keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Olemisen sietämätön keveys

Hermot ovat kireällä: Hikeä pukkaa ja verenpaine on varmaan kaakossa. Uni ei meinaa tulla ja paikoillaan on vaikea pysyä! Miksikö? No siksi, että ei ole kiirettä, ei paukkuvia deadlineja, eikä puhelinkaan pirise jatkuvasti.

Olen koettanut delegoida hommia, antaa vastuuta ja sanoa ei. Ja mikä on lopputulos? Väljempi kalenteri, inhimillisempi aikataulutus ja enemmän aikaa kehitys- ja hallinnointitöihin. Paniikki! Eikö minua enää tarvita? Olenko totaalisesti unohdettu? Vanha kehäraakkiko ma oon?

On se ihmeellistä: Silloin kun duunia on paljon ja aikataulut ovat tiukat, töitä on mukamas liikaa! Silloin taas kun aikataulut ovat väljemmät, töitä voisi olla enemmän! Milloin sitten on se hyvä hetki? Kerrothan, jos tiedät!

Ainakaan allekirjoittanutta eivät työt pelota eivätkä stressaa. Ainoastaan tekemättömät työt ja tekemättömyys.

Olemisen sietämätöntä keveyttä opetellen,

T: Riku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti