tiistai 14. elokuuta 2012

Hauska tarina ensimmäisestä Personal training -kaupastani

”Kaiken täytyy olla pro!”, toistin itselleni kun valmistauduin ensitapaamiseen ensimmäisen potentiaalisen Personal trainer –asiakkaani kanssa. Vuosi oli 1998 ja olin juuri perustanut oman toiminimimuotoisen yritykseni. Sain mukavasti näkyvyyttä paikallislehdessä valmennettuani kilpa-aerobicin maajoukkuetyttöjä fysiikkapuolella ja tuon lehtijutun nähtyään tämäkin asiakas minut bongasi.

Olin suunnitellut kaiken huolellisesti. Onhan hyvin suunniteltu puoliksi tehty ja onnistumisen edellytyksiä nostattava juttu. Olin päättänyt tapaavamme Kuntopalatsi –nimisen kuntokeskuksen aulassa. Siinä rauhallisessa nurkkauksessa, jossa oli intiimi tunnelma ja useita pöytäryhmiä aina vapaana. Olin ohjeistanut asiakkaan, muistuttanut tekstiviestillä ja tulostanut lomakkeet sekä sopimukset mukaan. Myös käyntikortteja ja esitteitä oli salkussa, joka kainalossa lähdin hieman jännittyneenä matkaan.

Saavuin Kuntopalatsille ja höristin korviani. Infernaalinen jyrinä vihloi korvissa ja tärisytti hammaskalustossa saakka. Maanjäristyskö vai lähestyvä biisonilauma? Ei sentään, mutta iskuporakone ja ”hurjaremontti” juuri tilassa, jossa olin ajatellut ensimmäisen PT –valmennussopimukseni solmia.

Oli turvauduttava suunnitelma B:hen. Se ei kuitenkaan ollut käytettävissä kabinettitilojen varaustilanteen vuoksi. C-suunnitelma tuntui sillä hetkellä riittävän hyvältä, joten kannoin pyöreän pöydän keskelle jumppasalin lattiaa. Roudasin myös kaksi lokoisaa rottinkituolia sen ympärille ja asettelen esitteet, lomakkeet sekä sopimuksen pedanttiin tapaani suoriksi asetelmiksi pöydälle. Vilkaisin kelloani. Vielä pari minuuttia - Sitten olisi syytä mennä aulaan asiakastani odottelemaan.

Asiakas saapui pari minuuttia etuajassa. Olin silti jo odotellut vartin, jottei asiakas vain joutuisi kyselemään perääni. Esittäydyin tomerasti, pahoittelin jyrinää ja ohjasin asiakkaani jumppasalin pöytäryhmän ääreen. Autoin asiakkaaltani turkin päältä ja vein sen ovelle kantamaani naulakkoon sekä pyysin häntä istuutumaan. Ovelta takaisin kääntyessäni olin halvaantua järkytyksestä. Korkean pöydän takaa näkyi hieman asiakkaan hiuspehkoa. Matalat rottinkituolit ja korkeajalallinen pöytä eivät oikein jutelleet keskenään. Koetin pitää pokkani ja istuuduin itsekin. Oli vaikeaa päättää yrittääkö kurkistella asiakasta pöytäpinnan yli vai jutteleeko suosiolla pöydän alta suoran näköyhteyden saadakseen… Möin sananmukaisesti ensimmäisen asiakassuhteeni pöydän alta ojentaessamme kätemme kädenpuristusta varten yhteisen sävelen löydettyämme.

Tuosta tapaamisesta on nyt kulunut noin 15 vuotta. Ala on kehittynyt ja itsekin koen oppineeni tuona aikana paljon. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että kaiken täytyy olla pro! Koskaan ei voi valmistautua liiaksi, mutta silti inhimillisiä pikku erehdyksiäkin välillä sattuu. Aloittaessani ei ollut keltä kysyä ja kenen puoleen kääntyä, joten moni asia piti opetella kantapäänkin kautta. Sinulla on nyt otollisempi maaperä starttaamiseen ja varmemmat olosuhteet menestymiseen. Haluammekin tarjota Sinulle rakentamamme Ammattina Personal trainer –oppaan kasvavaan alaamme, Personal trainerin työnkuvaan, liiketoiminta- ja  koulutusmahdollisuuksiin tutustuttamiseksi, ole hyvä! Tervetuloa maailman nopeimmin kasvavalle toimialalle sekä tekemään rakkaasta harrastuksestasi uusi ammattisi!

Lataa opas tästä osoitteesta, ole hyvä! 

http://trainer4you.fi/ammattinapt/

Kuvat: Trainer4You arkisto

2 kommenttia:

  1. Nauratti ääneen tuo pöytä ja tuolit. :D

    Miten muuten on, onko tavallista, että salit ottavat esim. 20e/h maksun ohjaajalta, jos käy ohjaamassa asiakasta asiakkaan omalla salilla? Itse törmäsin tämmöiseen, enkä osannut oikein suhtautua kun tuli niin yllättäin. Eli että sen lisäksi, että asiakas maksaa salilla käynnistä, minun pitäisi maksaa salille 20e/h että saisin käydä tekemässä asiakkaalle ohjelman.

    VastaaPoista
  2. Moikka! Kiitos kommentistasi. Kyllä tuo on salin puolesta todella lyhytnäköistä toimintaa. Rajoittaa nyt salin puolesta uusasiakashankintaa, asiakkaiden opastusta ja sitouttamista harjoittavan treenarin toimintaa. Valitettavan yleistä ja ahnetta ajattelua sanon minä. Ei auta kun etsiä fiksumpia kumppanisaleja! Tsemppiä niiden metsästykseen:)

    VastaaPoista