. Aktiivisilla valinnoilla voidaan oleellisesti vaikuttaa myös ikääntyvän yrittäjän työssä jaksamiseen, minkä lisäksi kasvatetaan aktiivisten ja itsenäisten vuosien määrää myös yrittäjän uran jälkeen.

Terve yrittäjä hyväkuntoisessa yrityksessä

Yrittäjän tulisi hyödyntää yritteliäisyyttään, kunnianhimoaan ja pitkäjänteisyyttään myös hyvinvointinsa edistämisessä. Hänen tulisi nähdä hyvän kunnon ja terveyden arvo myös liiketoimintansa näkökulmasta: Ei pelkästään sairauspoissaolojen ja ennenaikaisten eläköitymisten vähentymisen aiheuttamina säästöinä, vaan myös energisyyden, jaksamisen, paremman työilmapiirin ja palautumiskyvyn mahdollistamana parempana henkilöstötuottavuutena ja yrityskuvaa parantavana tekijänä.

Itse yrittäjä on oman toimintansa käyntikortti. Hän viestii omalle työyhteisölleen ja kentälle kuvaa yrityksen tilasta ja voinnista. Kiireen ja väsymyksen musertama yrittäjä ei anna hyvää kuvaa liiketoiminnastaankaan. Energiaa pursuava, ryhdikäs ja hyvinvoiva yrittäjä taasen viestii taustojenkin olevan kunnossa. Myös työntekijät arvostavat tänä päivänä jopa palkkaakin enemmän yrityksen tarjoamia muita etuja ja arvoja. Hyvinvointiin panostaminen ei siis valu koskaan hukkaan: Saat säästöjä, tehokkuutta, lisää tehokasta peliaikaa, imagonkohotusta sekä tietenkin paremman olon nyt ja tulevaisuudessa. Panosta hyvinvointiisi – olet sen arvoinen!

Suunnatonta ylpeyttä

Olin viikonlopun työ- ja pelireissulla Jyväskylässä. Reissu oli töiden puolesta onnistunut. Saimme paljon aikaan, kiitos keskisuomen mestareidemme Teemun ja Tapsan.

Ylpeyden tunnetta vahvisti myös se, että pakkasin treenivaatteet matkaan. Ja vieläpä syystä. Niille oli käyttöä pinttyneeksi hienhajuksi saakka. Kolmen vuorokauden aikana tuli treenatuksi neljään otteeseen. Kerran lenkin, kahdesti kuntosalin ja kerran tuon jo vuodattamani kahvakuularääkin muodossa. Vaikka työasiat veivät päähuomion to-pe akselilla, ehdin ja ennen kaikkea päätin ottaa aikaa sekä itsestä niskasta kiinni treenirupeamat toteuttaakseni. Ja kyllä kannatti! Hieman arkojen lihasten lisäksi sain aimo annoksen lisävirtaa töistä selviytymiseen sekä itseluottamusruiskeen, jollaista en hetkeen ollut kokenutkaan. Fiilis vahvistaa psyko-fyysistä kokonaiskuvaa, jota näidenkin treenikokemusten valossa täydentää hyvän seuran sosiaalinen vaikutus.

Erityistä ylpeyttä tunsin kuitenkin poikani Eetun jalkapalloturnausta seuratessani. Pojat pelasivat Oulun alueen 98 –syntyneistä pojista kootulla Talent –joukkueella Jyväskylä Cupia. Joukkueena hienosti mennyttä turnausta täydensi Eetun huima maalivire. Kuudessa ottelussa upotetut yhdeksän maalia ja tiukan 2-1 finaalivoiton molempien maalien tekeminen saivat isäukon rintapielen rottingille.

Suurimman syyn ylpeydelle antoi kuitenkin Eetun nöyrä joukkuepelaajan asenne. Töitä tehtiin ja peliä pelattiin joukkueen, ei omien onnistumisten eteen. Eikä peli mennyt yksin kuskaamiseksi, pörssipisteiden laskemiseksi ja onnistumisilla lesottamiseksi. Juuri tällaisena nöyränä, ahkerana ja tilanteisiin menemistä pelkäämättömänä joukkuepelaajana haluaisin itsenikin muistettavan omien duunikavereiden keskuudessa. Kun yhdessä saavutetaan jotakin mainittavaa, on mukavaa juhlia yhdessä muidenkin onnistujien kanssa. Yksin on vaikeaa onnistua ja juhliminenkin käy pidemmän päälle tylsäksi!

Liiku ja syö henkesi edestä!

Tiesitkö, että jo 5 %:n painonpudottamisella on valtavat terveydelliset vaikutukset? Lihavuus kasvattaa riskiä sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, aikuistyypin diabetekseen, rinta- ja paksunsuolen syöpään sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Terveydelle vaarallisinta on vyötärön seutuun, sisäelinten ympärille kerääntyvä, viskeraalinen rasva. Pömppövatsan lisäksi se voi ahtauttaa myös keuhkojen toimintaa ja vaikeuttaa nukkumista.

Laihduttaminen ei ole helppoa – muutenhan kaikki olisivat ihannepainoisia. Painon pudottaminen vaatii muutosta. Se vaatii muutosta tottumuksissa, niin ruokavaliossa kuin aktiivisuudessakin. On syötävä vähemmän kuin kuluttaa. Siinä kaikki. Syömättömyys ei kuitenkaan laihduta. Eikä jatkuva ravaaminen. Energiavajeen on pysyttävä hallinnassa riittävällä syömisellä ja sopivasti annostellulla liikunnalla.

Kuten mainitsin, helppoa laihduttaminen harvoin on. Siitä tulisi kuitenkin tehdä niin helppoa, miellyttävää ja palkitsevaa kuin mahdollista. Itsellenikin on kertynyt vuosirenkaita keskivartaloon enemmän kuin tarpeeksi. Siksi olen päättänyt tiputtaa ainakin jonkin verran painoani. Terveydellisten vaikutusten lisäksi minua kiehtoo edes pikkuisen timmimpi keskikroppa ja kevyempi olo.

Ajattelin ryhtyä tarkkailemaan syömisiäni. Etenkin kuulopuheet, kaverien ja pikkuveljeni onnistumisen sekä tuoreet tutkimustulokset hiilihydraattitietoisen ruokavalion vaikutuksista kiinnostavat. Siksi olenkin päättänyt ryhtyä maltillisesti hiilihydraatteja karsivaan ruokavalioskarppaukseen. Raportoin valinnoistani ruokapöydässä ja puntarin kertomasta aika ajoin, jotta saat mahdollista vertaistukea omille muutospyrkimyksillesi. Katsotaan kuinka äijän käy!

Sairainta mitä olen kehollani tehnyt 20 vuoteen!

Tapasimme Jyväskylässä paikallisyrittäjiemme Tapanin ja Terrieri -Teemun kanssa tukiyhtiömme Fitran kehityspalaverin sekä työnhallintatyökalujeni käyttöönopastuksen tiimoilta. Palaveripäivä oli erinomaisen onnistunut ja päätimme päättää sen yhteistreeniin Kahvakuulaohjaajakoulutuksen jatko-osaa paikkakunnalle saapuneen Tuomo "Kahvakuulamies" Kilpeläisen kanssa. Seuraamme liittyi myös kauniimman sukupuolen rohkea edustaja, Tapanin koulukaveri sekä naapuri Anne. 

Onnistunut päivä oli siis saamassa onnistuneen päätöksen, sillä treeniä seuraisi lämmin sauna, kylmä olut sekä pitzalähetin kiikuttamat lätyt. Ensin oli kuitenkin selviydyttävä Tuomon suunnittelemasta treenistä emmekä tienneet mitä tuleman pitäisi - onneksi! Muutoin ainakin allekirjoittanut olisi saattanut olla hieman flunssainen...

Kuten arvata saattaa liittyi treenimme vahvasti Kahvakuulamiehen pelivälineeseen eli kahvakuulaan. Nappasimme Tapanin luota kuulat matkaamme ja kävelimme tovin, kunnes saavuimme paikkaan, joka ei naurattanut enää pätkääkään. Olimme Laajavuoren laskettelurinteen ala-asemalla. Siellä saimme napakat ja yksiselitteiset ohjeet treeniimme: Etuheilaustus ja heitto - mäen huipulle saakka! Aloitin taipaleeni 12 -kiloisella kuulalla. Se lensi heitto heitolta hieman lyhyemmän kaaren. Onneksi Tapani suostui vaihtamaan kuulan kanssani. Matka jatkui tästä eteenpäin 8 -kiloisella mötikällä. Se lensi selvästi pidemmälle - muutaman heiton verran. Sitten mäki jyrkkeni selvästi. Kuula vieri lähes saman matkan alamäkeen, jonka se töin tuskin lensi täydellä voimalla kuulaa ylärinteeseen heittäessäni. Usko tuntui loppuvan. Heitin joka toisen heiton selän yli eteen. Sitten välillä vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla kädellä. Lopuksi vielä vartalon sivultakin. Silti hengitys kiihtyi kiihtymistään. Onneksi edessä näkyi jo huippu. Enää muutama heitto!

Kun olin lähes rinteen huipulla - tai luulin olevani - näkyi välihuipun takana uusi huippu. Entistä korkeammalla - ja jyrkemmän taipaleen takana. Paiskasin kuulan eteenpäin. Se tipahti kahva edellä maahan, suoraan kiven päälle ja kahva sano poks! Palaset lensivät eri suuntiin. Ensi reaktioni oli helpottunut. Se oli sitten siinä. Mieleeni hiipi kuitenkin ajatus luovuttamisesta - tai siis olosta, jonka luovuttaminen langettaa luovuttajalle. Ja itselläni ei ole tapana lopettaa asioita kesken! Ei todellakaan. Nappasin kuulan käteeni. Kahvakuulailusta ei enää voinut puhua, mutta mitä väliä. Heitin kuulan kaikin voimin ylärinteeseen. Juoksin ja ainakin yritin maitohapoiltani juosta. Uusi heitto ja heitto heiton perään. Sain treenikavereitani Terrieri-Teemua ja Kahvakuulamies Tuomoa heitto heitolta kiinni aavistuksen verran. Sisulla punnersimme itsemme rinteen päälle ja jäimme nojailemaan polviimme. Pian Tapani ja Annekin saavuttivat huipun. Voittajafiilis hiipi puseroon, kun happamuus kropassa pikku hiljaa siirtyi ja hengitys tasaantui. Se oli sitten siinä!

Kävellessämme tyytyväisinä rinnettä alas totesi Tuomo viileästi seuraavan nousun olevan helppo. Heittäisimme kaikki samaa kuulaa vuoron perään ja juoksisimme mutkaisempaa hiekkatietä kohti huippua. Ja voit varmaan arvata kuinka helpolla pääsimme! Ryhmän kannustus ja toisten pitkät heitot saivat ainakin allekirjoittaneen ylittämään itsensä. Tai ainakin anaerobisen kynnyksen ylitin jo ensi heitoilla. Yhteisnousu oli kuitenkin kannustava ja mielekäs. Ilman treenikavereita en olisi rinteen päälle kivunnut. 

Samasta ryhmän tuesta ja tsempistä ammennan voimani arkiduunissa ja sen haasteissakin. Yksin on mahdoton saavuttaa mitään suurta - yhdessä voimme kuitenkin tehdä uskomattoman hienoja ja merkityksellisiä asioita. Tsemppiä ja tuloksekasta tiimityötä toivotellen,

Väsynyt, mutta onnellinen "vuorenvalloittaja"

On se helppoa, kun sen osaa!

Tietokone on pääkoppani jälkeen tärkein työkaluni. Sitä tulee käytettyä duunin merkeissä lähes 8 tuntia päivässä. Joskus pidempäänkin. Olen työstänyt parisenkymmentä kirjaa ja puolen tuhatta asiantuntija-artikkelia. Aika monta sivua, tavua ja merkkiä. 

Word ja Powerpoint ovat päivittäisessä käytössä ja osaankin niiden käytön kohtuullisesti. Mutta auta armias, kun koneella täytyy käyttää muita ohjelmia tai päivittää, ladata tai asentaa uusia koneita tietsikalle. 

Vanha PC:ni tukkeutui täysin. Oli sillä ikääkin jo muutaman muoden verran. Osaltaan tukkeutuminen johtui varmasti siitä, ettei sen kovalevyä oltu eheytetty saati tehty muita tärkeitä huoltotoimia. Päätinkin pyytää apua uuden Apple -koneeni asennus- ja huoltotoimiin sekä töiden hallintaohjelmien opetteluun Jyväskylän tiimimme ATK-expertiltä Teemu "Terrieri" Karjaluodolta. Samalla synkronoitaisiin uusi bisness -puhelimeni juttelemaan meilien ja kalenterien osalta koneen ohjelmien kanssa. 

Odotukset olivat korkealla. Suurin toiveeni oli, että kykenisin hallitsemaan päivärutiinejani sekä pitkäntähtäimen suunnitelmien toteutusta nykyistä fläppitaulutekniikkaani paremmin. Ei voi kuin todeta, että on se vaan niin helppoa, kun sen osaa. Asennustehtävät ja toimintojen synkronointi kävivät käden käänteessä. Sähköpostien, blogien, kalentereiden, muistioiden ja muiden tehtävien hallinta onnistuu nyt samasta ikkunasta,  yhden näpäytyksen päästä. Uskon päivän konsultoinnin arvo onkin helposti päivän aikana säästynyt tunti, viikon aikana säästynyt päivä ja vuoden aikana säästynyt kuukausi! Sen lisäksi fiilis työn tekemiseen toimivilla työkaluilla ja ajatuksen lailla toimivilla työkaluilla on mahtava. 

Joku fiksu on joskus suositellut suutaria pysymään lestissään. Itse ainakin aion pysyä ja konsultoida sekä hyödyntää oman alansa experttejä sellaisissa tehtävissä, joihin itselläni ei ole osaamista. Remonttihommat, hiusten leikkuu ja tietokoneen asennustehtävät ovat duuneja, joihin en aio nyt enkä koskaan sekaantua. Jos teen sitä, mitä parhaiten osaan tuonkin ajan, säästyn kiristyneiltä hermoilta ja saatanpa jäädä rahallisesti voitollekin:)

Poikani Eetun jalkapallovalmentaja painotti valmennusfilosofiassaan vahvuuksien vahvistamista erinomaisuuksiksi. Näin joukkue sai tukea toisten osaamisesta ja nippu oli kokonaisuudessaan voittamaton. Tätä ajatusta aion itsekin toteuttaa oman yrityksemme sisällä entistä voimakkaammin. Toki heikkouksiakin täytyy kehittää, mutta itseltäni menisi valovuosi näiden ATK -asioiden haltuun ottamisessa, eikä  osaamiseni silti olisi välttävää arvosanaa kummempaa. Siksi aionkin keskittyä yhä voimakkaammin siihen mitä parhaiten osaan eli kirjoittamiseen, kehittämiseen ja valmentamiseen! 

 

Kehon ikä –mittaus: miellyttävä kokemus ja huojentava tuomio

Harvemmin tulee enää jännitettyä mitään kovinkaan paljoa. Ainakaan liikkumaan lähtemistä. Nyt tilanne oli toinen. Syke oli valmiiksi parikymmentä lyöntiä normaalitilaa korkeammalla ja verenpainekin reagoi pieneen testijännitykseen. Itsehän minä verta nenästäni olin kaivanut, ku olin luvannut julkistaa kehon ikäni ja vieläpä seurantaprojektin muodossa omat ponnisteluni paremman kunnon, terveyden ja olon eteen.

Odotin kohtalotoveriani Liikuntakeskus Hukan aulassa. Koetin istua aloillani, mutta ei se onnistunut. Kävelin ympäri aulaa ja katselin kelloa. Varttia vaille aamuyhdeksän, kuten olimme sopineetkin, käveli Mike rentona kuten tavallista sisään pääovesta. Koetin itsekin näyttää rennolta ja heittää läppää, mutta oli se aika väkinäistä. Neuvoin Miken pukuhuoneeseen ja jäin odottelemaan entistä rauhattomampana.

Kun treenikledjut oli vaihdettu, kierrätin Mikeä upeissa Hukan tiloissa, josta suuntasimme matkamme Trainer4You:n hyvinvointiasemalle. Seppäsen Lasse otti meidät leppoisan rauhallisella otteella vastaan ja täyttelimme ensin testiin saapuvan ennakkokyselyn. Jo se herätti ajattelemaan oman arjen passiivisuutta: Sisältääkö työsi fyysisiä ponnisteluja: No ei! Kuinka paljon käytät aikaa arki- ja kuntoliikuntaan viikottain: No liian vähän!

Kyselyn täytettyämme, mitattiin meiltä verenpaine. Yläpaineeni oli hieman koholla, osittain testijännityksen, mutta varmasti osittain rankan kevään johdosta. Verenpainemittausta seurasi kehonkoostumuksen analyysi sähkönjohtuvuuteen kehossa mittaustuloksensa perustavalla Tanita MC-180 MA kehonkoostumusanalysaattorilla. Tämän jälkeen sujautimme sykemittarin lähetinvyöt päällemme ja nousimme kuntopyörän selkään fillaritestiä polkemaan. Testimalli oli miellyttävä: Kevyesti liikkeelle ja kahden minuutin välein pieni vastuksen lisäys. Polkea piti 70 kampikierrosta minuutissa ja ohjeeksi annettiin polkea niin pitkään kun kierroslukua kykenee pitää yllä. Minulla matka loppui 16 minuuttiin, kun Mike paineli naama peruslukemilla lähes 20 minuuttia.

Fillaritestin jälkeen oli vatsalihasten toistotestin vuoro. Minuutin ajan tuli tehdä vatsarutistuksia kädet reisiä pitkin kohti polvia liuúttaen. Testiliike oli tiukka, mutta itse asiassa melko miellyttävä. Liike tuntui siellä missä piti ja pysyä kasassa koko minuutin ajan. Ei tarvinnut tehdä istumaannousuja, vaan riitti, että yläselkä ja hartiat irtosivat lattiasta ja sormenpäät osuivat polvilumpioon. Vatsalihastestin jälkeen mitattiin etutaivutusnotkeutta kolmella suorituksella Kehon ikä –mittauslaitteeseen integroidulla liikkuvuuskapulalla.

Lopuksi testattiin vielä yläraajojen voimaa hauiskääntötestillä, jossa seistiin voimalevyllä ja käännettiin kapulaa hauiskäännön omaisesti ylöspäin. Testiliike oli staattinen eli kapula oli kiinni levyssä vaijerilla eikä liikkunut milliäkään vaikka kuinka väänsi. Viimeisimpänä testinä oli jalkojen ja pakaroiden lihaksia koetteleva seinäistuntatesti, jossa oltiin siis selkä seinää vasten jalat 90 asteen kulmassa ja pyrittiin pitämään asento mahdollisimman pitkään. Jalat täristen ja hieman jo irvistellen tsemppasimme molemmat kiitettävään arvosanaan yltävän 2,5 minuuttia kasaan. Tähän tuskin olisi tullut kyettyä ilman pientä kilpailuasetelmaa! Testit oli nyt siis punnerrettu läpi, aikaa oli kulunut vajaa tunti ja pääsimme suihkuun ja saunaan ”pesemään testikokemuksen jälkipyykkiä” sekä odottamaan tuomiotamme testitulosten muosossa. Olipa muuten hulppeat sauna- ja peseytymistilat Hukassa! Siellä olisi viettänyt saunailtaa isommallakin porukalla.

Saunottuamme ja peseydyttyämme ja tietenkin pukeuduttuamme menimme kuulemaan palautteen testeistä sekä saamaan henkilökohtaiset ohjeet kondiksemme petraamiseksi. Testitulos oli meille kummallekin ex –palloilijalle suunnattoman suuri yllätys ja helpotus. Itse asiassa Miken kohdalla tilanne oli mielestäni selvä. Kaveri on kuin kirveellä veistetty: Ei rasvaa ja lihaksetkin on niin kuin antiikin Kreikan Zorbaksella, mutta tällaisena tasapaksuna möhkäleenä olin varautunut omalla kohdallani pahimpaan. Seuraavassa testitulokseni nähtäväksesi, ole hyvä!

Rikun tulokset: Arvosana:

Liikkuvuus 36,2 cm/ Hyvä, kiitettävään 0,9 cm
Lihaskunto:

Jalat 152 s/ Huippu
Hauis 55,8 kg/ Huippu
Vatsa 41 toistoa Yli keskitason, hyvään 5 toistoa

Kestävyys 54 ml/ kg/ min Hyvin hyvä, huippuun 1 ml/kg/min
Rasva-% 23,6 % Kohtalainen, optimaaliseen 4,6 %
Vesimäärä 54,9 % Matala, keskitasoon 5,1 %
Verenpaine 135/79 Hieman kohonnut, optimaalinen < 120/80 Kehon ikäni oli testituloksen pohjalta 33 vuotta! Ja ikäni on siis 38v. Hyvä pohjakunto ja kuitenkin suhteellisen terveelliset valinnat ruokapöydässä sekä arjessa ovat siis kantaneet tähän saakka. Nyt huomasin kuitenkin selvästi jo rapistumisen ensioireet kropan jäykistymisen, kordinaation heikkenemisen sekä keskivartalolle kertyneiden vuosirenkaiden muodossa. Tilanne ei kuitenkaan ollut edes paha, eikä ollenkaan lohduton. Kun sain vielä tsemppaavan ja yksilöllisen testipalautteen sekä ohjeet mihin keskittyä, päätin ottaa tavoitteekseni tulottaa kehon ikääni alle 30 vuoteen elokuun 25. päivään mennessä. Nythän oli kesäkin tulossa ja aikaa kuntoilulle olisi varmasti talvea ja kevättä enemmäm. Sain Lasselta seuraavan ohjeistuksen tulevaa tsemppaustani ajatellen: - Pienentämällä nykyistä rasvaprosenttiasi 23,6 %:sta 14,1-19,0%:iin kehon ikä tuloksesi paranee 3 vuotta. - Jos parannat kestävyyttäsi (VO2Max) tasolta 54,0 ml/kg/min tasolle > 54,0, paranee kehon ikäsi 1 vuoden verran.
- Jos onnistut alentamaan verenpainettasi (yläpaine) 135 mmHg tasolta < 120 mmHg tasolle, kehon ikäsi paranee 2 vuotta - Parantamalla eteentaivutustulosta 36,2cm:sta > 37,1cm taivutukseen paranee kehon ikäni edelleen vuoden verran

Kaiken kaikkiaan voin parhaimmillani päästä 26 vuoden kehon ikään parantamalla kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Ei ihan mahdotonta, muttei todellakaan helppoakaan.

Nyt täytyy päästä pian leijumaan vaimolleni tuloksistani. Tiedä vaikka rupeaisin nuoremman vaimon metsästykseen ;) Kannustamalla vaimonkin kehon iän kartoitukseen sekä sen pohjalta luonnolliseen nuorennusleikkaukseen, vai mitä oikein ajattelit!

”Mä olen kolmekymppinen, kolmekymppinen, takanain on luja putki....”

Työmatkapyöräilystä

Ihmettelen miksi en ole tarttunyt pyörää sarvista aiemmin. Tai miksi työmatkafillarointi on ollut satunnaista fillarointia aikaisemmin. Noinhan matka taittuu kaikista miellyttävimmällä ja hyödyllisimmällä tavalla. Itselläni on noin 9 kilometrin matka duuniin ja sama tietenkin takaisin. Aikaa leppoisalla tahdilla polkiessa menee noin 30 min. Siis tunti kahteen suuntaan yhteen laskettuna. Kaloreita kuluu yhteensä noin 500 kcal päivässä. Yhteensä saldo on siis viisi tuntia ja 2500 kcal viikossa.



Jos fillari olisi ainoa kulkuvälineeni tai polkisin sinnikkäästi huhtikuulta syyskuun loppuun tulisi saldoksi puolen vuoden aikana 130 tuntia/ 65 000 kcal/ 2340 km. Eikä aikaa olisi oikeastaan kulunut hetkeäkään hukkaan. Sama aika nimittäin menee vähintään siihen, että pakkaan muksun autoon, ajan päiväkodille kiertoteitse (fillarilla pääsee paljon suorempaa reittiä) ja lähden ruuhkaiseen aamuun jonottelemaan autollani.



Vaihtoehtona on raitis ilma, hyvä kondis, virkeä fiilis heti aamusta, solakampi kroppa ja ainakin duunista lähtiessä fiilis vapaudesta jo pyörän selkään noustuani. Muutoin duunipäivä päättyy alitajuntaisesti vasta kotiovella, autosta noustua. Suosittelen fillarin kaivamista esille ihan jokaselle. Renkaat täyteen ilmaa ja öljyä ketjuihin. Väitän, että se on paras päätöksesi vähään aikaan! :)

Ajatuksia istumisesta

Onneksi lapsemme aloittavat koulun vasta seitsemänvuotiaina. Onpahan muutama vuosi aikaa oppia kehon käyttöä, ennen kuin päättymätön istumaurakka alkaa. Ennen työiän saavuttamista istumme peruskoulussa 9 vuotta ja ammattikoulussa tai lukiossa 3 vuotta. Ammatin saavuttamiseen tarvitaan siis vähintään 12 vuotta istumista! Monella urakka vielä jatkuu, mikä tietää keskimäärin 3-6 lisävuotta penkillä lusimista. Niin ja minkälaisiin töihin istumisurakka sitten meidät valmistaa? No istumatöihin tietenkin!! Turha kuitenkaan luulla, että ainoastaan koulun penkillä istuminen riittäisi, sillä työtehtävätkin toteutetaan enenevässä määrin näyttöpäätteen ääressä. Onneksi nuorisomme pääsee välillä rentoutumaankin istumiselta omiin harrastuksiinsa – vai pääsevätkö he silloinkaan eroon istumisesta??

Jotta istumisen vaikutukset kehoomme jäisivät niin pieniksi kuin mahdollista, pitäisi istuvalle kestokoukkuasennolle saada riittävästi vastapainoa. Valtaosa meistä kuitenkin ”ratsastaa töihin ja pois pyhissä peltivankkureissa”, mutta vain kiirehtiäkseen istumaan illaksi nettiin tai television ääreen. Näin tekee myös kirkasotsainen nuorisomme, sillä tutkimuksien mukaan nuorten liikunta-aktiivisuus on vähentynyt dramaattisesti. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen näyttäisi olevan suurinta siinä ryhmässä, joka liikkui aikaisemmin huvin vuoksi. Nykyään he todennäköisesti pelaavat pihalätkää virtuaalimaailmassa. Kuilu liikkuvien ja inaktiivisten välillä on kasvanut: Ne jotka liikkuvat, liikkuvat kilpaillakseen, toiset taas eivät liiku juuri lainkaan. On kuitenkin olemassa vahvaa näyttöä siitä, että nuorena opitut liikuntatottumukset siirtyvät myös aikuisuuteen, joten vastavetona tähän on koulun liikuntatuntimääriä vähennetty!

Elämämme siis kulkee istuimesta toiseen, ei toki kaikkien, mutta liian monen. Koska työt tuntuvat pysyvän, jopa lisääntyvän näyttöpäätteen ääressä ja sitä tehdään suurelta osin istuen, on syytä paneutua keinoihin, joilla istuma-asennon haittoja voidaan ehkäistä ja kuntouttaa tehokkaimmin:

Pelkkä liikunta ei yksin riitä parantamaan työhyvinvointiamme. Jos istumme päivät kumarassa, hartiat edessä ja leuka pitkällä, näyttöpäätteen ääressä tai toistamme nostoja ja siirtoja jatkuvasti toispuoleisesti, ei säntillinenkään liikunta ja venyttely auta pitämään kehoa vetreänä. Onkin kiinnitettävä huomiota työergonomiaan. Työpisteen oikeilla asetteluilla, tuolin säädöillä ja työskentelyä helpottavilla tuilla voimme vähentää staattista jännitystä ja parantaa työasentoamme. Oikeilla nostotekniikoilla ja esineiden siirtämistä helpottavilla apuvälineillä voimme säästää tukirankaamme ja optimoida fyysisen kuormituksen työtehtävissä.

Voimme parantaa omaergonomiaamme myös jaloittelemalla ja vaihtelemalla työasentojamme sopivin väliajoin työpäivän aikana. Voimme pitää lihakset ja mielen vireinä harrastamalla taukoliikuntaa ja venyttelemällä lihaksia vähän kerrallaan. Kahvitauon käyttäminen silloin tällöin jumppaamiseen tai leppoisaan rentousharjoitukseen piristää kummasti ja antaa voimia loppupäivän uurastukseen. Säästämällä ja kuormittamalla kehoa sopivassa suhteessa, saadaan aikaiseksi tehokkain ja energisin lopputulos!

Ylös, ulos ja lenkille!

T: Riku

ps. Ajatuksia vaihdettu ja lainattu ystäväni ja kollegani MDT, OMI fysioterapeutti AP Lindbergin kanssa

Ajatuksia liikunnasta

Liikunta kuuluu monen meistä elämässä niin sanotulle epämukavuusalueelle. Reipasta sauvakävely- tai juoksulenkkiä mieluummin viettäisimme illan televisiota katsellen ja herkkuja napostellen. Illasta toiseen jatkuva löhöäminen ja herkuttelu saa kuitenkin olon huonoksi. Toisaalta rankka hikilenkki tai jumppatunti eivät nekään liiemmin motivoi.

Jotta kunto sekä terveys kohenisivat ja olo paranisi, on lähdettävä liikkeelle hitaasti kiiruhtaen. Liikunta on saatava keinolla millä hyvänsä mahtumaan mukaan mukavuusalueelle. On siis tärkeää, ettet aloita liikuntaa liian suorituskeskeisesti, vaan kokeilet, tunnustelet ja opettelet nauttimaan tekemisestä. Jos liikunta ei sillä kertaa tunnu hyvältä, älä hakkaa päätäsi seinään, vaan jätä harjoitus siihen ja jatka paremmalla onnella ensi kerralla.

Kuntoiluprojekti ei aina starttaa motivaation puuskasta ja innostuksen kipinöistä. Usein starttivaiheen puskurina toimii ulkoinen motiivi. Liikkeelle työntävänä tekijänä saattaa olla lääkärin kehotus liikunnan lisäämisestä korkean verenpaineen tai kolesterolin alentamiseksi tai ympäristön aiheuttama paine liikakilojen tiputtamiseksi. Tällöin päällimmäisin tunne on usein: ”Minun täytyy pudottaa painoa tai minun pitää liikkua, jotta terveyteni paranee.” Ulkoinen motiivi työntää liikuntarattaan liikkeelle, mutta sen pitämiseksi liikkeessä tarvitaan myös ulkoista tukea, neuvoja ja kannustusta. Toivon, että saat kirjasta kipinän, joka onnistuneiden lenkkien ja harjoitusten sekä kuntosi kehityksen myötä yltyy liekeiksi ja sisäiseksi roihuksi!

Kun aloitat liikuntataipaleesi maltilla, on Sinulla mahdollisuus liikunta-annoksen nousujohteiseen lisäämiseen, jolloin kuntokin kipuaa ylös nousevia portaita. Tarkkaile liikkuessasi tuntemuksiasi. Hyvänä yleissääntönä on, että liikunnan tulisi aina tuntua miellyttävältä. Jos suoritus on kurjuuden maksimointia, on liikunnan teho kuntoosi nähden liian korkea! Kun kunto kohenee, nousee liikunnan teho, kesto ja vauhtikin automaattisesti.

Kunnon noustessa liikunnan tuntemuskin muuttuu jatkuvasti miellyttävämmäksi. Pian huomaat pitäväsi pienen hikoilun ja hengästymisen tunteesta sekä ennen kaikkea liikunnan jälkeisestä vetreästä olosta. Kroppasi ja mielesi ryhtyvät totutteluvaiheen ylitettyäsi vaatimaan liikuntaa. Tällöin kynnys on ylitetty! Ulkoiset motiivit ovat muuttuneet sisäisiksi, ja liikunta saa aikaan ”tämä on nautittavaa, tuntuu hyvältä, tahdon tehdä” fiiliksen. Kun huomaat nauttivasi liikkumisesta tässä ja nyt, etkä enää vilkuile kelloa harjoituksen päättymisen toivossa, olet edennyt vaiheeseen, jossa kipinä on yltynyt roihuksi. Tällöin eivät enää pienet risut ja männynkävyt hidasta etenemistäsi kohti parempaa kuntoa ja terveempää huomista!

Ajatuksia työssäjaksamisesta

Viekö työpäivä Sinustakin mehut? Onko olosi täysin uupunut ja onko Sinun vaikea lähteä enää päivän päätteeksi harrastusten pariin? Ainakin itselläni on välillä vaikeaa vääntäytyä liikkeelle, mutta koskaan ei ole jälkeenpäin harmittanut.

Yhä useampi kärsii työuupumuksesta, stressistä sekä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista. Yhä useammalle työstä selviytyminen vaatii miltei äärimmäisiä psyykkisiä ja fyysisiäkin ponnistuksia. Rankka työtahti ja liikuntaelimistöä yksipuolisesti sekä varsin staattisesti kuormittava työ kaipaisikin niin lihasten kuin korvavälinkin huoltoa, jotta voimia jäisi myös vapaa-ajan harrastamiseen.

Työuraa voidaan verrata maratonjuoksuun. Matkaan on valmistauduttava huolella ja itse taival on pitkä sekä kivinen. Reitin varrella on vaikeita, mutta myös helppoja ja energiaa antavia osuuksia. Jokainen tankkaus- ja huoltopiste kannattaa hyödyntää, jotteivät voimat hupene ennen aikojaan. Matkan edetessä suorituskyvyn menettämiseltä ei voi estyä, mutta huolellinen valmistautuminen ja itsensä huoltaminen matkan varrella hidastaa uupumista ja säilyttää energiaa viime metreille saakka. Jokainen varmasti haluaisi heittää pyyhkeen kehään jossain vaiheessa matkaa, mutta sisulla ja tahdonvoimalla kaikki kääntyy hyväksi ennen pitkää. Matkalla voi tehdä myös yhteistyötä auttamalla kaveria ja peesaamalla tarpeen tullen. Viimein tullaan maaliin ja jos voimat on jaettu oikein, voidaan alkaa suunnittelemaan seuraavia koitoksia ja haasteita.

Työelämä sisältää vastaavat vaiheet pidemmällä aikavälillä. Koulun ja opiskelujen kautta valmistaudutaan tuleviin työhaasteisiin, joiden kanssa painimme maraton kilometrejä vastaavan vuosimäärän verran. Suorituskyvyn menettäminen, toisin sanoen fyysinen alamäki alkaa jo pian työelämään siirtymisen jälkeen, noin 30 ikävuoden paikkeilla. Liekö syynä taloudellisen elämän helpottuminen; auton osto, maksukyky ruokakassalla ja perheen perustaminen vai mikä, mutta tästä se usein alkaa – kilpajuoksu kiloja sekä kunnon huononemista vastaan. Jokaiselle työuralla mahtuu varmasti vaikeita etappeja sekä onnistumisia, stressiä ja ilon aiheita. Työ antaa paljon, mutta myös vie veronsa. Pitämällä hyvää huolta kunnostaan ja terveydestään, pitää samalla huolta työkyvystään. Hyväkuntoinen nimittäin sekä kestää paremmin niin fyysistä kuin psyykkistäkin stressiä ja palautuu nopeammin stressitilanteista. Hyväkuntoisella ”leikki” ei lopu kesken sairastelujen ja uupumuksen vuoksi ainakaan niin helposti ja toipuminen takaiskuista on nopeampaa. Huolellinen valmistautuminen ja kropan sekä mielen säännöllinen huoltaminen ja huolenpito matkan varrella mahdollistaa eläkkeelle siirtymisen terveenä, aktiivisena ja elinvoimaisena.

Työkyvyn kehittämiseen ja ylläpitämiseen kannattaa siis panostaa koko työuran ajan. Työkyky alkaa heiketä vauhdikkaammin noin 45 –vuoden vaiheilla, jos ergonomiaan, liikuntaan ja tuki- ja liikuntaelimistön huoltamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Tutkimusten mukaan huono hapenottokyky eli kestävyyskunto, fyysisesti raskas työ, masentuneisuus sekä huonoksi koettu terveys ovat suurimpia työkyvyttömyyseläkkeen riskitekijöitä.

Voimme siis itse vaikuttaa työkykymme säilymiseen ja jopa parantumiseen monilla toimenpiteillä, kuten terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla ja kiinnittämällä huomiota työasentoihimme, työrytmiimme sekä niin kehon kuin mielenkin huoltoon. Kun huolehdimme kunnostamme ja työkyvystämme hyvin, saamme palkinnoksi parempaa kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua, josta on iloa myös työpäivän jälkeen vapaa-ajalla ja työuralta eläkkeelle siirtyessämme.

Hyvä työergonomia, taukoliikunta ja työn järkevä tauottaminen helpottavat jaksamaan töissä ja vielä työpäivän jälkeenkin. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten ja minkälaista energiaa tankkaat työpäivän aikana. Riittävä energiansaanti järkevästi ajoitettuina aterioina takaa vireyden ja antaa potkua päivään sekä liikkumiseenkin. Sinun ei suinkaan tarvitse ryhtyä himourheilijaksi, eikä terveysfriikiksi – jos et halua. Riittää, että kiinnität enemmän huomiota itseesi, vältät passiivisuutta ja tartut tuumasta toimeen. Helpotat oloasi jo varsin pienillä ergonomisilla ja aktiivisilla valinnoilla. Muista, että vietät suurimman osan elämästäsi työpaikalla. Ei siis ole yhdentekevää, millaisia valintoja teet viihtyvyytesi eteen. Tee päätös ja aloita aktiivisempi elämä jo tänään – bonukset kertyvät sitä enemmän, mitä pikemmin pistät toimeksi.

Työperäiset vaivat pysyivät allekirjoittaneella loitolla niin pitkään kuin pääosa työstä toteutui muualla kuin työpöydän ja –tuolin ääressä. Kirjoitus- ja konttorityö todisti minunkin olevan haavoittuvainen. Ranteen, hartiaseudun ja selän vaivat iskivätkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Huomasin kuuluvani siihen riskiryhmään, joita tuki- ja liikuntaelimistön vaivat sekä työssä jaksamiseen liittyvä taistelu koskettaa. Riskiryhmä ei ole enää ainoastaan konttoristit ja raskaan fyysisen työn tekijät, vaan enenevissä määrin myös opiskelijat, jopa koululaisetkin.

Useiden tutkimusten ja kokemusten perusteella voidaan todeta, että panostus terveyteen, työhyvinvointiin ja liikuntapalveluihin tulee moninkertaisena takaisin. Niin valtion, kuntien, työterveyshuoltoa tarjoavien tahojen kuin työnantajienkin pitäisi panostaa entistä voimakkaammin tärkeimpään pääomaansa – ihmisiin, asiakkaisiin, työntekijöihin. Luomalla puitteet esteettömään ja ergonomiseen työntekoon, työpaikkaliikuntaan ja liikunnallisiin vapaa-ajan harrasteisiin säästytään monelta ongelmalta ja sairasteluun sekä ennenaikaisiin eläkkeisiin uponneilta eurolta. Jos emme herää ajoissa toimimaan, voi ongelma riistäytyä pahasti käsistä. Aloitetaan siis urakka läheltä – oman itsemme huoltamisesta!

Grillaaminenko epäterveellistä?

Kyllä kesä on mukavaa aikaa! Ja ruoanlaitto kesällä Grilli kuumaksi ja metsuriteknikka käyttöön. Eväät kirveellä veistellen paloiksi ja eikun ritilälle, parilalle tai savustuspönttöön. Hifistely ja turha pipertäminen talviteloille ja mikä parasta, sairaan hyvää, helppoa ja terveellistäkin. Turva rasva tirisee kyllä ritilöiden välistä rasvalaariin eivätkä eväät jää paistinpannulla kärtsäämisen tapaan rasvaliemeen lillumaan.

Saahan grillaamisesta toki epäterveellisenkin ruoanlaittomenetelmän aikaiseksi ja vieläpä tosi helposti. Yksipuolinen makkaran tai kaslerin käryttäminen ei täytä terveellisen safkan määritelmää, mutta loppuviimein vaihtoehtoja sille on pilvin pimein. Vähärasvainen liha, kana, kala, kasvikset, hedelmät, grillattavat juustot, edellisistä kasatut vartaat ja folionyytit ovat erinomaisia ja kelppoja vaihtoehtoja.

Eilisiltana tuli grillattua lohimedaljonkeja, ananasta, puolikkaita tomaatteja sekä muksuille tietenkin makkaraa. Lohifile vaan poikittaissuuntaan sentin puolentoista siivuiksi. Kannattaa leikata viilto reilusti nahkaan saakka ja pistää sitten joka toisesta kohdasta viilto leikkuulautaan saakka irti-poikki. Näin saadaan nahkaosa käännetyksi helposti sisällepäin ja lihaisat osat kauniisti reunoille. Päälle merisuolaa ja sitruunapippuria. Sitten vaan kuumalle öljyllä sivelylle grilliparilalle tai ritilälle. Älä kääntele suotta, vaan käännä vain kertaalleen, niin biitti pysyy kasassa, etkä joudu keräämään kalanpalasia ritilänvälistä. Ananaksesta leikkaan itse ensi kuoren pois ja sitten pituussuunnassa hedelmä paloiksi, niin että puiseva keskiosa jää roskiin heitettäväksi. Palat leikkaan vielä noin 1-1½ sentin levyisiksi slaideiksi ja nekin grilliritilälle saamaan kevyttä väriä pintaan. Tomaatit halkaisen keskeltä kahtia ja paistan ensin siemenkota alaspäin. Kääntö kannattaa ajoittaa niin, että tomaatti ei pehmene liikaa, vaan saa vain vähän väriä pintaan. Päälle ripaus suolaa ja pippurimyllystä muutama kevyt rouhaisu. Kyytipojaksi tuoresalaattia tai vaikkapa uusia perunoita. Ei paha!

Toinen suosikkini tälle kesälle on ollut lohinyytit. Perunaa viipaleiksi foliopaperin päälle tai laiskan päivän sattuessa pakastepussillinen peruna-sipuli- tai peruna-purjosekoistusta, tuoreesta lohesta pieniä kuutioita päälle, loraus oliivi- tai rypsiöljyä, suolaa, pippuria myllystä sekaan, nyytti nippuun ja grilliin. Sitten vaan odotellaan ja ihmetellään tai kipaistaan 45 minuutin lenkille ja sitten syömään. Ihan huikea ruoka helppoudellaan ja herkullisuudellaan! Itse asiassa meillä lapsetkin on ihan fiiliksissä.

Savustettuakin on tullut vaikka mitä. Parin ekan kesän jälkeen meillä vaimo ja lapset meinasi hävittää koko peltitoosan. Niin paljon tuli savutettua lohja ja kaikkea merenelävää. Tuli ostettua Kirkkonummen ja Ison Omenan marketeista kaikki maailman kampelat ja kissakalat. Sittemmin tajusin tunkea muitakin otuksia pönttöön. Parhaita onnistumisia ovat olleet savustetut kanatikut, savustettu hirvipaisti sekä porsaan sisäfilepötkö. Kanatikut on helppoja, hauskoja syödä ja taas kerran terveellisiä. Kanafilepihvi vaan pitkiksi slaideksi, iso varrastikku läpi niin, että kantaosa jää vapaaksi ja tikut pönttöön. Määrästä riippuen 20-30 minuuttia ja tuoresalaatin tai vakkapa uuniperunan sekä kermaviilipohjaisen kastikkeen kanssa naamariin.

Mitähän tänään syötäisiin? Taas alkaa nälkä kurnia vatsassa. Tänään taidan päätyä possun grillaamiseen. Se on itse asiassa suosikkini. Onnistuu aina, on helppoa ja itse asiassa rasvattomampaa kuin nauta, joka on ainakin itselleni tosi kova haaste. Se tahtoo aina olla sitkeä tai sitkeä. Siksi pidättäydyn possussa. Ananasrenkula päälle, uunissa paistettuja viipalepottuja sekä salaattia kehiin ja taas kerran on yksi kulinaristinen, maustuva ja terveellinen grilliateria loihdittu ja pian nautittu!

PS: Noi viipalepotut on tosi pop: Pese ja viipaloi perunat mutaman millin viipaleiksi. Lado ne uunipellille ja sivele pullasudilla oliivi- tai kasviöljyllä, johon olet sekoitanut suolaa, pippuria, ehkä vähän paprikaa, chiliä tai vaikkapa xxxxxx. Noin tunti uunissa parissa sadassa asteessa keskitasossa. Tarjoa kavereillekin: Saat bonuspisteitä

Mietiskelyä mökkelistä

Tuli totetettua pitkäaikainen haave. Ryhdyin mökinomistajaksi – ja samalla Nordeapankin avainasiakkaaksi (lue suurvelalliseksi). Tuli pitkään funtsittua, haluammeko panostaa kesämökkiin järvimaisemassa vai onko aktiviteettien läsnäolo meille tärkeämpää. Kun tykätään kaikki hiihtää ja lasketella (lautailla), oli silläkin kova painoarvo mökin hankinnassa.

Tuli ajettua ympäri ämpäri: Oulujärvi, Otermajärvi, Ukkohalla, Suomussalmi, Kuusamo ja kaikki lähikunnat tuli koluttua kunnes se löytyi! Mökki järven välittömästä läheisyydestä, kilsan päästä laskettelurinteestä ja valaistu latukin kulkee tontin rajalla. Järvessä on vielä istutettua kirjolohta, joten idylli oli siinä ja mökkikaupat tuli klousattu alta aikayksikön. Muuttokuormakin lähti kohti Pudasjärveä heti seuraavana päivänä kaupoista. Oli myyjäkin aika dynaaminen. Seuraavana päivänä oli naapuritontin puut matalana ja hiekkakuorma odottamassa mökin pohjien tekemistä varten. Paikan täytyy siis olla hyvä, kun myyjä ei sen kauemmaksi halunnut lähteä.

Olihan sitä odotettu. Mökkeilyä omalla mökillä. Lapsuudenmuistot Mikkelin maalaiskunnasta, suvun upealla huvilalla Maailmanlopunniemessä, Saimaan rannalla pailailivat välähdyksen omaisesti mieleen. Kaikki serkukset mummon kaitsettavana kaikkine kepposineen. Lämmin hiekka varpaiden alla, hiekkapohjainen loivasti syvenevä uimaranta, maailman paras sauna makuulauteineen, soramonttu, soutuvene, katiskat järvessä, merirosvosaari, Erkaman kaverit vastarannalla ja Hotelli Heimari karkkipäivän pelastuksena. Kävipä kauppa-autokin aina silloin tällöin Heimarin liittymässä kääntymässä. Ja saunalenkillä käytiin ison tien varressa kääntymässä.

Ovat ne mäkkeilyajat muuttuneet. Nyt on mikrouunit, DVD –soittimet, pesukoneet, sähköhellat sekä kaikki muut mukavuudet. Enää ei peseydytä pelkästään järvessä ja pestä pyykkiä mäntysuovalla. Ruokakin grillataan sähkögrillissä ja tarjoillaan Teema-astioista. Ja harrastukset ovat muuttuneet enemmän urheilun kuin spontaatin ajanvieton suuntaan.

Silti mökki ja siellä oleskelu on minulle henkireikä, josta en haluaisi koskaan luopua. Ekojen parin kuukauden aikana yövyin mökillä lähes 30 yötä. Sinne piti päästä vaikka yhtä astiaa viemään. Eikä ole into laantunut. Kyllä tämän hektisen arjen parasta vastapainoa on oleilu luonnon helmassa, vaikka sitten koneistetussa ja modernissa mökissä. Pääsee metsäpolulle heti kotiovelta ja vastassa on vain hiljainen, huumaavan kaunis luonto.

Ainoa huono asia mökkielämässä on pois lähteminen. Aina on haikea fiilis lyödä ovi kinni, tietämättä ehkä, milloin pääsee seuraavan kerran lepuuttamaan mieltään ja kroppaansa. Ikävä on kova jo kotiin päästyä ja aina puhelimen näytön taustakuvaa vilkaistessaan. Itse asiassa arki ja kotona oleminen alkaa maistua huonommalta, kun on päässyt maistamaan auvoisaa mökkielämää. Suosittelenkin siis harkitsemaan tarkkaan, punnitsemaan huolella ja miettimään asiaa vielä kerran tai pari, jos olet aikeissa hankkia mökin tai loma-asunnon. Hankinta voi koitua vahingoksesi, sillä mökkikuumeesta pääsee vielä eroon, mutta mökkikaipuulle ei tunnu olevan lääkettä.

Leppoisaa mökkeilykesää odotellen,

Riku

NYT RIITTI!

NYT RIITTI!

Vatsamakkarat yli laidan, selkä ja niska kuin betonia, hengästymistä ja puuskutusta työpaikan rappusissa... Nyt riitti! Kuusi vuotta kunnianhimoista yrittäjyyttä ja rankkaakin työntekoa. Lähes parikymmentä kirjaa, puolentuhatta asiantuntija-artikkelia ja kymmenkunta perustettua yritystä. Ja mikä nurinkurisinta... kaikki edelliset liittyen hyvinvointiin, omaa hyvinvointia sekä terveyttä laiminlyöden.
Nyt siis riitti!

Minä Riku Aalto, entinen usemmankin lajin kansallisen tason kilpaurheilija, ammattivalmentaja ja personal trainingin uranuurtaja lupaan ja vannon pistää itseni kuntoon, en ensi kesäksi enkä edes seuraavaksi vaan pysyvästi! Suutarin lapsellakin voi olla kengät! Ilman niitä on vaikeaa olla katu-uskottava. Myös eteneminen kengittä on tuskaista ja käy jalkapohjien päälle. Huonokuntoisena ja -vointisena yrittäjänä eteneminen ei ole mukavaa eikä menestyksekästä.

Lupauduin julkiseen kehon ikä -mittaukseen. Julkisen siitä tekee tulosten julkistaminen blogissani. Haastoin mukaan mittaukseen ystäväni, entisen futiammattilaisen ja AC Oulun kapteenin, nykyisen sijoitusyhtiö Finlandian
aluejohtajan Mike Peltolan. Haaste ei koske nykytilaa, vaikka kilpailuhenkisinä saattaa itse testitilannekin mennä pikkuisen skabailuksi:) Haaste koskee tulevaisuutta: Miken lähtöasetelma ei välttämättä ole yhtä otollinen. Aktiiviajoista on vain muutaman verran aikaa. Itselläni aktiiviajoista on vierähtänyt jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Haaste koskee kehon iän pudottamista seuraavan vuoden aikana.

Olen henkisesti valmis muutokseen! Suoraan sanottuna tiedän paremmin kuin moni muu mitä se vaatii:) Olen auttanut matkan varrella satoja urheilijoita ja tuhansia kuntoliikkujia saavuttamaan tavoitteensa tai ainakin olen viitoittanut heidän tietään kohti henkilökohtaista päämäärää. Onnistumisiinkin olen törmännyt niin usein, että tiedän tarkalleen mitä se edellyttää. Yritänkin olla lankeamatta niihin ansoihin, joista olen valmentamiani ihmisiä varoitellut.

Tästä se siis lähtee: Terveellinen ja luonnollinen nuorennusleikkaus, jonka kohteena on noin nelikymppinen, keskivartalostaan pönäkkä, stressaantunut ja kiireinen yrittäjä ja kolmen lapsen isä. Pääset pian tirkistelemään testituloksiani ja seuraamaan edistymistäni sekä halutessasi myös hyödyntämään treeniohjelmiani. Julkistan uudet testitulokset kolmen kuukauden välein ja painoni muutokset viikottain. Tervetuloa kanssani oman elämäsi kuntopolulle: Toivottavasti saat tsemppiä ja vertaistukea ponnistelujani seuratessasi!
Minäkin kaipaan sitä!!


T: Riku Aalto
toimitusjohtaja
Trainer4You Oy

Junioriurheilu - Missä menee kohtuus?

Lasten ja nuorten huonokuntoisuus puhuttavat! Lasten perusvalmiudet urheilun näkökulmasta ovat romahtaneet. Peruskestävyys ja -motoriikka ovat keskimäärin niin huonolla tolalla, että se haittaa jo koululiikunnan suunnittelua ja toteuttamista sekä perusharjoitteiden suorittamista urheiluharjoituksissa. Sen lisäksi lasten ja nuorten lihavuus yleistyvät arkiliikunnan vähyyden sekä epäterveellisten ruokailutottumusten seurauksena. Asepalvelustaan ei kykene suorittamaan noin 30 % ikäluokkansa edustajista, parhaassa iässä olevista Suomen toivoista. Toivotonta!

Lapsia patistetaan liikkeelle. Eikä syyttä! Sen lisäksi, että kuilu liikkuvien ja liikkumattomien lasten suorituskyvyssä kasvaa jatkuvasti on seuratoimintaan osallistuvien lasten harjoitettavuus romahtanut rankasti. Lapset kuskataan koulun pääovelle, treeneihin ja kavereille. Omatoiminen arkiliikunta on aivan liian vähäistä niin seurassa liikkuvilla kuin seuratoimintaan osallistumattomilla!

Missä vika? Missä epäkohdat lymyilevät? Toki lasten vapaa-ajasta tappelevat nykyään erilaiset viihdykkeet kuten tv, pelikonsolit, tietokone ja netti. Sosiaaliset kontaktitkin hoidetaan chattaamalla, meilaamalla ja naamakirjassa. Perheiden yhteinen vapaa-ajan vietto on harmittavan harvoin liikunnallista, retkeilyyn, luonnossa liikkumiseen sekä pihaleikkeihin painottuvaa.

Itse näen suurena ongelmana myös seuratoiminnan. Monet seurat kilpailevat kynsin hampain osallistujista sekä lahjakkaista urheilijanaluista. Toiminta on niin ammattimaista jo pienillä vipeltäjillä, että siitä on välillä ammattimaisuus kaukana. Ryhmä kokoontuu lajiharjoitusten tiimoilta 5-6 kertaa viikossa eikä aikaa ja virtaa jää omaehtoiselle harrastamiselle saati muiden lajien treenaamiselle. Eikö junioriurheilun tärkein tehtävä olisikin antaa lapsille liikemalleja toteutettavaksi vapaa-ajalla? Siellä ehtisi toteuttaa treeneissä viisi kertaa toteutetun suoreitteen toistamisen kymmeniä, jopa satoja kertoja. Eikä luovuutta rajoittaisi valmentajan tai vanhenpien haukansilmäinen tuijotus kentänlaidalta!!

Sitten päästään vielä mieliaiheeseeni, nimittäin rahaan:) Mitä maksaakaan harrastaminen seurassa nykyään. Kun lapsuudessani yleisurheilemisestä tai hiihtoseuran harjoitusrinkiin osallistumisesta joutui pulittamaan joitain kymmeniä tai ehkä sata markkaa kaudessa, ei sillä rahalla saa tänä päivänä edes vakuutusta. No sehän on luonnollista. Luonnolliseksi en kuitenkaan enää koe 4000 euron kausimaksua taitoluistelusta tai jääkiekosta, parinsadan euron kuukausimaksua jalkapallon tai salibandyn pelaamisesta tai 400 euron leirimaksua parin päivän ratsastusleiristä! No toisaalta tapahtumia on nykyään viisinkertainen määrä lapsuuteeni verrattuna eikä enää harjoitella vanhoissa perityissä rytkyissä, ei nukuta kisareissuilla koulun lattialla, syödä omia eväitä tai reissata omalla autolla...

Kaiken rahallisen panostuksen lisäksi lasten treenivuorot ajoittuvat useinmiten primetimen ulkopuolelle, onneksi kuitenkin lepakkovuorojen sijaan alkuiltapäivään. Kuskaaminen tuottaa kuitenkin ongelmia, sillä ainakin allekirjoittaneelle on vaikeaa irroittautua kolmeksi kuskausreissulle - ainakaan viittä kertaa viikossa. Menetetty työaika, laiha lompakko ja harmaantuvat hiukset ovat kuitenkin pieni uhraus sille riemulle, jonka harrastaminen hyvin ohjatussa ja mukavassa porukassa saa lapsilla aikaan! Valitettavan usein seuratoiminnasta katoaa kuitenkin leikinomaisuus, hauskuus ja tasapuolisuus. Onko syynä sitten valmentajan kunnianhimo, seuran valmentajille langettavat menestyspaineet vai lajiliiton ohjeistukset menettelytavoille?

Hekilökohtaisesti olen sitä mieltä että mitä monipuolisemmin lapset ja nuoret liikkuvat sen parempi! Olisi hienoa, jos lapsia ei painostettaisi lajivalinnan eteen ennen 14-15 -ikävuotta ja aikaisen lajivalinnan tehneiden kohdalla kannustettaisiin monipuoliseen oheisharjoitteluun. Olisi hienoa, jos seuroissa panostettaisiin fanaattisen ohjatun harjoittelun sijaan omaharjoitteluun aktivoimiseen: Erilaiset aktiivisuus-, laukaisu- ja treenipassit sekä henkilökohtaiset treeniohjelmat johtaisivat varmasti pitkässä juoksussa parempiin tuloksiin. Samalla treenimaksut kevenisivät ja me vanhemmat säästyisimme jättimäisiltä harrastuskustannuksilta, päivittäseltä kuskausrallilta ja jäisipä meille vielä aikaa perheen yhteiseenkin harrastamiseen! Se voisi olla lapsen kehityksen kannalta erinomaisen suotuisaa ja olisipa sillä muitakin terveysvaikutuksia: Me vanhemmat olisimme terveempiä, parempikuntoisia ja osallistuvampia vanhempia - ainakin teoriassa:)

Liikettä nivusiin, niin lapset kun vanhemmatkin!

Ajatuksia kuntosalilta

Kävinpä kuntosalilla. Harmittavan harvakseltaan on tullut käytyä nykyisin.
Sitä sai vääntää täysillä painoilla, joilla on aiemmin tullut lämmiteltyä. Onneksi tiedän tilanteeni. Täytyy aloittaa iisisti kestovoimatyyppisestä kuntopiiritreenistä. Myös palautumiselle sarjojen sekä tietenkin myös treenikertojen välillä pitää antaa aikansa. Kyllä ne äkkiä lihakset tottuvat, liikeradat palaavat muistiin ja treeni alkaa kulkea.

Siinä palautellessa tuli katseltua ympärilleni. Kyllä on treenaajien profiili muuttunut aikojen saatossa. Kun joitain vuosia sitten salit olivat täynnä bodareita, fitness -kisaajia ja muuten kovakuntoisia kehonmuokkaajia, on jengi muuttunut kovasti iäkkäämmäksi, aloittelijapainotteisemmaksi ja "pehmeämmäksi". Yksi asia ei kuitenkaan ollut muuttunut - nimittäin treeniohjelmat! Kaikki treenasivat kuin saman opaskirjan tai treeniohjelman mukaisesti: Paikkaharjoittelua, parin kolmen minuutin palautuksilla, samaa lihasryhmää kuormittavat liikkeet peräjälkeen ja monotonisia laite- ja peruslikkeitä hyödyntäen. Siis kuin bodarit, fitnessmisut tai muut kropanmuokkaajat. Silti kovin monella treenaajista tuskin oli tavoitteena lihasmassan optimointi, voiman hankinta, fitnesslavan valloittaminen tai edes ylipäätään perusvoiman hankinta!? Tuntui kuin kaksi- tai kolmijakoiset ohjelmat olisivat olleet alennusmyynnissä tai poistokorissa, sillä jokainen oli ilmeisesti saanut oppinsa halvalla!

Harmittavan harvoin sitä näkee salilla jonkun treenaavan niin, että tavoitteen näkee työskentelystä jo päälle päin. Sen pitäisi kuitenkin näkyä. Varsinkin jos haluaa saavuttaa treenillään jotakin. Onkohan monella jäänyt koko tavoite kirkastamatta? Vai onko määrätietoisuus riittänyt vain salin tuulikaappiin saakka? Olisi kuitenkin suotavaa ottaa edes hieman selvää siitä, miten salilla tulee treenata oman tavoitteensa näkökulmasta. Ja jos ei halua panostaa aikaa opetteluun, ovat liikunnan ammattilaiset sitä varten olemassa. Eihän kukaan mene hammaslääkäriinkään vuokraamaan laitteita ja instrumentteja omaa hammasremonttia varten. Salilla sen sijaan näkee monia kuntoremontin omiin käsiinsä ottanutta ristiretkeilijää. Ja salilaitteet ovat jopa melkoisesti hammaslääkärin työkaluja monimuotoisempia välineitä. Tähän voi vain todeta, että hiuksetkin voi leikata itse, mutta jälki on usein ammattilaisen jäljiltä huomattavasti parempaa.

Katseltuani hetken ympärilleni salilla päätän ummistaa silmät. Vaikka suoritustekniikka ei kenelläkään hivele silmää, ei kukaan kuitenkaan näytä tappavansa tai edes loukkaavansa itseään kovin pahasti laitteissa ja välineissä. Jatkan treenaamista ja totean itsekseni, että kyllä meillä liikunnan ja hyvinvoinnin ammattilaisilla riittää töitä - päivä päivältä enemmän:)

Tiukkaa vääntöä,

T: Riku