Mediassa vellovan keskustelun pohjalta täytyy todeta työnantajan aseman olevan syvältä. Ajattelivat työntekijät asiasta mitä tahansa. Etenkin pienissä, alle kymmenen henkilöä työllistävissä, yrityksissä työnantajalla ei tunnu olevan mitään oikeuksia. Toki työntekijän aseman turvaaminen on tärkeää, mutta kohtuus kaikessa!
Henkilöstö – yrityksen tärkein voimavara!
Yksi meidän yrityksemme motoista on ”emme ole täällä pelkästään töissä”. Ajatuksenani on ollut mahdollisimman viihtyisän, mukavan sekä silmääkin miellyttävän toimiston sekä avoimen ja positiivisen ilmapiirin rakentaminen. Työnkuvistakin on pyritty muokkaamaan mahdollisimman avoimia, omatoimisia sekä kunkin työntekijän toiveisiin ja vahvuuksiin sopivia.
Onnistunut rekrytointi – todellinen kilpailuetu!
Rekrytoinnit ovat omassa yrityksessämme onnistuneet pääsääntöisesti todella hyvin. Palkkaamamme ihmiset ovat olleet juuri sitä mitä olemme halunneetkin: Ammatillisesti päteviä, sitoutuneita, omatoimisia ja sopivassa määrin kunnianhimoisia. Kaikilla on ollut myös kova halu oppia sekä opiskella lisää eli kasvattaa yrityksemme tietopääomaa.
Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa. Yksikin epäonnistunut rekrytointi voi jopa kaataa pienen, menestyvänkin yrityksen. Epämotivoitunut, haluton ja pessimistisesti työhönsä suhtautuva työntekijä ei pelkästään henkilökohtaisesti ole tuottamaton, vaan hän saattaa tartuttaa huonoa henkeä, motivaatiota sekä asennetta ympärilleen. Koko työpaikan ilmapiiri saattaa hetkessä muuttua ahdistavaksi ja työntekijät saattavat alkaa vältellä työpaikalla viettämiään hetkiä: Yhteiset kahvi- ja lounastauot, seurusteluhetket sekä ammatillinen, työkavereiden keskinäinen sparraus saattaa jäädä kokonaan pois kuvioista.
Myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneidenkin suuntaan tilanne voi mutkistua. Huonoa palvelua saaneet asiakkaat äänestävät jaloillaan. Heitä ei välttämättä saa käännytettyä enää edes reklamaatioiden hyvittämisellä eikä edes ruhtinaallisilla hyvityksillä. Kumppanitkin saattavat pahimmassa tapauksessa kaikota, sillä harva haluaa kumppanikseen hapanta, ammatillisesti motivoitumatonta ja kelloa vilkuilevaa toveria. Kumppanuuden kun tulisi edesauttaa molempien osapuolien liiketoimintaa, yrityskuvaa ja työssä onnistumisen edellytyksiä.
Epäonnistunut henkilövalinta voi kaataa koko firman!
Olen kuullut lukuisia tarinoita vääristä valinnoista rekrytointitilaisuuksissa. Tilanne on sinänsä haastava, että lähes jokainen osaa olla valintatilanteessa todellisuutta parempi. Vielä koeaikakin jaksetaan peitellä todellisuutta ja olla työnantajalle mieliksi. Vasta sen jälkeen alkaa todellisuus työnantajan sekä –tekijän välisessä suhteessa. Suhteessa, jonka tulisi perustua molempien osapuolten hyvinvoinnin edistämiseen. Siihen ainoa keino on parantaa yrityksen tuottavuutta, jonka jälkeen voidaan ottaa henkisesti rennommin sekä antaa vapauksia, joita työssään onnistunut työntekijä on ansainnut.
Toimeliaisuus lisää työhyvinvointia
Valitettavan usein kuulee tarinoita, joissa työnantaja- ja tekijäosapuoli ovat motiivisessaan valitettavan kaukana toisistaan. Työntekijä ei ymmärrä, että sitoutumalla ja tekemällä työnsä hyvin, hän voi saada enemmän vastuuta, vapauksia ja varmasti myös viihtyä työssään paremmin. Työnantaja taas ei ehkä osaa innostaa, kannustaa ja antaa vastuuta alaisilleen.
Joissain tapauksissa työntekijä on ”vain täällä töissä”. Hän haluaa päästä kaikessa mahdollisimman helpolla. Henkilö pyrkii välttämään vastuuta ja haasteita. Vaikka kaikki saattaakin näyttää hetken ihan hyvältä, alkaa ongelmia ilmetä ja ”pommeja” löytyä ajan kuluessa. Tällaisissa tapauksissa yrityksen kasvojen pesussa saattaa mennä valitettavan pitkän aikaa ja luottamusta laiminlyötyihin asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin voi olla mahdotonta enää ansaita.
Työntekijän palkkaaminen on sairaan kallista!
Harva työntekijä ymmärtää millaisen vastuun työnantaja hänestä kantaa. Kuukausittaisen palkan lisäksi hänestä maksetaan sivukuluja reilu puolet palkkakustannusten määrästä. Sairauspoissaolojen palkkakustannukset ovat alasta riippuen noin 350 euroa per päivä. Eikä lyhyistä sairasteluista saada korvausta, ei sitten mistään. Suoria kuluja ovat myös lomakorvaukset ja rahaa palaa myös kouluttautumiseen, erilaisiin työvälineisiin, ohjelmistolisensseihin sekä tietenkin vakuutuksiin, mahdollisiin bonuksiin jne. Nämä korvaukset ja kulut on hoidettava meni firmalla hyvin tai huonosti. Pienessä yrityksessä kuukausittainen laskutus- ja tulostaso saattaa heilahdella rankastikin. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että palkat, sivukulut, lomarahat sekä muut kustannukset on hoidettava kuukausittain. Ensin tulee työntekijä, sitten vasta –antaja!
Tasa-arvo kunniaan – työntekijän ja –antajan välisessä suhteessa!
Mielestäni työnantajan asemaa tulisi parantaa! Samoja sääntöjä ei voida noudattaa Nokian ja muutaman henkilön työllistävän pienyrityksen kohdalla. Ei ole reilua, että työntekijät voivat hyppiä työpaikasta toiseen ”syömässä sokerit pullien päältä”. Työvoimapulan lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä hyvistä työntekijöistä, pitäisi työnantajien asemaa parantaa nykyisestä. On selvää, että palkitsemisjärjestelmiä ja sitouttamiskeinoja täytyy miettiä työnantajan toimesta. Toisessa tapauksessa, väärän valinnan sattuessa kohdalle täytyisi työntekijästä päästä eroon yhtä helposti kuin työnantajasta. Vanhan viisauden ”sitä saa mitä tilaa” tulisi ohjata työsuhdetta nykyistä enemmän: Hyvä työntekijä ansaitsee hyvän palkan sekä edut ja hyvä työnantaja taas motivoituneen, sitoutuneen, kunnianhimoisen sekä tuottavan henkilöstön!
