Kuka muistaa?

Tänään oli hieno päivä, täytyy myöntää. Eikä aina ole näin. Joskus on itse asiassa ihan syvältä. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellisen hyvä meininki. Itse asiassa vietimme Trainer4You yksikönjohtajien koulutus- ja sparrauspäivää, jota jatkettiin johtoryhmäpalaverilla. Päivä alkoi aikaisella herätyksellä, lennolla Helsinkiin ja tiukkatahtisella palaverisetillä, jota seurasi myöhäiseen iltaan venähtänyt jory –osuus.

Päivä ei siis ollut erityisen mukava. Eikä viihdyttävä. Ei liioin idearikaskaan. Eikä ainakaan helppo. Töitä piti tehdä oikein urakalla. Ja huomiseksikin sovimme aloituksen varhaisaamuksi. Se tietää aikaista herätystä…

Helppo elämä?

Elämme maailmassa, jossa monet nautinnot ovat klikkauksen, kädenojennuksen, korkin avaamisen tai luottokortin höyläämisen etäisyydellä. Niiden eteen ei tarvitse edes ponnistella. Joku viisas on joskus sanonut nopeiden nautintojen turruttavan sekä tappavan todellisten onnistumisten ja elämysten kokemisen. Olen täysin samaa mieltä!

Kuka muistaa, kuka tuli toiseksi? Kuka muistaa keskinkertaisuuksia? Kuka muistaa, miltä tuntui normipäivä? Entä vakiolenkki? Todelliset nautinnot ja onnistumiset vaativat työtä, venymistä ja riman korottamista. Eikä tässä miksikään supersankariksi tarvitse ryhtyä. Riittää, että haastaa välillä hieman itseään. Me aloitetaan huomenna jo ennen kukonlaulua. Sen päivän muistaa varmasti jatkossakin normipäivää paremmin.

Riman korotusterveisin,

Treenarisi Riku