sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa!


Olipahan viikko. Hyvässä ja pahassa. Fiilikset ajelehtivat jarrumiehettömän vuoristoratavaunun lailla ylös ja alas. Välillä niin jyrkästi, että epäilin jo olevani itse syypää tunteiden aaltoiluun. Ehkä näin olikin? Jospa toisten ihmisten reaktiot peilautuvatkin takaisin omasta käytöksestäni, fiiliksestäni ja varauksellisuudestani/ vapautuneisuudestani?

Tien päällä taas

Tulipahan taas reissattua. Oli luentoa Kajaanissa, koulutusta Hesassa ja tyhy -päivää Raumalla. Tuli nähtyä kaikenmoista ja koettua äärifiiliksiä. Kajaanissa luennoin kunnallisvaalikiertueella yrittäjien hyvinvoinnista. Koetin olla innostava, ponnistelin pitääkseni mielenkiinnon yllä ja tsemppasin ollakseni vakuuttava. Lopputulos oli neutraali. Kuten koko tilaisuuskin. Jäykkäilmeisyys halvaannutti varmasti omatkin kasvolihakseni. Puhekin kuulosti ihan politikoinnilta, niin tasapaksuksi se lopulta muodostui.
Työvoitto!
Helsingissä koulutin liikunta-alan ammattilaisia tuotekoulutuksen merkeissä. Ryhmä oli superkriittinen. Oltiinhan nyt hypätty heidän hiekkalaatikolleen ja tuotteistettu jotain, jossa he olivat huippuosaajia. Huomasin itsekin vetäytyväni omaan kuoreeni. Ja hyökkäilevän sieltä taisteluvaunun lailla puolustuskamppailuun. Päivän jälkeen olin uupunut, mutta loppuviimein onnellinen. Sain työvoiton, nimittäin kriittisimmän osallistujan varauksettoman kiitoksen. Olin sen toki ansainnutkin. Jos en muusta, niin aikakin yrityksestä.

Minimaalisia onnistumisia

Raumalle oli pirunmoinen matka. Ja vielä perjantai-illan ratoksi, työviikon jatkeeksi. Pääsin kuitenkin perille ja sain luennon valmistelluksi yökahdelta. Lyhyiden unien jälkeen ajelin vuokraminilläni Raumalle esiintymään. Jo pirteän punainen Mini sai fiiliksen nousemaan. Päätinkin jo ajomatkalla nauttia keikasta, meni se sitten syteen tai saveen. Päätin pitää itse kivaa, oli kuulijoilla sitten mikä fiilis tahansa. Kai työstään nyt sentään saa nauttia?
Tarttuvaa laatua
Parkkeerattuani Äijänsuon jäähallin pihaan, nousin autosta. Tällä kertaa hymy leveämpänä kuin hartiat. Tervehdin selvästi tyhypäivään rientäviä osallistujia. Kuinka ollakaan, kaikki vastasivat hymyyni ja tervehdykseeni. Ihan jokaikinen. Lompsin sisälle esittäytymään yhteyshenkilöille. Vastaanotto oli lämpimän kohtelias ja sain hyvän sisäänheiton päivän pääesiintyjänä.

Työn iloa

Tilaisuuden ilmapiiri oli huikean hyväntuulinen. Ihmiset olivat ystävällisiä, avoimia ja leppoisan hulluttelevia. Ainakin minulla oli hauskaa, mutta niin oli palautteesta päätellen osallistujillakin. Kaikki meni siis juuri niin kuin ennakkoon toivoinkin.
Kaksisuuntainen tie
Mistä sitten johtuu, että kaikki ei aina suju kuin elokuvissa? Miksen voi päättää muidenkin puolesta, että tänään on selvästi hyvä päivä? Siksi, että elämä on yhteispeliä! Puoliväliin vastaan tuleminen riittää usein tekemään päivästä paremman ja kohtaamisesta onnistuneemman. Mutta ei aina. Todennäköisyys on kuitenkin erinomaisen hyvä. Niin hyvä, että aina kannattaa yrittää.
Hyvä fiilis avaa lukkoja

Kiitos mukavasta päivästä Rauma ja Länsi-Suomen OP! Ja tsemppiä Lukko, kyllä se henkinen ja fyysinen lukko pian aukeaa.

T: Riku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti