Näyttää pahalle, tuntuu pahalle!

Tekee pahaa katsoa! Sattuu ja kivistää pelkkä sivusta seuraaminen. Silti en tälläkään kerralla puutu asiaan, vaan tyydyn pelkästään itsenäiseen pään pyörittelyyn. Ai, mistäkö on kyse? Kuntosalilla ihmisten suoritustekniikoiden sekä ylipäätään treenaamisen taivastelusta.

Salitreenaajan evoluutio

On upeaa, että yhä suurempi osa kuntokeskusten asiakaskunnasta on ns. lottokansalaisia ja saliharjoittelun suhteen todellisia noviiseja. On hienoa, että kuntosalien asiakaskunta on laveentunut fitness- ja body –henkisistä tositreenaajista senioreihin, kuntoutujiin, painonpudottajiin sekä näyttöpäätetyöhön ja henkiseen stressiin vastapainoa hakeviin harjoittelijoihin. Se vasta hienoa on, että kuntokeskukset ovat ryhtyneet segmentoitumaan eli tarjoamaan palvelujaan erilaisille asiakaskunnille. Valitettavasti vain lähes jokaisen tavoittelema kohderyhmä on keski-ikäiset, työssäkäyvät, maksukykyiset ja palveluihin panostavat asiakkaat. Ja mikä valitettavinta, kyseisen porukan tavoittelu ei näy puitteissa ja palvelutarjonnassa juuri millään lailla.

Mikä sitten kivistää? Ja missä kiikastaa?

Samanaikaisesti kun treenaajaprofiili on muuttunut tehoharjoittelijasta peruskuntoilijaan, on salikävijöiden keskimääräinen tietämyksen ja osaamisen taso luonnollisesti romahtanut ruohonjuuritasolle. Eihän satunnainen salilla kävijä tai niska-hartiaseutuaan kuntosaliharjoittelulla elvyttävä Pirkko tai Sirkka vietä aikaansa body-lehtiä ja treenivideoita vahdaten. Ja vaikka kuntosaliohjauspalveluiden tarve on kasvanut potenssiin kolme, on ohjatusta Sali-isäntä tai –emäntävuorosta, laiteopastusajoista, salilla päivystävästä treenarista sekä ohjaajan työpisteestä kuntosalin nurkassa tullut yhä katoavaisempi luonnonvara.

Ei kestä päivänvaloa!

Pari päivää sitten salilla käydessäni havahduin jälleen edelliseen ongelmaan: Katsellessani ympärilleni näin kahden jo varttuneemman ystävättären arpovan kummin päin asettua pec dec –laitteeseen, nuoremman mieshenkilön riuhtovan selänojennuspenkissä itsensä järkyttävään yliojennukseen, kuntosalikonkarin tempovan vipunostoja sivulle koko kropan vauhdittamana sekä lähes jokaisen harjoittelijan suoritustekniikan kaipaavan ohjaajan avustusta. Näppituntumalta noin 80 %:a salikävijöistä tarvitsisikin pienempää tai suurempaa remonttia suoritustekniikoidensa hiomiseen tehon sekä turvallisuuden parantamiseksi.

Vähintään sama prosentti koskee harjoittelun ohjelmointia ja järkevyyttä. Näyttikin siltä, että jokainen salilla viihtyvä treenasi sama tavoite maalinaan. Niin samankaltaista oli kaikkien toiminta ainakin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna.

Räjähdysvaara!

Uskon yksilöohjauspalveluiden räjähdysmäiseen kasvuun. Kuntosaliohjaus- ja ohjelmapalveluille, personal trainingille sekä ravintovalmennuspalveluille on varmasti nykyistä huomattavasti enemmänkin kysyntää. Palveluiden ostaminen ja käyttäminen vain tulee tehdä selvästi nykyistä helpommaksi. Toivoisinkin kuntokeskus- ja saliyrittäjien heräävän ongelman tai paremminkin mahdollisuuden tiedostamiseen. Osaaville, palveluhenkisille sekä tietenkin myyntiorientoituneille kuntosalivalmentajille on takuulla töitä nyt – ja jatkossa vielä enemmän! 

Kuva: Trainer4You arkisto 

Aktivoitumista vai urheilua?

Paljastan sen nyt:  Vaikka olenkin vuosia yrittänyt madaltaa liikkumisen kynnystä kertomalla 2-3 viikkoliikuntakerran täyttävän ”lottokansalaisen” terveysliikuntatarpeen, ei se todellisuudessa pidä paikkaansa! Ei sitten ollenkaan.  Pahoittelen!

Todellisuudessa määrän täytyy olla huomattavasti suurempi… tai oikeastaan se voi olla kyllä pienempikin. Sillä kyse ei ehkä olekaan kuntoliikunnasta. Se ei loppujen lopuksi olekaan se juttu. Ratkaisevaksi tekijäksi terveyden, kunnon ja kehonkoostumuksen – oikeastaan siis lähes kaikkien tavoiteltujen hyötyjen – näkökulmasta nousee kokonaisaktiivisuus. Tai ylösalaisin tarkasteluna passiivisuuden välttäminen!

Ei riitä!

Parilla viikoittaisella kuntoliikuntatuokiolla ei siis ole mullistavaa vaikutusta. Eteenkään, jos henkilö istua jöllöttää lähes koko muun valveillaoloaikansa. Tutkimusten mukaan suomalaiset istuvat työpäivän aikana keskimäärin lähes kuusi tuntia (5 tuntia 41 minuuttia). Televisiotakin katsellaan keskimäärin n. 3,5 tuntia. Lisäksi suuri osa muustakin vapaa-ajasta kuluu ruudun ääressä, sohvan pohjalla sekä ruokapöydässä. Siinä ei paljoa parin tunnin viikkoliikunta vielä paina. Se ei riitä tasapainottamaan passiivisuuden aiheuttamia haittoja tuki- ja liikuntaelimistön, aineenvaihdunnan sekä kokonaisterveyden näkökulmasta.

Kuulostaa helpolta

Toisaalta taas vähempikin hikoilu ja ponnistelu voi riittää! Tai miten asian nyt sitten mieltääkään. Jos henkilö on aktiivinen arjessaan; kävelee, pyöräilee, ulkoiluttaa koiraa, sienestää, marjastaa, tekee piha- ja kotitöitä asenteella sekä bongaa lintuja jne, voi annos terveyttä edistävää, kuntoa nostattavaa sekä painonhallintaa edistävää aktiivisuutta olla kasassa ilman ainoatakaan varsinaista kuntoilutuokiota.

Timantin hiomista

Parhaaseen lopputulemaan päästään kuitenkin arkiaktiivisuuden lisäämisen sekä järkevän kuntoliikunta-annoksen yhdistelmällä. Jos ohjelman pohjana on lähes päivittäinen työmatkapyöräily, sauvakävelylenkki tai koiran ulkoiluttaminen, voidaan jo hyvää perustaa vielä hienosäätää 2-4:llä kuntoliikuntatuokiolla. Tavoitteesta riippuen suosittelen niistä 1-3 liikuntakertaa panostettavan lihaskunnon kohentamiseen kuntosalilla, kotona harjoittelun pienvälineitä hyödyntäen tai ryhmäliikuntatunnilla (lihaskuntopainotteinen) tsemppaillen. Lisäksi kannustan 1-2 viikoittaisen liikuntatuokion painottuvan tehokkaamman, intervallimaisen kestävyysliikunnan harrastamiseen. Liikuntamuotoina toimivat hyvin mm. joukkuepallolajit, mailapelit, ryhmäliikunta tai hieman vauhdikkaammat osuudet ”lenkkeilylajien” parissa, välillä vauhtia löysäten ja uuteen tehojaksoon valmistautuen.

Maailma muuttuu - meidänkin on muututtava

Raaka fakta vain on se, että maailma muuttuu. Yhä passiivisempaan suuntaan fyysisestä näkökulmasta. Meidän on saatava suoritus- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tarvittava määrä fyysistä ponnistelua kasaan keinolla millä hyvänsä – siis joko hyvällä tai pahalla. Annokseksi ei valitettavasti riitä ostosteeveen lupaamat 5-7 minuuttia. Ei silloin kun tarkastellaan fyysistä hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Vaikka vähempi riittäisikin vatsalihasten tai pakaroiden muokkaamiseen, ei sitä tosiasiaa pääse pakoon, että tunti fyysistä aktiivisuutta päivässä pitää liikuntaelimistömme kunnossa. Ja tarvitaan tupla-annos jos halutaan saavuttaa selkeitä hyötyjä painonpudottamistavoitteeseen liikuntaa lisäämällä.

Hyödynnä mahdollisuudet!

Kannustan Sinua hyväksymään edellisen tosiasian. Ja valitsemaan hyvän sekä kestävän tien fyysisen kuntosi kohentamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Ota siis tavoitteeksi tunti aktiivisuutta joka päivä. Mutta hiivi tavoitteeseen maltillista reittiä: Lisää ensin pieniä ”miniliikuntatuokioita” sekä arkiaktiivisuutta päiviisi. Lisää sitten yhden ja myöhemmin useammankin suoritteen kestoa. Vasta rytmin löydyttyä ja juurrutettuasi sen elämäntapa-asteelle on tehon lisäämisen aika! Kaiva siis fillari esiin (nastarengan, kypärä sekä lamppu suositeltava näillä keleillä), lenkkarit kaapista ja pakkaa treenikassi valmiiksi autonperään/ työpaikalle. Elämä on mahdollisuuksia täynnä – Älä jätä niitä käyttämättä!

Aktiivista vuotta 2012 toivottaen!

T: Riku

Kuvat: Trainer4You arkisto.

Paljastuksien vuosi 2012!

Kahdensadan blogi -kirjoituksen rajapyykin rikkoutumisen ja vuoden vaihtumisen kunniaksi pyysin palautetta sisältöjen hiomiseksi sekä rajaamiseksi lukijaystävällisempään suuntaan. Sain sitä Teiltä arvoisat lukijani, ihka oikeilta konsulteilta ja itseäni huomattavasti fiksummilta sekä kokeneemmilta kavereilta ja bloggaajilta. Ohessa palaute pähkinänkuoressa:

1)      Rajaa blogisi sisältö tiukemmin: Ota kantaa joko liikkuvan isän, personal trainingin ”grand old manin” tai fyysisen työhyvinvoinnin huippuasiantuntijan roolissa. Kaikkea et voi olla kerralla!

2)     Ole rohkeampi: Otsikoi rohkeammin, kerro mielipiteesi kaunistelematta sekä päästä lukijat kurkistamaan omaan elämääsi .

3)      Tiivistä: Lyhyt ja ytimekäs uppoaa kiireiseen lukijakuntaan hektisessä ajassamme.

4)      Enemmän kuvia ja videoita: Tavoitteena videoblogiin siirtyminen vuoden 2012 aikana.

5)      Tee paljastuksia: Hätkäytä hyvässä ja pahassa,se liikuttaa! 

6)      Ole oma itsesi: Blogin tulee näyttää Sinulta eikä siltä, millaiseksi luulet lukijoidesi sen haluavan muodostuvan!

Palautteesta kiitollisena ja oppineena aion toteuttaa kaikki kehityskohteet – ainakin jossain muodossa. Nimesinkin vuoden 2012 bloggaamisen osalta Paljastusten vuodeksi. Katsotaan mitä se tuo tullessaan...

Onnea, suoraa puhetta ja paljastuksia vuodelle 2012,

T: Treenarisi Riku