tiistai 7. kesäkuuta 2011

Tervareitti –nimisen tarinan opetus!

Lauantaina 4.6.2011 klo 18:00 starttasi 8 henkinen joukko Oulusta kohti Rokuaa. Tavoitteena oli patikoida 100 kilometrin mittainen matka yhtäjaksoisesti noin 18 tunnissa. Trainer4You:n koulutuspäällikkö Lasse Seppänen oli mukana sekä järjestelemässä että toteuttamassa reissua. Ohessa Lassen mietteitä reitin varrelta ja sen jälkeisen lihaskivun innoittamana:

Once in a lifetime!

Ajatus pitkäkestoisesta, yön yli kestävästä patikoinnista on kiehtonut mieltäni jo kauan. Ylipäätänsä omien rajojen kokeileminen on ollut tärkeää. En tee niitä niinkään suorittamisen vuoksi, vaan henkisen kasvun takia. Niinpä ajattelin tälläkin retkellä olla ”kasvattamassa” henkistä pääomaani.

Unelmat, tavoite vai nykyhetki?

Tänä päivänä korostetaan paljon tavoitteellisuuden, läsnäolon voiman sekä henkisen kehityksen merkitystä. Ihmisiä kannustetaan etsimään ja toteuttamaan unelmiaan ja laativan sekä pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Samalla tulisi kuitenkin osata nauttia myös tästä hetkestä.

Unelmat, tavoite ja nykyhetki voidaan kokea tälläkin hetkellä. Nykyhetki on ainut hetki, johon voimme vaikuttaa. Tavoitteet ovat edessäpäin ja ohjaavat toimintaamme kohti unelmiamme. Kaikkien näiden tulisi olla synergiassa toistensa kanssa.

Takaisin Tervareitille

Tervareitillä toteutui omalla kohdallani kaikki edellä mainituista. Unelma oli edetä yhtäjaksoisesti 100 km:n taival kävellen. Välitavoitteet asetettiin etukäteen huoltopisteiden kohdalle, joissa suoritettiin fyysinen energiahuolto. Todelliset tavoitteet täsmentyivät ja konkretisoituivat kuitenkin vasta matkan varrella. Alkumatkasta sopivia osatavoitteita olivat 10 km välein olevat kilometritolpat sekä huoltopisteet. Mitä pidemmälle matka taittui sitä tärkeämmiksi osatavoitteet osoittautuivat. Väsymyksen painaessa odotukset olivat aina seuraavissa kilometritolpissa. Jos tolpat olivat puolenkilometrin välein, se enemmän masensi kuin kohotti fiilistä. Osatavoitteidenkin on siis oltava sopivan matkan päässä ja sopivasti mitoitettuja.

Tavoitteellisuuden ja nykyhetken ristiriita

Kaikkein haastavinta on yhdistää tavoitteellisuus sekä nykyhetki. Kun mielen suuntaa tulevaan kilometritolppaan, unohtuu läsnäolon tunne helposti. Matkalla on monta tilaisuutta masentua ja lannistua. Tuntuu suorastaan siltä, että mieli hakee enemmän luovuttamiseen kuin onnistumiseen liittyviä ajatuksia: ”Vielä 60 km jäljellä, sehän on lähes puolitoista maratonia”, ”jos jalkakipuni pahenee, en varmasti selviä maaliin saakka”, ”muillakin näyttää menevän heikosti, voin siis hyvällä omallatunnolla jäädä seuraavalla tauolla reitin varteen”. Kaikenlaisia itsesuojeluvaiston reaktioita on ilmassa.

Hetkessä eläminen on harjoittelun tulos!

Olen opiskellut ja pohtinut viimeiset kaksi vuotta sitä, miten henkisesti haasteellisina aikoina, kuten Tervareitin viimeisillä kymmenillä kilometreillä nivelkivuista, rakoista, vatsavaivoista tai väsymyksestä huolimatta, voi mielialan säilyttää positiivisena ja elää tässä hetkessä. Uskon, että opiskelusta on ollut hyötyä, sillä Tervareitillä kykenin säilyttämään rennon mielentilan. Olen huomannut, että kun mielelle antaa luvan myös epäonnistua ja mahdollisuuden luovuttaa, saa huomattavan paljon voimavaroja, joita voi hyödyntää eteenpäin kulkemiseen. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta ainakin allekirjoittaneella toimii käytännössä.

Unelmat energiaksi!

Maalilinja ylittyi väsymyksestä huolimatta! Mitä reissusta jäi sitten kouraan? Hieno pokaali, uusia lujittuneita ystävyyssuhteita ja unelman toteuttamisen riemu. Ikävä kyllä, en osannut nauttia näistä, sillä olin lähtenyt etsimään jotain muuta.

Illalla ollessani kotona, olo oli luonnollisesti tyhjä. Mietin edelleen, mikä oli tarinan todellinen opetus. Ruokaillessani lihakseni ja jänteeni muistuttivat olemassaolostaan aina niveliä liikutellessani. Silloin vasta tajusin, missä matkanteon todellinen merkitys piilee!

Kohdallani lihaskivut olivat konkreettinen muisto yhden unelman ja tavoitteen saavuttamisesta. Luulenpa, että masennus, alakulo ja itseensä tyytymättömyys syntyy siitä, että emme havaitse elävämme unelmaamme. Jonkin täytyisi konkreettisesti (kuten lihaskipu) muistuttaa siitä, että olen tehnyt tai olen tekemässä jotain itselle arvokasta. Luulenpa myös, että moni pitää ”tavallisia” arkiaskareita suoritteina, ei osana elämisen unelmaa. Elämän arvo konkretisoituu usein liian myöhään esimerkiksi läheisen sairastuessa tai terveyden romahtaessa.

Vaikka olenkin pohjimmiltani erittäin määrätietoinen, nautin kuitenkin eniten juuri tästä hetkestä. Asettaessani itselleni seuraavan tavoitteen, teen sitä edistäviä asioita, edelleen elämällä tässä hetkessä!

Tervareitti summary

  • 100 km
  • 21 h 29 minuuttia
  • 11 423 kulutettua kilokaloria
  • Keskisyke 109 lyöntiä minuutissa

Opetus: Elä hetkessä, sillä vain silloin voit olla onnellinen matkalla unelmiin!

Liikuttavin ajatuksin,

Lasse Seppänen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti