sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Elämä on joukkuepeliä!

Viikonloppu kului jalkapallokentän laidalla. Pojallani oli vuotta vanhemman paikallisjoukkueen järjestämä jalkapalloturnaus. Tiukkoja pelejä oli kaiken kaikkiaan kuusi. Ja viikkoon niitä mahtui turnaus sekä sarjaspelit yhteenlaskettuna yhteensä kahdeksan. Ja huomenna taas mennään sarjapelin muodossa Virpiniemeen. Reipasta!

Tunneskaalaa laidasta laitaan

Pelejä oli taas kerran mukavaa seurata. Omat pelivuodet tulivat väistämättä mieleen ja joukkueen tunnelmaan oli helppoa samaistua. Yhteen turnaukseen, tai itse asiassa yhteen peliin, saattaa mahtua koko tunneskaalan vaihtelu riemusta pettymykseen, vihasta rakkauteen ja häpeästä ylpeyteen...

Peli opettaa

Olen iloinen siitä, että lapseni harrastavat urheilua, ja nimenomaan joukkueurheilua. Poikaa siis harrastaa fudista ja tyttö muodostelmaluistelua. Jo pelkästään toimiminen joukkueen jäsenenä kasvattaa ja kehittää. On opittava toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan, huomioimaan myös kaverit, ottamaan vastuuta ja luottamaan muihin. Menestyminen joukkueena vaatii vielä roolituksen natsaamista, kunkin pelaajan onnistumista oman vastuualueensa hoitamisessa, saumatonta yhteispeliä sijoittumisessa ja ajoituksissa, lähes telepaattista kommunikointia, tiivistä tiimihenkeä sekä ehtymätöntä enegiaa pelistrategian noudattamiseksi.

Hyvä joukuepelaaja

Hyvä joukkuepelaaja on erityisen motivoitunut: Motivoitunut harjoittelemaan, elämään urheilijan elämää ja kehittämään itseään kohti unelmaansa ja päämääräänsä. Hän on kunnianhimoinen hiomaan yksilöllisiä taitojaan, joilla auttaa joukkuettaan menestymään. Hyvä joukkuepelaaja on sopivasti ahne ja itsekäs, mutta ainoastaan auttaakseen joukkuettaan, ei saavuttaakseen henkilökohtaista glooriaa muiden joukkueenjäsenten kustannuksella.

Huippusuorituksen takana on muidenkin onnistuminen

Huippuunsa hiotun suorituskyvyn taustalla on "yksinkertainen" kaava: P=[(A–A’) x (M!M’)] + (D!D’) +L, jossa P= suoritus, A = pysyvä kyky, A’ = hetkelliset kykyyn vaikuttavat tekijät, M = pysyvä motivaatio, M’ = hetkelliset motivaatiotekijät, D = tavanomainen vaikeusaste, D’ =hetkelliset vaikeuteen liittyvät tekijät ja L = onni/ sattuma. Kun pysyvä motivaatio, kyky ja taitotaso ovat tarpeeksi korkealla tasolla, kykenee joukkue voittamaan huonollakin pelillä vastustajiaan. Kun vielä hetkelliset tekijät, motivaatio, fyysinen kyky ja taitotaso, natsaavat yhteen ja onni on myötä, voi tuloksena olla Granlundmainen ilmaveivi tai Immosmaiset maalitalkoot! Niiden takana on kuitenkin aina myös joukkueen onnistuminen. Ilman luottamusta maalivahtipeliin ja puolustukseen, ei hyökkäyksellekään avaudu paikkoja ja tilaa hyökkäyspäässä. "Kun jokaisella on ratkaiseva rooli kunnianhimoisessa joukkueessa => Menestys!"

Tunteita turvallisessa ympäristössä

Joukkuepeli on kuin elämä pienoiskoossa pikakelattuna: Menestyminen vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja joukkuepeliä. Jokaisen yksilön on noudatettava yhteistä pelistrategiaa saavuttaakseen oman paikkansa joukkueessa ja kyetäkseen auttamaan joukkuettaan voittamaan. Itse peli edellyttää kestävyyttä, malttia, rohkeutta, pelikuria, vastuun ottamista ja jakamista, rohkeutta ja nöyryyttä, itseluottamusta sekä kaverin kannustamista...

Joukkuepelissä pääsee elämään onnistumiset, pettymykset, ilon sekä agression turvallisessa ympäristössä: Missä muualla sitä saa syleillä ja hyppiä kaverin kaulaan kuin maalia tai mestaruutta juhlittaessa? Ja missä muualla voidaan törmäillä, painia ja jopa nyrkkeillä vastustajan kanssa ilman sen suurempia jälkiseuraamuksia?

Säännöt luovat raamit

Joukkuepeleissä on kuitenkin tarkat säännöt, joiden noudattamista valvoo tuomari. Myös valmentajilla sekä jokaisella pelaajalla on vastuu omasta tekemisestään. Jos pelaaja lämpeää liikaa tai rikkoo sääntöjä, on seurauksena rangaistus eli vastustajan hyöty, joka konkretisoituu ylivoimana, vaparina, rankkarina tms. Virallisten sääntöjen lisäksi pelaamista ohjaavat myös ns. kirjoittamattomat säännöt. Ne pitävät törkeydet ja ylilyönnit kurissa. Muun muassa vaalivahtiin ja vastustajan huippuyksilöihin ei kajota ilman rangaistusta. Sen tietävät kaikki, jotka ovat jotain pelanneet.

Elämä on laiffii frendien messis!

Elämä on joukkuepeliä! Siinä menestyminen edellyttää samoja joukkuepelin lainalaisuuksia. On sitouduttava sääntöihin, yhteisiin toimintamalleihin ja oman "pelipaikan täyttämiseen". On oltava pitkäjänteinen, motivoitunut ja työteliäs. Sopiva määrä positiivista ahneutta ja kunnianhimoa muita kanssaihmisiä unohtamatta auttaa selviytymään arjesta. Omien vahvuuksien vahvistaminen ja hyödyntäminen sekä heikkouksien paikkaaminen sekä vahvistaminen vie eteenpäin tulevia taistoja ajatellen. Joukkueena pelaaminen konkretisoituu esimerkiksi liikenteessä, työyhteisössä sekä vaikkapa luonnonkatastrofissa: Niissä tarvitaan saumatonta yhteispeliä, johtajuutta, oman roolin täyttämistä, uhrautumista joukkueen eteen sekä uskoa paremmasta huomisesta.

Täytä oman elämäsi Ruutu!

Suomen upean joukkueen ja Maailmanmestaruuden innostamana kannustan Sinua kiinnittämään tällä viikolla huomiota omiin joukkuepelaajan taitoihisi! Oletko Sinä Koivumainen johtajatyyppi, Pihlstöm -tyylin työmyyrä, Komarovmainen hämmentäjä vai Immosmainen ratkaisija?

Laskukaavan taustalla Jarmo Riskin luento liikuntalääketieteen päivillä 2011 ja lähde: DarleyJ.M., GoethalsJ.R. People’sanalysesof the causesof ability-linkedperformance. Kirjassa BerkowitzLeonard (toim.) Advancesin Experimental Social Psychology, vol. 13. Orlando: AcademicPress, 1980

Kuva: Riku Aallon arkisto. Jo hieman vanhempi kuva Kokkola Cupista.

1 kommentti:

  1. Kiitos Riku, liikuttavista ajatuksista!

    Kommentoisin kirjoitustasi näin suuren kansallisjuhlan hurmiossa, josta siitäkin, löytyy yhtymäkohtia kirjoitukseesi.

    Kommenttini koskee lähinnä joukkuehenkeä, ei niinkään joukkueen menestystekijöitä sekä hyviä ja/tai huonoja puolia.

    Mielestäni joukkuepelissä, olipa kyse urheilusta tai tiimityöskentelystä, tulisi erottaa toisistaan tunnetilat (hurmos) sekä filosofia. Väittäisin, että suuri osa juhlivasta kansasta ei puheistaan huolimatta ymmärrä täysin, kahden edellä mainitun termin sisältöä.

    Tunnetila syntyy odotuksista, yhteisöllisyydestä sekä odotusten täyttymisestä. Tämä konkretisoitui mielestäni hyvin erään juhlivan henkilön radiossa antamassa kommentista, joka kuuluu vapaasti muunneltuna seuraavasti;

    ”sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä tori täyttyi juhlivista ihmisistä. Tulipa torilla kuka tahansa vastaan (sukupuolesta, iästä tai sosiaalisesta taustasta huolimatta), tervehdimme ja halasimme toisiamme. Kun yksi henkilö kaatui torin vesialtaaseen, oli 20 tuntematonta henkilöä avustamassa likomärkää henkilöä ylös altaasta. Kaikki olivat yhtä!”

    Rohkenen kysyä, mitä tapahtuu kun ensi viikonloppuna tai sitä seuraavina viikonloppuina päihdyksissä oleva henkilö kaatuu samaiseen altaaseen aamuyön tunteina? Tuleeko 20 tuntematonta henkilöä nostamaan juopuneen ihmisen ylös? Toivottavasti!

    Mielestäni edellisessä esimerkissä tulee hurmoksen ja yhteisen joukkuefilosofian ero esille. Kun kyseessä on hurmokseen liittyvä tunnetila, yhteisöllisyys ja yhteinen ME –henki katoaa kun krapulasta selvitään. Kun taas kyseessä on joukkueen rakentama yhteinen filosofia, laitataklauksista, tappioista, verenvuodatuksesta ja epäonnistumisesta huolimatta, yhteisöllinen kaverillisuus ja ystävän auttamisen -kulttuuri säilyy.

    Kysyisinkin, miksei milloin tahansa, kuka tahansa, ketä tahansa ja mistä syystä tahansa voisi esimerkiksi halata tai paiskata kättä tilanteesta, fiiliksestä, sukupuolesta, sosiaaliluokasta ja muusta syystä riippumatta?

    Mielestäni Leijonien menestys perustui mainitsemiesi menestystekijöiden lisäksi myös siihen, että joukkueen heikkoudet on täysin ymmärretty koko joukkueessa. Heikkouksien sekä vahvuuksien ymmärryksen kautta syntyy yhteinen tavoitekieli, joka johtaa sitoutumiseen ja poissulkee paineet epäonnistumisesta.

    Analysoivin ja pohdiskelevin terveisin,

    Lasse Seppänen

    VastaaPoista