perjantai 11. marraskuuta 2011

Älä vaivu synkkyyteen

Puolustusvoimat rekrytoi työntekijöitä "Tee työtä, jolla on tarkoitus" -sloganilla. Helsingin yksikkömme vastuuvalmentajan Mikko Pirhosen tarina muistuttaa jälleen kerran meidän liikunta- ja terveysalan ammattilaisten työn merkityksellisyydestä. Yhtään Puolustusvoimien työn merkitystä, paljon mainostettua erinomaista ilmapiiriä ja me -henkeä väheksymättä.


Minun tieni takaisin minuksi

Vajaa vuosikymmen sitten kävin keskustelun, jota en tule unohtamaan koskaan. Istuin kahvilla joukkuetoverini kanssa, mutta puheenaiheet eivät olleet jokapäiväisiä. Olin läpikäynyt vaikean sairauden, mutta parantumiseni jälkeenkin arki oli harmaata. Erilaista. Kaikki oli uutta. En kokenut ”Ihmeellinen on elämä” – leffan kaltaista herätystä, vaan sain huomata elämän näyttävän minulle toisenlaisen tavan kokea asioita. En tiedä olisiko siihen voinut valmistautuakaan, mutta valmis en ainakaan ollut, enkä olisi halunnut olla. Vakava masennus ei nimittäin ollut enää diagnoosi, se oli koko elämän määrittävä tekijä.

Nöyrä taistelija

Joukkuekaverini oli lajimme ehdottomia huippuja, mutta itse olin oppinut arvostamaan häntä muiden ominaisuuksien osalta vielä enemmän. Välillä hyvinkin musta huumori oli yksi iso yhdistävä tekijä, mutta ystäväni matka siihen pisteeseen oli ollut ylipäätään poikkeuksellinen: Syövän läpikäyminen, paluu pesäpallon huipulle, maisterin paperit (jotka tätä kirjoitettaessa ovat päivittyneet tohtorin lakiksi), mutta ei mitään meteliä mistään. Päinvastoin, useaan otteeseen sain huomata kuinka vaivaantuneeksi ystäväni meni kun tuosta kokonaisuudesta puhuttiin. ”Suoraan sanottuna tuo tuollainen sankaritarinoiden rakentelu ja jeesustelu ”ketuttaa” (termi vaihdettu)”, ystäväni totesi hyvin rauhallisella äänenpainolla. ”Elän elämääni niin kuin hyväksi koen ja se nyt sattuu olemaan täynnä sellaisia asioita, joita yleensä pidetään hyvinä ja tavoittelemisen arvoisina. Ne asiat ovat silti omia, niistä jaksaa kiinnostua, niistä tulee välillä hyvinkin onnelliseksi, niitä jaksaa tavoitella. Siinä se on se juttu”, kaveri jatkoi.

7. Käsky

”Ylä-asteen uskonnontunnilla eräältä pojalta meidän luokalla kysyttiin, mikä on seitsemäs käsky. Se kaveri ei tiennyt yhtään mitä sanoa, mutta vastasi kuitenkin ”Älä vaivu synkkyyteen””, ystäväni jatkoi. Sitä parempaa neuvoa en ole saanut, enkä voi tähän saumaan antaa. Älä anna periksi, vaikka aamulla tuntuisi ettet jaksa edes nousta sängystä, vaikka tuntisit olevasi irti koko muusta ympäristöstä, vaikket enää edes tietäisi mistä päästä lähteä asioita purkamaan kun ne ovat niin solmussa. Älä yritä selittää kaikkea kaikille, älä yritä tehdä elämästäsi elokuvaa, keskity olemaan terve ja tekemään niitä asioita, joita haluat tehdä. Jos niitä ei ole, niitä tulee.”. Kuuntelin hyvin hiljaisena. Siinäpä se oli kiteytettynä, minun tieni takaisin minuksi.
Eye of the tiger?

Päivät vaihtuivat viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin eikä se ollut mitään Rocky-leffoista tuttua montaasimeininkiä, jossa laitetaan taustalle soimaan biisi ja kuvanauha vilisee kunnes Stallone on kovin jätkä ikinä missään. Ei se toki pelkkää synkkyyttäkään ollut, vaan rakennusprosessi. Tutustuin ihmiseen nimeltä minä, kävin läpi mitä sen ihmisen elämään kuuluu ja mitä pitäisi kuulua. Kun samalla istuin psykologian luennoilla ja tarkkailin muutenkin ympäristöäni pikku hiljaa aktiivisemmin, tuntui kuin läpät oltaisiin vedetty auki. Näinkö moni meillä on oikeasti masentunut? Eikä nyt ei siis puhuta mistään hetkellisestä harmista tai takaiskusta, vaan olotilasta joka on enemmän sääntö kuin poikkeus.
> 750 000 mielialalääkkeiden käyttäjää

Kun kaivoin faktoja kokemani tueksi, kävi ilmi että tilanne oli vielä pahempi kuin oletin. Alle 30-vuotiaiden mielenterveyshäiriöistä johtuneista syistä alkaneiden sairaspäivärahakausien määrä yli kaksinkertaistui (!) vuosina 2000 – 2007 eikä määrä ole vieläkään kääntynyt laskuun. Huolensa nuorten mielenterveydestä ovat ilmaisseet presidenttiä ja KELA:n ylintä johtoa myöten jotakuinkin kaikki asian kannalta oleelliset instanssit. Meidät liikunta-alan ammattilaiset tulisi mieltää ja meidän tehtävämme on olla aktiivinen osa sitä ketjua, joka tarjoaa tukea niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Ihminen kun on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, voi liikunta sekä fyysisen kunnon kohentaminen olla yksi reitti mielenterveysongelmien vähentämiseksi!
Ei stressiä stressin päälle

On koko yhteiskunnan tehtävä miettiä, miten työikäisen väestön terveyden eri osa-alueet saadaan kestämään kasassa niin, että eläkeiän nostamisesta käytävä keskustelu on ylipäätään realistista. Jos porukkaa liputetaan radalta koko ajan kasvavassa määrin eikä trendi käänny parempaan suuntaan, ollaan suossa ja syvällä. Uskon vakaasti, että meillä käytännössä toteutettava ideologia, jossa stressiä ei rakenneta stressin päälle. Työstressiä ja -väsymystä tulisi purkaa elvyttävällä liikunnalla ja vastaavasti vakaassa elämäntilanteessa tehokkaammalla liikunnalla voidaan parantaa suorituskykyä sekä nostaa stressikynnystä.
Liikunnan positiiviset terveysvaikutukset ovat niin kiistattomat, että voit tehdä ensimmäisen mielenterveyttä tukevan tekosi jo tänään ja kysyä lenkille, sählyyn, ryhmäliikuntaan tai minne tahansa liikkumaan mukaan ihmisen, jonka sosiaalinen verkosto ja ympäristö on päivästä toiseen sama ja jonka elämäntilanne aiheuttaa voimakasta stressiä joko liiallisten tai liian vähäisten vaatimusten vuoksi.
Anna unelmien elää ja elä unelmaasi

Ole aito, elä omaa elämääsi omalla tavallasi ja anna muidenkin tehdä niin. Tavoittele, haaveile, sytytä se muihin ympärilläsi. Silloin kun tuntuu, että nyt elämä silittää vastakarvaan, pidä mielessä: Älä vaivu synkkyyteen! Kuten tässä Ryan Adamsin mainiossa versiossa Iron Maidenin tutuksi tekemästä Wasted Years – kappaleesta todetaan: ”Face up, make your stand and realize you’re living in your golden years”.
http://www.youtube.com/watch?v=82SaWx3-gks


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti