tiistai 21. lokakuuta 2014

Yksilön elinkaari – Älä unohda itseäsi!

Matka, jonka kuljemme syntymän ja kuoleman välillä, on Sokratesta lainaten Eudaemonia. Kreikankielestä vapaasti käännettynä se tarkoittaa hyvää elämää. Toivon Sinun löytäneen oman tavoitteesi ja tapasi kulkea tämä matka hyvää elämää eläen. Yksi hyvän elämän mahdollistajista on riittävä fyysinen kapasiteetti, jonka näkökulmasta yksilön matkaa on kuvattu seuraavassa elämänvaihe vaiheelta.  

Ikävuodet 1-10: Oppiva liikkuja

Ihmisen ikävuodet 0-10 ovat fyysisen kehittymisen kulta-aikaa. Etenemme ryöminnästä konttaamisen kautta pystyasentoon aina kävelystä juoksuun ja kiipeilyyn. Hahmotamme kehoamme eri motorististen kehitysvaiheiden kautta. Ihmiselämän ensimmäiset 10 vuotta ovatkin aktiivista, jatkuvaa liikettä sekä fyysistä kehitystä. Osalla tätäkin nuoremmista lapsista kehitys kuitenkin hidastuu passiivisen elämäntavan, runsaan istumisen sekä epäterveellisten ruokailutottumusten vuoksi

Ikävuodet 10-20: Aktiiviharrastaja

Ikävuodet 10-20 ovat elämässämme usein aktiivisen harrastamisen aikaa, jolloin monet meistä harrastavat liikuntaa ohjatusti. Koululiikunta, harrastustoiminta ja aktiivinen elämäntapa vaikuttavat positiivisesti fysiikkamme kehittymiseen ja jaksamiseen. Arkiaktiivisuus ja liikunta tulevat näinä vuosina melko luonnostaan. Kouluun mennään kävellen, juosten tai pyörällä. Tosin jossakin vaiheessa liike vaihtuu osalla mopolla tai autolla toteutettavaksi. Silti lapsesta nuoreksi kasvava ihminen liikkuu vielä edes siedettävästi, vaikkakin kuilu liikkuvien ja liikuntaa harrastamattomien kasvaa vuosi vuodelta.

Ikävuodet 20-30: Metsästyskausi

Ikävuodet 20-30 ovat legendaarista metsästyskautta, jolloin syy oman fyysisen kapasiteetin kehittämiseen johtuu vastakkaisesta sukupuolesta. Tarve pariutua herättää tarpeen fyysiselle aktiivisuudelle – ainakin useimmilla meistä. Halu näyttää ulkoisesti terveeltä, hyvinvoivalta, kauniilta tai komealta toimii erinomaisena motivaattorina elämän tässä vaiheessa. 20-30-vuotiaana olemme fyysisesti tarkasteluna suorituskykyisimmillämme. Tästä alkaakin fyysisen kunnon alamäki, jonka jyrkkyyteen voimme itse vaikuttaa valinnoillamme.

Ikävuodet 30-40: Itsensä unohtamisen kausi

Ikävuodet 30-40 ovat monen elämässä ns. ruuhkavuosia.  Olemme mahdollisesti löytäneet puolison sekä onnistuneet saamaan alulle myös jälkikasvua. Myös työn puolesta olemme uraputken kiivaimmassa vaiheessa. Elämä onkin usein tasapainottelua työn ja perhe-elämän ehdoilla, jossa oma hyvinvointi sekä sosiaaliset suhteet tulee helposti laiminlyödyksi.  Tätä vaihetta voidaan kutsua itsensä unohtamisen aikakaudeksi. Se on fyysisen kapasiteetin näkökulmasta petollinen ajanjakso. Aiemmin hankittu fysiikka riittää kantamaan tämän vaiheen yli, mutta hintaa itsensä unohtamisesta maksetaan myöhemmin.

Ikävuodet 40-50: Potentiaalinen sairastuja

Ikävuodet 40-50 ovat kehon ikääntymisen ja loppuelämän näkökulmasta kriittistä aikaa. Ihmiselle 40 vuoden ikä on maaginen raja, jolloin aineenvaihdunta ja muut fysiologiset ominaisuudet heikkenevät ikääntymisen ja edellisen 10 vuoden aikana tehtyjen laiminlyöntien myötä.  Niiden johdosta riskimme sairastua elintasosairauksiin kasvaa ja hyvä elämä on uhattuna. Jos ihminen ei ymmärrä vielä tässäkään vaiheessa omaa vastuutaan fyysisen kapasiteettinsa huolehtimisesta, vaan on huolissaan lähinnä seuraavista kontrollikäynneistä ja lääkereseptien uusimisesta, edessämme olevaa elämää ei voida kutsua enää eudaemoniaksi. 

Ikävuodet 50-60: Eläköityvä rimpuilija
 
Ikävuodet 50-60 ovat edellä mainittua kauhuskenaariota mukaillen kiihtyvää alamäkeä. Tunne oman kapasiteetin riittävyydestä niin sosiaalisesti, psyykkisesti kuin fyysisesti vaihtelee. Tämä voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen tai vähintään sen suunnitteluun, jolloin fokus siirtyy tuottavasta tekemisestä näennäiseen tekemiseen. Tämän elämänvaiheen pitäisi kuitenkin olla aikaa, jolloin vahva osaaminen ja kokemus siirtyvät nuoremmille. Elinvoimainen 50-60-vuotias elää elämänsä parhaimpia vuosia. Lasten ollessa jo isompia tai aikuisia pitäisi viimeistään löytyä aikaa ja energiaa parisuhteelle sekä omalle kumppanille.

Ikävuodet 60-70: Harmaa pantteri vai pelkkä harmaa?

Ikävuodet 60-70 ovat parhaimmillaan elämän kolmas erä. Loppuelämämme paras aika on vasta alkamassa. Tämän ajan kapasiteettisi riippuu kuitenkin aikaisemmin eletystä elämästä. Pahimmillaan itsensä unohtaminen on kestänyt tässä vaiheessa jo 30 vuotta. Kannattaa siis kysyä nyt, miten haluat pelisi pelata ja oletko mieluummin harmaa pantteri, kuin pelkkä harmaa?

VINKIT:
  1. Historia on historiaa. Älä murehdi tekemiäsi valintoja tai päätöksiä. Keskity nykyhetkeen ja tulevaan.
  2. Valitse elämäsi. Mieti, miten haluat elää tästä eteenpäin. Keskity itsetuntemuksesi kehittämiseen, jotta ymmärrät omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Tämä on tie tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. 
  3. Älä ikinä unohda itseäsi. Pyri elämään terveysarvojesi mukaisesti. Sinun ei tarvitse ryhtyä huippu-urheilijaksi, mutta aktiivisesta kuntoilusta ja hyvän kunnon ylläpitämisestä ei ole koskaan haittaa. 
  4. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Älä myy itsellesi tekosyytä muuttaa itseäsi tai elämääsi – liittyi se sitten työuraan, vapaa-aikaan tai parisuhteeseesi. 
  5. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Matkalla hyvään elämään periksi antaminen ei johda lopputulokseen. Sinä päätät itse, mikä sinusta tekee onnellisen. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden esteinä eivät ole ulkoiset sinusta riippumattomat tekijät.



LÄHTEET: Kapasiteetti – Johtajan menestystekijä (Antti Hagqvist, Mika Nevalainen ja Jari Puranen: Fitra. 2014) ja Itsensäylittäjät; valmennusmateriaali



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti